Keväinen päivä - kameramatkailua

Tänään tuntui, kuin olisi ollut ensimmäinen oikea kevätpäivä. Vaikka mittari oli niukin naukin plussan puolella, niin lintujen laulu, käpytikan koputus ja valoisa, aurinkoinen keli täyttivät ajatukset kevään merkeillä. 

Lunta on vielä korkeat kinokset, mutta tiellä rapisee jo monin paikoin sora ja pientareiden etelärinteillä kauhtuneet heinätupsut sulavat pikkuhiljaa esiin. 

Lukemistossa on tällä hetkellä Joseph Brodskyn Veden peili, joka kertoo Venetsiasta. Kirjan luvut kuvaavat talvista ja sumuun kietoutunutta kaupunkia, aqua altaa ja haaleaa valoisuutta.  Sumuisista tarinoista huolimatta intouduin kaukokaipuussani livekameroitten äärelle palauttelemaan omia muistojani kanavien kaupungista. 

Brodsky vieraili kaupungissa ensimmäisen kerran talvella 1972, ja sen jälkeen useasti yhä uudelleen. 

Nobelilla palkittu kirja on ollut innoittajana myös Rax Rinnekankaan saman nimiselle elokuvalle. 

Webcam: Venetsia

www.skylinewebcams.com

(mobiilissa ei voinutkaan upottaa livekameran kuvaa, joten tuossa linkki San Marcon aukiolle, Rialton sillalle ja Canal Grandelle)

Firenze, Venetsia ja Istanbul - Dan Brownin matkassa

Vaikkei Inferno ehkä varsin matkakirja olekaan, niin taidekirja se ainakin on.

Tyttäreltä lainaan saatu ja lukukehotuksin varustettu tiiliskivi sai lojua kuukauden päivät lukunurkassa, ennen kuin se päätyi syliini.

Kirjasta juteltaessa olin luvannut ottaa sen junakirjakseni. Siihen tyttönen hymähti, ettei taida ihan olla paras valinta siihen tarkoitukseen, kirja näet painaa kilon jos toisenkin.

En minä sitä juuri lehteillyt enkä tutkaillut, mietinpä vaan, että täytyy kai tuota yrittää lukea, kun puhettakin oli, kunnes vihdoin toimeen tartuin.

Menoahan se sitten oli. Monta sivua meni hotkimalla ja Firenzen kujilla kulkiessa. Lukuintoa lisäsi vielä hiljakkoin tehty Italian reissu, jolla todella itse rymysin Bobolin puitossa ja Pittin palatsin pihoilla, Grottassa ja Michenangelon veistosten  juurella. Mukavaa oli kuva kuvalta edetä paikkojen välillä ja muistella omia reittejä, joita pitkin kuljimme lähes kaikki samat nähtävyydet koluten.

Alkuperäinen kirjan kanssa viivyttelyni johtui siitä, että en tykännyt Da Vinci koodista lainkaan. Se oli suurinta puppua mielestäni ja elokuvakin pelkkää rahastusta.

Infernossa tilanne on toinen ja vaikka ehkä vielä enemmän haiskahtaa rahastukselta tämän kirjan ylöspano kaikkine taidekuvineen ja matkailumainoksineen, täytyy myöntää että viihdyttävää luettavaa se on. - Ainakin Firenzen kävijälle ja innoittuneelle fanille.

Eikä kirjan tarinakaan ihan mahdoton ole. Valitettavasti päin vastoin. Nykyistä menoa tutkaillessa voi hyvin kuvitella, ettei ole kaukana se aika kun joku nyrjähtänyt tieteilijä saa päähänsä harventaa ihmiskuntaa vaarallisen viruksen avittamana.

Venetsian kanaaleilla olisin viihtynyt pitempäänkin, kun kerran tarinan käänteiden myötä sinne jouduin. Sieltä on myös paljon mukavia muistoja. Istanbul sen sijaan on minulta vielä käymättä. Hagia Sofian vetiset kellarit jäivät kaivelemaan mielikuvitusta.

Mira Portessa ja Venetsiassa lunta

Sain hyvän uudenvuoden toivotuksen Italiasta. Perheeltä, jonka vuokraamassa huoneistossa asuimme viime kesänä. Kuva toi lumisuudestaan huolimatta mieleen tuulahduksen kesästä. Mira Porte, jossa asuimme, sijaitsee noin 14 kilometrin päässä Venetsiasta ja sieltä on kätevä liikkua Venetsiaan busseilla tai paikallisjunalla. A casa di angelo sijaitsee ihan Brenta-joen partaalla mukavassa Mira Porten kylässä.
Matkalla tutustuimme Venetsian lisäksi myös Riviera del Brentan alueen hulppeisiin kartanoihin. Villa Pisanissa sai helposti kulumaan koko päivän.

Venetsian parasta antia oli vesibussilla ajelu pitkin Grande Canalea. Sitten suunnistimme kartan avulta soikkeloisen reitin siltoja pitkin takaisin linja-autoasemalle parin Spritzin voimalla.
Mukavia muistoja!

Löysin muuten hyvän Venetsiasta, Roomasta ja monesta muustakin matkakohteesta kertovan HexWebin ylläpitämän sivuston. Tutustu sinäkin! Sivuilla on paljon kuvia sekä myös ajatuksia, joihin kannattaa tutustua.