Kolme kaunista naista - monikulttuurinen Suomi

Aamulla, taivaltaessani Helsingissä junaseisakkeelta työpaikalle, tuon vajaan kilometrin matkan, tuli minua vastaan kolme kaunista naista.

Ensimmäinen, musta kaunotar muhkeassa pallokampauksessaan juoksi vastaan lujaa vauhtia kirkaanpunaisesta lippalakistaan kiinni pidellen ehtiäkseen juuri laiturille pysähtyneeseen junaan. Paksu kultakääty hypähteli ja kimalteli kaulalla ja lippiksen kanssa saman väriset punaiset kengät vilkkuivat vinhassa vauhdissa. Kasvoilla oli iloinen ilme vaikka vauhti kiristeli poskissa. Kerkisi!

Parin sadan metrin päässä, laiturilta alas johtavan luiskan kohdilla kohtasin siron, tumman, piirteiltään jotenkin egyptiläisvaikutteisen naisen, joka oli pukeutunut pitkään housupuvun peittävään, edestä soljella kiinnitettyyn liiviin ja huiviin.

Alikulun päässä vastaani tuli naisista kolmas, pitkä ja ryhdikäs, kokovartalon verhoamaan huiviin pukeutunut nainen. Suklaanruskeat kasvot vain näkyivät saman sävyisen, ruskean ja kiiltelevän kankaan aukosta.

Kaikki naiset kiiruhtivat aikaisin aamulla kohti ruuhkajunaa, jossa olin jo samaisen aamun aikana ehtinyt kuulla montaa kieltä ja monenlaisella murteella puhuttua suomea. Etenkin pääkaupunkiseudun junissa näkee todella hyvin kuinka Suomi kansainvälistyy. Useimmilla aamuruuhkan kulkijoilla lienee myös työ taikka opiskelupaikka ja sitä kautta oma oksansa maassamme. Omien lasten ystäväpiiri on myös paljon värikkäämpi ja monikielisempi kuin omani konsanaan. Netin ansiosta myös lomareissuilla tavatut tuttavuudet säilyvät "sisäpiirissä" ja kielitaito karttuu viestittelyn myötä.

Junatuttavuuksien kanssa juttelemme matkoista, vaihdamme mielipiteitä kohteista missä kukakin on käynyt ja usealla myös lapset ovat vaihto-oppilaina maailmalla. Luulisi sieltä olevan tuomisina uusia ajatusmalleja ja avartavia seikkailuja.

Junalukemisenani on Jukka Mannerkorven Ranskalaisia makupaloja. Se on hersyvästi kirjoitettu ja huumorilla terästetty, syvälle keittotaidon, gastronomian, taiteen, tieteen ja talousmahtien historiaan porautuva kirja. Näkökulma on keittiölähtöinen ja kietoo historian tapahtumat keittotaidon kehittymisen valossa aina ensimmäisistä säilyneistä alan aikakirjoista tähän päivään. Suosittelen kaikille Euroopan historiasta kiinnostuneille, vaikka ruoka-asiat eivät niin kiinnoistaisikaan.

Olisi kiinnostavaa tietää minkälaista ruokaa laitetaan noiden kolmen kauniin naisen keittiössä.