Samppanjat ja Cava juustotarjottimen seurassa

Juuston ja samppanjan yhdistäminen ei äkikseltään ole tullut mieleeni, mutta nyt on siinäkin asiassa oppia saatu ja hyviä yhdistelmiäkin löytynyt.

Ohjausta asiaan sain mitä parhaimmalta taholta, kun viiniguru ja armoitettu gastronomian harrastaja, Jukka Sinivirta ohjasi maistattelutuokion asiantuntevalla, perinpohjaisella innolla ja historiaan perehdyttävällä tavalla, omia maistelumuistojaan salailematta. Mielenkiintoinen oli myös esitys samppanjamenetelmällä valmistetun jalojuoman moninaisista ja vivahderikkaista vaiheista viinikellarien uumenista arvokkaiden pitopöytien juhlistajaksi.

Maistetuiksi tulivat:

Parmigiano Reggiano 30

Mozzarella di Bufala

Brie de Meaux

kolatun Chevre

Gorgonzola Espuma

Langres

Kolatun Waldemar

Brillat-Savarin

Chavroux Parma

&

Charles Heidsieck

Pares Balta

Andre Clouet

Vollereaux

Mitään ennalta aseteltuja makupareja ei tällä kertaa haettu, vaan maistettiin kaikkea kaiken kanssa. Omiksi suosikeiksini sukeutuivat juustoista parmesaani, punahomejuusto Langres sekä yllättäen pehmeän kermamainen Brillat-Savarin, jotka sointuivat parhammalla tavalla lähes kaikkien samppanjoiden kanssa. Samppanjoista ylivertaisin oli kuitenkin Charles Heidsieck, joka erottui - paitsi hinnaltaan, myös maultaan kaikista muista. Kaikkein kirpakoin oli puolestaan Cava Pares Balta, jolla toki oli myös epäkunnioittava asema tulla maistetuksi ihanan Heidsieckin jälkeen.

Samppanja lienee aina kirvoittanut kielen kantoja, kuten meidänkin seurueessamme. Siitä ovat lausuneet ylevöityneet mielipiteensä lukuisat merkkihenkilöt, joista seuraavassa muutamia muistiin nappaamiani.

"Apua, kuolen yli varojeni"

- Oscar Wilde

"Samppanjan tulee olla kylmää, kuivaa ja ilmaista"

- Winston Churchill

"Naista ei pitäisi koskaan nähd syömässä ja juomassa,

paitsi jos kyseessä on hummerisalaatti ja samppanja,

ainoat todella naiselliset ja soveliaat herkut"

- Lordi Byron

"Samppanja on ainoa juoma, joka säilyttää kauneutemme,

nautittuamme sita"

- markiisitar de Pompadour

"Samppanja on ainoa ajateltavissa oleva juoma"

- Ludvig XIV

Juuston viemää

Vuodet vierähtelevät nopeasti. Taas oli aika istua ihanaa iltaa Valion vieraina Juustopöydän vuosikokouksessa. Saimme kuulla todella mielenkiintoisen esityksen yrityksen digitaalisen markkinoinnin merkityksestä ja kehittymisestä viimevuosien aikana.

Uskomattoman tiedon ja suurten lukujen lähteillä oltiin. Valion verkkosivulla vierailee kuukausittain miljoona, siis täysi miljoona, kävijöitä ja lisäksi eri sosiaalisen median kanavissa on tuhansia ja kymmeniä tuhansia käyntejä kuukausittan. Pelkästään yrityksen Facebook-sivuilla on yli kaksisataatuhatta fania.

Nyt pääsiäisen aikaan odotetaan viikottain noin neljäsataaviittäkymmentä kävijää yhtiön pääsiäissivustoille mikä tarkoittaa, että pääsiäisen aikaan kuukausittaisen miljoonan sivustokävijän määrä ylittyy reippaasti.
Suuren suomalaisen tuotemerkin arvostus on siis luja, ja syystäkin.

Saimme kuulla myös mielenkiintoista tietoa digimedioiden mahdollisuuksista, mm. siitä kuinka kysyntä voi yllättää realististen mahdollisuuksien rajan, kun juuston kypsymisessä nyt kuitenkin kestää oma aikansa, eikä mitään voi sille, että loppuun ostettua tuotetta ei ole saatavissa ennen kuin seuraava erä on valmista. Sivuttiin myös uusien medioiden mahdollisuuksia viestinnässä ja pelisilmän tärkeyttä nopeassa tilaisuuteen tarttumisessa. Tästä hyvänä esimerkkinä Valiomyrsky, joka koetteli Suomea voimillaan, mutta mahdollisti samalla myös oivallisen somekanavaviestinnän mm. Twitterissä merkillä #valiomyrsky.

Ja kuten aina, yhdistyksen virallisen kokoustamisen jälkeen saimme nauttia herkkupöydän makuja. Tänä vuonna erityiseksi suosikiksi nousi parmankinkku-vuohenjuusto piirakka sekä tyrnihilloke ja aina niin maukas Aura-sinihomejuusto. Minä maistelin herkkujen painikkeeksi Caliterra-valkoviiniä, jonka huomasin oivallisesti sopivan myös kaikille juustoille.

Ihanaa kevään edistymistä ja valon lisääntymistä alustavat nämä yhdistysten pippalot. Mukavaa oli taas kerran jutustella tutuiksi tulleiden kanssa ja tutustua myös uusiin jäseniin. Kotiin viemisiksi tuli vielä pussukallinen makoisia herkkuja, joista uutuutena suklaatuorejuusto ja minulle ennestään maistamaton Koskenlaskija-chili.

Weegee-talon Emma on mielenkiintoinen

Piipahdin Juustopöydän taidekuohuilla Emmassa. Parhaillaan nähtävänä on Saastamoisen säätiön teoksia nimellä Kosketus.

Ensimmäistä kertaa talossa kävin, vaikka olen ahkerasti seurannut tarjontaa uutiskirjeistä ja some-kanavilta. Oikean kulkuneuvon valinta paukkupakkasissa arvelutti, mutta hyvään bussiin osuin. Tosin Tapiolan myllerryksessä meinasi usko loppua ja mietin mahdanko olla oikealla reitillä ollenkaan. Mutta katutöiden ja rakennushärdellien keskeltä bussi pujahti kuitenkin googlatun näköiselle väylälle. Ajoissa ehdin.

Näyttely oli mielenkiintoinen ja opas hyvä. Meidän ohjelmaamme oli poimittu kymmenisen teosta joista saimme tarkemman selityksen. Todella paljon ajatuksia herättivät niin esittävä taide kuin modernitkin teokset. Erittäin mukavia katseltavia oli myös liikettä sisältävä taide, teokset joissa magneetilla ja sähköllä oli oma osuutensa aistien avaamisessa.

Juustojuttusilla kun oltiin, oli tapahtuman huipennuksena taidepaja, jossa saimme itse luoda teoksemme, modernin tai naivistisen, ihan miten vaan, tarjolla olleista juustoista. Ihania olivat - sekä taide, että juustot!

Mukava tapahtumakonsepti joka sopii varmasti monelle muullekin ryhmälle. Juustoista ja hedelmistä, kekseistä ja hilloista syntyi taidetta mukavasti. Voisin kuvitella vihannesten ja juuresten olevan myös erittäin hyvin taiteeksi taipuvia. Kannattaa kokeilla.

Ullanlinna, Metsuri, Morbier, Taleggio...

Mistä nyt puhutaan? No tietenkin juustoista!

Juustopöydän juustokoulu II pidettiin tällä viikolla Helsingissä, Ässäkeskuksen auditoriossa. Luennoitsijana ihastuttavan sujuvasanainen Jukka Sinivirta, jolta juttua ei jää puuttumaan.
Maisteltavaksi saimme tällä erää myös kotimaisia herkkuja.

Maisteluparit:

Helsingin meijeriliikkeen Ullanlinna 

ja Nicolas Feuillatte Rosé Brut samppanja

Herkkujuustolan Metsuri 

ja Joseph Drouhin Laforet Bourgogne Chardonnay 2013

Morbier AOP Frutiere de Flangebouche la Sommette 

sekä Cousiño Macul Antiguas Reservas Cabernet Sauvignon 2011 (Chile) 

ja Taleggio Castelli D.O.P Gran Selezione samalla viinillä

Munster Eremitage 

ja Wolfberger Grand Cru Steingrubler Gewurztraminer 2012 (Ranska)

Stilton Thomas Hoe Stevenson 

ja Grahams Natura Reserve Port

Ullanlinna oli minulle uusi tuttavuus, vaikka Helsingin meijeriliikkeen tiesin ja heidän Klippaniaan olin joskus jo maistellutkin. Metsuri oli tuttu entuudestaan ja valkoviininsä kanssa aivan oivallinen pari.
Ja nyt löytyi Morbier myös minun makuuni. Aikaisemmat olen niellyt ihmetellen, että mitäpäs hyvää näissä pitäisi nähdä, mutta tästä tykkäsin. Lentävästä Lehmästä sitä saa.

Mutta Munsterin valuvaa haisua ei voita mikään! Viininsä kanssa se oli mukava myöskin, vaikka minulle olisi paremmin sopinut joku vähemmän makea Gewurztraminer, tämä oli hieman liian suloinen. Ja kun makeista en tykkää, niin Stiltonin kumppaniksikin olisin ottanut vähemmän makeutta. Grahams Portista mielleyhtymäni menevät aina jouluun ja taatelikakkuun.

Maistelutilaisuus itsessään oli viihtyisä ja mukava. Joukon nuoret, uudet jäsenet kirvoittivat vilkasta keskustelua ja loivat iltaan välitöntä tunnelmaa.

Ja kun vielä kotimatkakin sujui lennokkaasti raitsikka-juna-bussi yhdistelmällä ilman turhia odotteluja, osui kokemus aivan nappiinsa virkistämään alkanutta talviaikaa ja myöhäissyksyä.

Valloittavia viinejä ja tahmeita, haisevia juustoja

Olipa virkistävä juustoilta! Pääsin juustopöytäläisten mukana kuulemaan gastronomian gurun Jukka Sinivirran esitystä juustosta ja viinistä ja näiden välisistä klassisista liitoista. Iltaa istuttiin Katajanokalla, Keskon auditoriotiloissa.

Laajan tietämyksen omaavaa ihmistä on aina ilo kuunnella. Tällä kertaa erityisen ihanaa, sillä Sinivirta on hauska ja erittäin viihdyttävä puhuja. Kuulimme juuston valmistuksen historiasta, eri juustolaaduista, eri kansakuntien kansallismauista sekä Sinivirran riemukkaista omakohtaisista kokeiluista ja matkoista haisevien juustojen maailmassa. Virkistävä ilta!
Ja tietysti viineistä kuulimme myös, tarkemmin juuri maisteluun tuoduista, joita saimme nauttia mainioissa yhdistelmissä:

• André Clouet Grande Reserve Blanc de Noirs Brut ja Kolatun Valma-lehmänmaitobrie 
• Sancerre 2013 Domaine Ranck Millet'n ja Crottin de Chavignol -vuohenjuusto
• Nipozzano 2010 Chianti Rufina sekä Parmigiano Reggiano ja Chateau d'Arche 2007
• Sauternes'n ja Roquefort Carles -sinihomejuusto 

Voi mitä makujen taiturointia!
Ihania olivat kaikki, erityisesti minun suuhuni sattuva tuo sinihomejuuston ja makean Sauternes-viinin yhdistelmä. Siinä kaksi hometta kietoutui yhteen; Sauternesin jalohomeiset aromit ja luolastojen itiöiden tuottamat kirpeät maut.
 
Mielenkiintoista oli kuulla ranskalaisista juustoluolastoista, joissa juustoja kypsytetään ja hoidetaan. Sammaleiset ja kasvustojen peitossa olevat luolien seinät kukertavat peitteisinä ja luolaan riippumaan ripustetut hiivaleivät keräävät ilmasta itiöitä. Homehtuneet leivät kuivataan, jauhetaan ja ripotellaan juustomassan joukkoon. Voin nähdä kaiken tuon silmissäni...

Ilta alkoi juhlavalla siemauksella samppanjaa, Blanc de Noirs Brut. Kolatun Valma, yksi arkisuosikeistani, suli kielelle kulausten kera. Suloinen yhdistelmä.

Sancerre, viinien viini, sopi ihanasti Crottinin eli papanavuohenjuuston seuraksi. Kuulimme myös, että kovan pintansa ansiosta Crottinit "matkustavat hyvin" eli niitä kannattaa hamuilla tuliaisiksi kassin pohjalle Ranskassa matkustaessaan.

Chiantista tykkään kovasti - ja Italiasta - niinpä Nipozzano ja parmesaani on loistava yhdistelmä. Toimisi mielestäni hyvin aterian päättäjänä ilman mitään muita lisukkeita.

Kaupungilla saattoi illan päätteeksi katsella Kiinasta tuotua terrakottasotilasrivistöä.

Italian viinit ja juustot - ja lämpöinen henkäys

Pitkästä aikaa ilta viinin ja juustojen parissa, kun eloisa joukko juustopöytäläisiä kokoontui Helsinkiin maistelemaan Monditalyn maahantuomia juustoja ja Winestaten viinejä.

Välimerellinen hellesää vallitsi jo reissun alussa kun matka joutui Esplanadin puiston läpi Unioninkadulle. Mukava oli kauppatorin laidalla hetki istahtaa ja katsella veneiden kelluntaa ja meren liplatusta. Espan puistossa oli kansainvälinen tunnelma, piknikporukoita nurmikot pullollaan, ihmisiä kävelemässä edestakaisin hiekkakäytäviä, musikantteja ja rennonletkeää meininkiä. Aivan eri maailma kuin marraskuun harmaudessa.

Illan juustoiksi oli valittu laatuja maan joka kolkasta. Pehmeä lampaanmaidosta pasta filata -menetelmällä valmistettu caciotta-juusto Caglio (nimi tarkoittaa "pieni juusto") oli etelästä. Se on maultaan mieto ja vuohenjuustomainen - myös ulkonäöltään. Piemonten alueelta maistelimme Tomaa, joka on lehmänmaidosta valmistettu, maultaan mieto juusto. Kovaa ja suolaista lampaanmaidosta tehtyä Pecorinoa (pecora = lammas), saimme parmesaanimenetelmällä valmistettuna ja kovasti se parmesaania myös muistutti.

Ja sitten olivat vielä illan kruunut, joihin ihastuin kovasti. Eteläinen Provolone, joka valmistetaan jännittävän näköisesti venyttäen (ks. video!) ja erilasiin muotoihin jäähdyttäen. Paikallinen tyypillinen muoto on kuulemma mandariini. Me saimme maistella tätä herkkua savustetussa muodossa.

Ja viimeisenä sitten oma suosikkini, harvinainen - tietysti - omilla Pohjois-Italian markkinoilla nautittu Formaggio di Fossa eli kuoppajuusto, jonka valmistuksesta kertoo tuo yllä oleva video. Koostumukselta kova ja hyvin suolainen juusto, jonka kanssa yllättävän monet maisteltavat viinit sopivat erinomaisesti. Tätä juustoa ei vähittäiskauppohin tuoda, valmistusmäärät ovat hyvin pienet ja kotoinen kulutus niin suurta, ettei tätä löydy juuri muilta Italian perukoilta. Joskus pitäisi siis päästä matkustamaan tuohon piskuiseen Soglianon kylään, joka kuulemma tuoksuukin juustolta. Juustokuoppia on muutamia, joten niihin kaikki juuston valmistajat tuovat omat merkatut säkkinsä, jotka ladotaan päällekäin kuopan pohjalle. Makueroja juustoihin syntyy sen mukaan ovatko ne päällimmäisenä vai alimmaisena. Alimpien läpi valuu ylemmistä juustoista nestettä koko kypsytyksen ajan. Kuopan aukaisu onkin sitten tarkkaa hommaa, jossa pitää olla ainakin kaksi avaajaa, kuopasta kun pöllähtää semmoinen eteerinen katku?, että avaajalta saattaa mennä taju.

Viineistä mieleisemmikseni nousivat Mezzacoronan valkoinen Cewürztraminer (DOC Trentino) sekä punainen Teroldego Rotaliano, joka valmistetaan saman nimisistä rypäleistä.

Chiantista pidän, mutta minkään juuston kanssa en siihen ihastunut. Maistelimme Natio Organic Chiantia Toscanasta, sen rypäleet olivat pääasiallisesti Sangioveseä. Pahaimmalle se maistui kuoppajuustoon yhdistettynä, mutta en sitä silti valitsisi.

Keväiseen hetkeen sopivat hyvin kuohuva Rotary Rose Brut, rypäleinä Pinot Noir ja Chardonnay sekä Rosa dei Masi Venetosta, sen rypäleet olivat sataporsenttisesti Refoscoa. Myös kuplivainen Lambrusco Emilia-Romagnasta oli hauska juustojen kanssa yhdistettynä, ei liian kevyt, vaan juuri sopiva.