sunnuntai 9. elokuuta 2020

Itäinen kierros Loviisasta Ilomantsiin

Josko heinäkuun alun läntinen kierroksemme kului vesisateita kuunnellessa, oli itäinen Suomi meille säiden suhteen suosiollinen.

Loviisa
Reissun aloitimme Loviisaan ajelemalla. Katselimme kuinka rivakasti oli saatu kuntoon suola-aittojen kupeessa sijaitseva kahvila-ravintola, joka viime syksyn lopulla paloi lähes täysin. Jos ei olisi palosta tiennyt, ei olisi mitään huomannut. 
Ravintolan takana, vessojen luona oli nähtävissä hiiltyneitä hirsiä. 
Kirkon nurkalle oli avautunut ravintola Locale, joka mainion - ja väljän - aurinkoterassinsa ansiosta valikoitui ruoka paikaksi. Suosituimmat annokset oli loppuun myyty, mutta lehtipihvikin toki maistui. 

Kotka
Yöpymään ajelimme Katariinaan, Kuinkas muuten. Ja voi pyhä jysäys, että siellä oli porukkata! Toki meillekin sijaa riitti, mutta olipa autoa kerrakseen. "Rastafareissa" ei ollut ainoastaan matkailuautoilijoita, vaan myöskin asuntovaunuja useita, mitä muina kertoina ei ole nähtävissä ollut. Kaikki me kuitenkin hyvin parkkiruutuihin sovimme ja yö oli rauhallinen.
Puistokiertonset tietysti tehtiin. Ruokailemassa käytiin uudistuneessa Frans & Rosaliessa. 
Onnistuttiin saamaan pöytä, vaikka varausta ei ollutkaan ja kesämenu oli makoisa ja kaunis syötävine kukkasineen. 

Lappeenranta
Seuraava päivä kului Lappeenrantaa kierrellen. Hiekkalinna katsottiin. Se oli tynkä, koska ulkomaiset veistäjät puuttuivat, mutta vakeä oli paikalla paljon, sillä parkkipaikat olivat nyt matkailijoiden vapaassa käytössä päivän ajan. Yöpyminen oli kielletty. 
Uimarannan parkkikenttä sen sijaan oli sallittu, joten ilta ja aamu-uinnillle pääsimme ihanaan Saimaan veteen. 

Imatra
Etappina kylpylän rannat ja Lammassaari. Auringon paistaessa oli mukavaa kävellä rantoja ja käydä syömässä kylpylän terassilla näkymistä nauttien. 

Matka jatkui Joutsenon, Ruokolahden kierroksella ja tutustumalla Siikalahden lintujärveen,
jonka parkkipaikalla oli rauhallista yöpyä. 

Punkaharju
Matka jatkui Punkaharjulle, jossa tutustuimme metsämuseo Lustoon, vanhaan asemaan - jossa parhaillaan pysähtyi juna! - asemakartanoon, joka oli koristeellinen ja mielenkiintoinen historialtaan. 
Sielläkin törmäsimme Zachris Topeliuksen jalan jälkiin, sillä opastustaulu kertoi hänen retkistään harjun maisemissa. 

Savonlinna
Savonlinnassa viivähdyksemme oli pitempi. Yövyimme kävelysillan tuntumassa. Kiertelimme kasinosaaret, maistelimme Waahto olutta terassilla ja Mustan virran tuotteita Olavin linnan edustalla. Söimme muikku menun 
Muikkuterassilla ja kävimme risteilyllä, kotimaan matkailun hyväksi :) ja nautimme kaikesta täysin rinnoin auringon porottaessa. Uimahallin tuntumassa olevalta laiturilta pulahdimme veteen paikallisten sekaan ja juttua piisasi. 

Ilomantsi
Eteen päin, kohti Ilomantsin Möhköä. Tällä erää emme Mantassa käyneet, vaan etsiskelimme seudulla, rajan pinnassa sijaitsevaa pitkää hiekkaa... Löytymättä se vieläkin jäi, vaikka meidät voi varmasti bongata kaikista rajavalvonnan kameroista. 
Sen sijaan löysimme Lotinakosken ja oivallisen matkaparkin pusikoituneen järven lahden päästä. Monet patikkapolut lähtivät siitä ja tilaa piisasi. 

Nykyään ei näillä entisillä TVH:n levähdysalueilla enää vessoja, saatikka roskiksia ole, mutta ruokapöydät sentään monessa kuitenkin on, jos ei ole poltettu. 

Petkeljärven kansallispuistossa
 kävimme nauttimassa hiljaisuudesta ja vedellisistä maisemista. Tutustuimme entisöityyn korsuun ja juoksuhautaan, jotka kuuluvat rajan pinnan historiaan väistämättä. 

Kuusankoski
Taideruukki oli päämääränä radiosta kuullun haastattelun perusteella, mutta osuimmekin ensin Kettumäelle ja Kotiseututaloon, entiseen Kuusankosken tehtaan ylläpitämään kouluun, jonka on piirtänyt Lars Sonck. 
Parhaillaan siellä on Sonckin 150-vuotis juhlanäyttely, joka esittelee hänen valtavan tuotteliasta uraansa. 

Viimeisen yön taivas oli lumoava


lauantai 18. heinäkuuta 2020

Satusetä Topeliuksen kotona, Uusikaarlepyy

Uusikaarlepyy on aikaisemmilla reissuilla tullut ohitetuksi useammankin kerran. Niinpä otimme sen tällä kerralla käyntikohteeksi ja sielläkin yöpymisemme osui meren äärelle Mönäsin ihanien heikkojen tuntumaan. 
Mainio matala merenlahti valkoisine särkkineen oli hyvä uintikohde, vaikka sää oli viileä ja tuuli puhalteli kovasti.

Kaupunkikierroksella kiersimme vanhaa puutalokorttelia, Lapuan joen rantoja ja löysimme upean, valmisteilla olevan puiston voimalan kupeesta. 
Uusikaarlepyy juhlii 6.9.2020, jos korona suo, silloin on olemassa olon vuosia kertynyt 400 vuotta.

Pääasiallinen tutustumiskohde oli Zachris Topeliuksen synnyin- ja lapsuuskoti, Kuddnäs. 
Pikku-Sakari sai syntyä hyviin oloihin, sillä isä toimi virassa, arvostettuna lääkärinä ja äiti tuli varakkaasta kauppiassuvusta. Murhe kohtasi perhettä, kun isä halvaantui ja kuolikin sitten, kun Sakari oli vasta 13-vuotias.

Sakari pääsi kuitenkin kouluttautumaan sukulaisten tuella ja oppi-isänä toimi muun muassa aikalainen J. L. Runeberg, joka oli kotoisin naapurikylästä, Pietarsaaresta. 

Kuddnäs on ihana museokohde. Se on hyvin pidetty ja kalusteet, astiat, esineistö ja jopa seinien maalatut boorditkin on säilytetty. 
Herttainen oli koko talo ja etenkin Sakarin ullakkohuone hyönteiskokoelmineen ja kirjoituskaappeineen. Pihapiiristä voi kuvitella monen sadun ja kertomuksen löytäneen innoituksensa. 

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Runebergin lapsuusmaisemissa

Pietarsaaren vierailulla törmäsimme heti alkajaisiksi, vanhasta satamasta keskustaan kävellessämme, Satamakadulla puutalokortteliin, jossa sijaitsee punainen talo, tai paremminkin pihapiiri, jonka kylttissä kerrottiin J. L. Runebergin vanhempien asuneen talossa isän, Lorens Ulrik Runebergin, kuolemaan saakka. 

Pian tuon talon jälkeen tulimme suuremman, keltaisen talon kohdalle, jossa kerrottiin Runebergin äidin, Anna Marian, o.s. Malm, asuneen leskivuosiensa ajan.

Nämä ensinäkymät herättivät kiinnostuksen katsella kaupunkia muutenkin, kuin puutarhasilmin. 

Runebergin Porvoon kodissa ja Fredrikan puutarhassa olen vieraillut monta kertaa, mutta hänen lapsuudestaan ja vanhemmistaan en muista tarkemmin lukeneeni. Niinpä sain syyn tarkastella kaupunkia uudella tavalla. Perheen värikkäiden elämänvaiheiden jälkiä on kaupungissa vaalittu, ja koskapa J. L. Runeberg saavutti suuren suosion jo eläessään, on hän ollut kotikaupungissaan arvostettu ja toivottu vieras. 

Vierailimme Runebergin tuvassa, joka osoittautui historialtaan Johan Ludvigin isän Lorens Ulrikin kalamajaksi. Itse kirjailija ei majassa juuri lapsuuspäivien jälkeen paljoa ehtinyt aikaa viettää, mutta hänen sisarensa Emelie siellä mökitteli. 

Moneen kertaan on majaa ystävien ja kylän miesten voimin kunnostettu ja kirjailijaa sinne toivottu, liekö ehtinyt käydä siskoa tervehtimässä. 
Majan sijaintipaikka Pietarsaaren  Itälahdella näytti meille myös tuon kaupunginosan kehityskulun muinaisista kalamökkiseutuvista uusien vedellisten maisemien omakotitaajamaksi. 

Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden myötä kasvaneena, oma äitini niitä minulle ääneen luki, jatkui sama teema vielä seuraavallakin rastilla, kun Uusikaarlepyyn pelloilla kävimme katselemassa von Döbelnin ja Suomen sodan muistopatsasta Juuttaan taistelun maisemissa. 



lauantai 4. heinäkuuta 2020

Puutarhojen Pietarsaari

Kyllä, taas kävi niin, että ihastuin kesäkaupunkiin. Pietarsaari on suloinen! Monia puistoja kaupungissa ei ole, mutta ne jotka löysin ovat sitäkin kauniimmat.
Aspegrenin puutarha

Tätä puutarhaa olen pitänyt käyntikohdelistalla jo pitkän aikaa, ja nyt onnistuin pääsemään sinne. 

Lämmin ja helteinen kesäkuu oli tarkoittanut pitkiä työpäiviä kasteluletkun varressa. Paikan isäntä kertoi, että hän ei käytä sadettajaa, jotta rikkaruohojen kasvu ei villiintyisi. Vehreää ja kaunista ja siistiä olikin.
Tietoja puutarhan sivuilta:
"Aspegrenin puutarha polveutuu 1700-luvun pappilasta, ja koko alue on noin 5 hehtaarin suuruinen. Gabriel Aspegren toimi kirkkoherrana ja myöhemmin rovastina Pedersöressä ja Pietarsaaressa 1700-luvun jälkipuoliskolla. Hän oli varttunut hyödyn aikakaudella ja kannatti innokkaasti uusia maan- ja puutarhanviljelyn aatteita. Hän esimerkiksi toi ensimmäisenä seudulle omenan ja perunan."

Tihkusade saatteli meitä kierroksellamme, mutta kyllä käynti sen kastumisen väärti oli. Mainio paikka, jossa aikaa viettäisi pitempäänkin. Oppimista olisi paljon. 
Koulupuisto

Aivan vahingossa osuimme seuraavalla kävelykierroksellamme keskustassa sijaitsevaan Koulupuistoon. 
Tästä puistosta en tiennyt mitään, ja sen suurempi oli ihastus! 
Kauniit istutusvyöhykkeet hyöty- ja koristekasveja yläpihan sivuosissa, keskellä kuusien muodostama metsäpuutarha, ja alapihalla värikkäät ja tuoksuvat alueet ja lampi kulta-ahvenineen. Ja välitasossa ruusuja! 

Puutarhojen Pietarsaaressa kaikki kaunis on kävelymatkan päässä, kuten myös Vanha Satama ja Kittholmenin uimarantakin, jossa voi uittaa väsyneitä puutarhajalkoja😁


tiistai 23. kesäkuuta 2020

Kukkaisa koronakesä!

Lämmöstä ja ylenpalttisesta kukinnasta, ja tuoksuista, on tänä kummana koronakeväänä ja -kesänä saanut nauttia.

Kevään jo käännyttyä hellekesäksi, jatkuu pihalla kukkasten ilotulitus edelleen. Vaikka tulppaaneista viimeisinkin on jo hiipunut, on uusia väriläiskiä jo näkösällä. 

Olemattoman talven jälkeen nousee maasta terhakoita taimia, ja kärhöistäkin muutamia, jotka viime kesän piilottelivat. Akileija ei tänä vuonna näytä viihtyvän ja Endless Summer -hortensia on menehtynyt liikaan märkyyteen. 

Juuri nyt kukkivat vielä jokuset alppiruusun röyhelöt, idän unikot, juhannusruusu, kurtturuusu ja koiran ruusu. Monet kurjenpolvet aloittelevat, vaikka metsäkurjenpolven vuoro jo meni. 

Aitapensaskin, etelän heisiangervo, on kukassa sekä koivuangervo. Keijuangervo sen sijaan vasta nuppujaan virittelee. 

Väreissä hehkuvat myös punapäivänkakkara, tähtiputki ja muurikello. Hortensian vaaleanpunainen pallo odottelee ruukussa kaveria avautuvaksi.

Kaunokuusaman kukkaset ovat jo ohi, samoin tuoksuköynnöskuusaman, mutta kellokuusama jatkaa sujuvasti vuorollaan. 

Ja mustaseljan kukkaröyhyjen  tuoksu huumaa ja täyttää koko takapihan.

Ihanaa on @kurjenpolvipihalla_