Suurta joulujuhlaa oli mainostettu viitaten hawaijilaiseen luau tunnelmaan, luvattu aitoja palmuja ja ikuista kesää.
Alku olikin lupaava. Heti palo-ovien takaa löyhähti vastaan 27 asteen lämpö. Tunnelmaa lisäsi taustalla soiva JVG:n Kyllä täällä tarkenee ja uteliaisuus uudesta kohotti mieltä.
Sitten odotettiin rannekejonossa ja pukukoppijonossa ja narikkajonossa ja vielä baarijonossa, ei ollut voittava konsepti tämä.
Noutopöydässä ei ollut häivähdystäkään Hawaijin suuntaan, vaikka ruoat hyviä olivatkin ja viiniä sai kantaa kaksin käsin buffetin ajan. Aidot palmut osoittautuvat olemaan kolme jukkaa purkissa.
Ainoat tunnelman luojat olivat keskustelun estänyt pauhaava musiikki ja värivalaistus joka vaihteli punaisen ja violetin maastoissa ja onnistui haalistamaan juhlaa varten punaamani hiuskuontalon. Sekin vielä :)
Nykyisen teknologian, ja juhlan hinnoittelun, antamien mahdollisuuksien valossa olisin toivonut tilaan jonkinlaista virtuaalimerta, jos ei väreilevänä näyttökuvana, niin vaikkapa banderollina, jättitulosteena tai maalauksen muodossa. Ehkä olisin soitellut leppoisampaa rantamusiikkia, meren pauhua ja lintujen kirkunaa sekä löyhäytellyt ilmaan suolan tuoksua. Tilassa olisi voinut olla vaikka mitä. Kevyt kaislakattoinen rantabaarikin olisi pelastanut paljon.
Erilaiset juhlat ne kyllä olivat ja onneksi porukka on aina mainio, olivatpa puitteet mitkä hyvänsä.