Vanhasta viisastuneena vältimme ensimmäistä valopäivää, jolloin keli olisi suosinut, ruuhka kuitenkin kamala, sillä väkeä oli ollut reilut 80.000 kiertämässä reittiä, joka tänä vuonna sumputtui heti alkurasteilla. Pitkän jonotuksen vaatinut nauhateos ei myöskään palkinnut. Käytävä olisi pitänyt nauttia rauhassa kulkien ja aisteja käyttäen. Nyt sen joutui suorittamaan marssien.
Suttusäistä ja ihmismassojen vyörystä johtuen olivat Kaisaniemen polut ja kentät tallautuneet kurakoiksi kun vihdoin kiepille lähdimme. Tihkui ja satoi ja sitten yltyi vielä tuuli, mutta sitä mukavammin loistivat valot mustuudessa.
Tokoin rannan teokset olivat mielestäni parhaat. Kaupungin Teatterin valoteoksen seuraamista häiritsi vilu ja ropiseva saderyöppy, mutta kyllä nautin siitäkin, ja muistoihin jäi videona.
