Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sakari Topelius. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sakari Topelius. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. marraskuuta 2020

Topeliuksen ja Waltarin Karjalohjaa katselemassa

Lähiseutulomasten sarja sai jatkoa, kun pistäydyimme syyspäivien viettoon Karjalohjalle. 

Yöpaikaksi osui Lohjan kylpylän rantatalo ja sen järvelle antava maisemahuone. Rauhallinen ja siisti suihkulla ja hyvillä, napakoilla sängyllä varustettu tuo olikin. Ikkunoiden edustalla terassi ja näkymä lupauksen mukainen, Lohjanjärven marraskuinen ranta. 

Onni osui kohdallemme sikäli, että saimme ulkoilla poutasäässä. Kävelimme ihanan Puujärven rantahiekkaa ja sen tuntumasta lähtevän kuntoradan kumpuilevat reitistöt. Löysimme myös suloisen mummonmökkikylän punaisine taloineen. 

Kirkasvetisen Puujärven rannalla on myös kirjailija Mika Waltari viettänyt joitakin lapsuutensa kesiä Perheentupa-nimisessä paikassa, yhdessä serkkujensa kanssa, kymmenpäisessä katraassa, jossa, kertoman mukaan, on Mika ollut se mietteliäs ja omilleen vetäytyvämpi luonne. 

Kylpylän tuntumasta lähtevä Alatie johdatti puolestaan Pappilan mäelle, mistä löytyi värikäs maalaisidylli, joka nyt myöhäissyksyllä uinui jo talvilevolla. 

Nykyisissä peltomaisemissa sijaitsee myös tuo Kukkaisniemi-niminen kaunis talo, jossa Topeliuksen kerrotaan viimeistelleen Maamme-kirjan. Topeliuksen aikaan Lohjanjärven rannat loiskivat toki paljon korkeammalla ja nykyisen Alatien voi hyvin kuvitellakin rantatieksi. Pellot muodostuivat jonkin verran myöhemmin, kun järven pintaa laskettiin voimakkaasti 1800-luvun lopussa viljelymaan lisäämiseksi.

Karjalohja on ottanut etenkin Topeliuksen täysillä omakseen ja sen vaakunassakin on Koivu ja tähti, Topeliuksen sadun innoittamana. Kylpylän rannassa puolestaan on kesäravintola nimeltä Adalminan helmi. Mukavaa nimistön käyttöä, joka sai ainakin minut kiinnostumaan alueen historiasta ja tarinoista. 

Tähän loppuun vielä tärkeä ajatus Maamme-kirjan lehdiltä:

”Muistakaamme, että yhteiskunta on se suuri, hyvää tarkoittava järjestelmä, joka yhdistää meidät kaikki, suojelee meitä kaikkia sekä sitoo ja tekee vapaiksi meidät kaikki. Halvimmallakin, köyhimmälläkin on osansa, vastuunsa ja etunsa tässä kaikkien yhteisessä yhteisössä.” Zacris Topelius.

 



lauantai 18. heinäkuuta 2020

Satusetä Topeliuksen kotona, Uusikaarlepyy

Uusikaarlepyy on aikaisemmilla reissuilla tullut ohitetuksi useammankin kerran. Niinpä otimme sen tällä kerralla käyntikohteeksi ja sielläkin yöpymisemme osui meren äärelle Mönäsin ihanien heikkojen tuntumaan. 
Mainio matala merenlahti valkoisine särkkineen oli hyvä uintikohde, vaikka sää oli viileä ja tuuli puhalteli kovasti.

Kaupunkikierroksella kiersimme vanhaa puutalokorttelia, Lapuan joen rantoja ja löysimme upean, valmisteilla olevan puiston voimalan kupeesta. 
Uusikaarlepyy juhlii 6.9.2020, jos korona suo, silloin on olemassa olon vuosia kertynyt 400 vuotta.

Pääasiallinen tutustumiskohde oli Zachris Topeliuksen synnyin- ja lapsuuskoti, Kuddnäs. 
Pikku-Sakari sai syntyä hyviin oloihin, sillä isä toimi virassa, arvostettuna lääkärinä ja äiti tuli varakkaasta kauppiassuvusta. Murhe kohtasi perhettä, kun isä halvaantui ja kuolikin sitten, kun Sakari oli vasta 13-vuotias.

Sakari pääsi kuitenkin kouluttautumaan sukulaisten tuella ja oppi-isänä toimi muun muassa aikalainen J. L. Runeberg, joka oli kotoisin naapurikylästä, Pietarsaaresta. 

Kuddnäs on ihana museokohde. Se on hyvin pidetty ja kalusteet, astiat, esineistö ja jopa seinien maalatut boorditkin on säilytetty. 
Herttainen oli koko talo ja etenkin Sakarin ullakkohuone hyönteiskokoelmineen ja kirjoituskaappeineen. Pihapiiristä voi kuvitella monen sadun ja kertomuksen löytäneen innoituksensa.