Urajärven kartanon Sofia Lovisa

Kyllä tuli mieleen karmiva Kotiopettajattaren romaanin tarina, kun vierailimme Urajärven kartanon opastetulla kierroksella.

Sysmän Rantalan kartanosta 15-vuotiaana kaksi kertaa vanhemmalle Axel von Heidemanille naitettu Sofia Lovisa (1815 - 1850) eli lyhyen avioelämänsä lähes kokonaan "hoidoissa" ja kartanon sivurakennuksen yläkertaan teljettynä.

Axel ja Sofia Lovisa von Heideman saivat kaksi poikaa, joista toinen, Carl Henrik kuoli jo varhain, 9-vuotiaana (v. 1847) ja toinen, Adolf Frans (s. 1833) lähti merille nuorena palaten kotimaahan Sysmän Rantalan isännäksi. Sofia Lovisa horjui mielen terveydeltään ja päätyi hoidettavaksi Lapinlahden sairaalaan, josta palasi entistä huonompana kotiin ja joutui piharakennukseen "syytingille", sillä Axel heilasteli talousmamselli Fredrikan kanssa, jonka kanssa myös avioitui, saatuaan eron henkisesti heikosta puolisostaan.

Axel ja Fredrikan onnistuivat olemaan onnellisia arviossaan, saivat lapsia, mutta Sofia Lovisa putosi portaista niskoilleen alas ja kuoli 34-vuotiaana. Onneksi, sanon minä. Ties kuinka pitkäksi olisikaan vankeus muuten muodostunut.

Valitettavasti Sofia Lovisan tarina on muuntunut kartanon valkoisen kummituksen legendaksi aikojen kuluessa.

Axelin ja Fredrikan lapset Hugo ja Lily asustivat kartanossa, pysyivät naimattomina, vaalivat ja kartuttivat kotimuseota ja lopulta lahjoittivat perintöomaisuutensa koko kansan ihasteltavaksi.

https://muinaismuistosaatio.fi/

Erottajan palatsi

Kyllä minä taiteitakin katselin, mutta enimmäkseen ihailin huoneita, kattoja ja käytäviä.

Aino ja Kirsi

Syyskuu on kulunut historian siivillä. Olen uppoutunut lukemaan kirjat Kirsi Kunnaksesta ja Aino Sibeliuksesta. Mainiot teokset, jotka käsittelevät laajasti henkilöidensä elämää ja elinympäristön vaiheita. Hyvin lyhyen ajan kuluessa on Suomi muotoutunut, yhteiskunta kehittynyt, kaupungeista ja kulttuurista puhumattakaan.

Kirsi Kunnaksen runojen, lorujen ja Tiitiäisen parissa kasvaneena oli mukavaa päästä kurkistamaan tarinoiden taakse. Mielenkiintoista oli lukea henkilöhistoriaa josta en mitään tiennyt aiemmin. Kirjan sivuilta saa myös aimo annoksen tietoa Suomen kulttuurielämän vaiheista Kirsin syntymävuodesta 1924 lähes tähän päivään saakka. Sivuilta löytyy myös paljon runoja ja niitä taustoittavia kertomuksia.

Jos olisin lukenut Aino Sibeliuksen, s. 1871, elämästä ensin, olisi historia sujuvasti jatkunut ja ehkä leikannut jossain vaiheessa, elihän Aino vuoteen 1969 saakka, 98 vuotiaaksi saakka.

Ja sitä en muistanutkaan, että Jean asui myös Keravan Vanhassa pappilassa ennen kuin perheelle löytyi asunto Keravan Mattilasta, jossa koko porukalla asuivat, Aino, Eeva, Ruth ja Janne, kolmisen vuotta. Mattilan aikaan syntyi (ja kuoli) myös pikku-Kirsi.

Kovin erilaista on elämän meno ollut myös asumisten osalta. En ollut tullut ajatelleeksikaan, että asunnot oli tapana sanoa irti keväisin, jolloin etsittiin kesäasunto ja syksyisin taas etsittiin uusi kaupunkiasunto talveksi. Näin toimi vielä Kirsinkin perhe alkuvuosina.

Mainiot ja mukaansa tempaavat kirjat historian janoisille.