Helatorstain reissun kolme Hoota

Oltiin saatu kutsu saunomaan iloiseen Itä-Suomeen. Piti kuitenkin ensin nähdä tulppaanit... 

Hanko oli esiintynyt kukkaloistossaan monella sometileillä jo useamman kerran, ja meren rantaankin mieli aina halajaa. Siispä vauhtia haettiin kasinon puistosta ja kirkon portaiden juurelta. 

Sää oli tuulinen ja kalsa, mereltä puhalteli kylmää viimaa mutta kaunista, niin kaunista oli taas kerran. 

Eikä Hangon reissua ilman Tammisaaren pyörähdystä. Tulppaanit loistivat sielläkin ja 

rantapuisto oli keväisen vihreissään ihana. 

Heinola Ruotsalaisen rannat meitä taas houkuttivat. Ilma oli ihana ja rannan kävelypolut suloiset veneineen ja silkkiuikkuineen. Muutama kanadanhanhi nähtiin myös, mutta kukkia ei enemmälti tavattu. 

Dorkin puisto katsastettiin taas, ja muutama uusi oivallus siellä olikin. Suosittelen Vesa Väänäsen Ite-taiteeseen tutustumista lämpimästi. 

Mikkeli valikoitui tällä reissulla toiseksi yöpymidkohteeksi ja rauhassa sai matkustajasataman kupeessa olla. Kaikki laivat siellä myös lilluvat sapattia viettämässä. 

Naisvuoren kierros toi silmiin lummetulppaaneja, mutta muuten olivat kukkaset vielä nupussa. 

Varkaus on aina pakko nähdä myös, vaikka hetkisenkin verran. Ohi ei voi ajella. Tällä erää haettiin ruokaa Mortonin konttiravintolasta ja syötiin Hertunrannan penkillä. Hyvää. 

Heinävesi oli päämääräkohde ja sieltä löytyikin oiva mökki ja veneretki jolla molskahdin järveen. Haukiveden vesi ei tuntunut kylmälle, mutta kaikki vaatteet menivät vaihtoon. Kyllä täytyy harjoitella veneeseen nousua ja poistumista, että jalka vähän ketterämmin nousisi. 

Kotiin suoriuduttiin Savonlinna, Ristiina, Kouvola reittiä. Viimeinen yöpyminen Haukijärven matkaparkissa 

tukkakoskelopariskunnan puuhia katsellen. 

Kouvolassa vielä pikainen pysähdys kirkkopuistoon, koskapa siellä helotti punaista. Hyvä reissu. Sillä aikaa oli tullut kesä kotipihallekin. 

Ihana Fiskars, kuollut Billnäs - Tammisaaren lumo ja Lohjan lammikot

Osuimme viikonloppuna maastopyöräilijöitten Fiskars Village Trail Centerin avajaisiin joten meno oli vilkasta idyllisen ruukkikylän raiteilla.

Perjantaina illalla, kun saunomisen jälkeen lähdimme ajelemaan, oli vielä selkeänä suunnitelmana Mänttä-Vilppulan museokierros. Vaan kun tutkailimme viimehetken sääennusteet, ja sisä-Suomeen oli luvassa koko lauantain kestävä saderintama, vaihtui määränpää livakasti kohti Pohjan kylää ja Fiskarsin ruukkia.

Jo vuosia oli päässyt vilahtamaan siitä, kun tällä ruukilla vierailtiin, äitmuorikin silloin mukana vielä oli, ja muistikuvissa kajastelivat aivan erilaiset maisemat. Illan hämärissä ajelimme aution kylän keskuskentän parkkialueelle ja katselimme sievästi kunnostettuja koristeellisia kivitaloja sekä rinteeseen noussutta punaisten mökkien rintamaa. Tuumasimme, että kunhan nyt syyskuisessa hiljaisuudessa kiertelemme aikamme joen varrella polveilevia käytäviä ja kauniita siltoja, tutustumme joihinkin ehkä vielä avoinna oleviin putiikkeihin ja käymme syömässä ravintola Kuparipajassa, niin siinä se.

Pilvisen aamun valjetessa tutkailimme kylän tarjontaa ja iloksemme huomasimme monen paikan olevan vielä avoinna, ja että erilaisia kylttejä parhaillaan pystytettiin teiden risteyksiin. Ihmetystä herätti tiuhaan tahtiin saapuvien autojen määrä, kunnes useamman yhtäaikaisesti saapuvan katolle kiinnitetyt pyörät sytyttivät lampun. Katinsuon kierrokselta saavuttuamme meidät siitä huolimatta yllätti täpötäyteen sulloutunut parkkialue, jonka keskellä Römpöttimme nökötti hellyttävässä retroluukissaan.

Rekolan panimon myymälää ja siellä myytäviä Fiskarsin juustolan sveitsiläissyntyisen juustomestarin Thierry Jungin tuotteita hamusimme maisteltavaksi. Kävi ilmi, että maastopyöräilijöitten armadat olivat kokoontuneet juuri panimon pihalle lähtöasetelmiin ja sieltä sykähtivät mikä minkäkinlaisessa ryhmässä poluille metsiin ja pelloille. Lapsille oli tarjolla pyöräilytemppurataa pihamaalla ja muuna oheisohjelmana suppailua joella. Hetkessä oli hiljainen kylä saanut säpinää kujilleen ja tunnelma oli hyvin urheilullinen. Lenkit tehtyään pyörät kuitenkin kaikkosivat ja autokolonnat lähtivät jättäen jälkeensä taas hiljaisen kentän. Toki muitakin turisteja meidän lisäksemme paikalla oli. Ja Kuparipajassa saimme aivan ihanaa sienipiirakkaa ja sorsaa haudutetun punakaalin kera. Hyvä ruokamuisto jäi tästä käynnistä.

Illan romanttiseksi päätteeksi ajattelimme käydä tutkailemassa vielä Billnäsin ruukin maisemia. Voi mikä pettymys! Koko alue on nykyisin aidattuna, eikä kävelemään pääse lähellekään vettä tai vanhoja rakennuksia. Pääsy kielletty! Töröttää rautalanka-aitoihin kiinnitetyissä kylteissä. Se siitä idyllistä.

Surautimmepa sitten Tammisaaren suloisille rannoille, jotka eivät milloinkaan pettymystä tuota. Ilta ja aamukävelyt veden tuntumassa kulkevilla kävelyteillä ja puusilloilla aurinkoisesta säästä nauttien olivat kuin huipennus tälle viikonloppureissulle.

Kotiin ajellessa poikkesimme vielä Lohjalle, katsastimme Laguksen lammet, ja tovin uutta sopivaa ruokapaikkaa etsiskellessämme (El Greco on muuttanut Helsinkiin jo aikaa sitten), osuimme Trattoria Gustoon, joka oli kiva ja lämminhenkinen ravintola. Italialaista, konstailemattoman hyvää ruokaa ja sydämellistä palvelua saimme.

 

Navigaattori järjesti meille vielä pienen loppukevennyksen, kun olimme asettavinamme rastin Marketan puistoon, mutta päädyimmekin Kartanonhaan viheralueelle. Vierailun arvoinen paikka sekin, eikä taatusti olisi osunut kohdille ilman vahinkonäppäilyä.

(klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi).

Ja vielä kerran: Kaarina, Salo ja Tammisaari

Viikonloppu toi vielä viimeisen mahdollisuuden lähteä autoreissulle. Tällä kertaa valitsimme kohteeksi Kaarinan ja siellä Kuusiston linnan sekä Rauhalinnan kartanon.

Saavuimme myöhään perjantai-iltana Kaarinan keskustaan. Pilkkopimeälläkin huomasimme, että kaikki tarvittavat palvelut kyllä löytyivät, mutta ei kyltin kylttiäkään niille nähtävyyksille tai paikoille, joille olimme suuntaamassa. Kiertelyn ja kaartelun jälkeen osuimme sentään Hovirinnan venelaituriin ja pääsimme yöpuulle.

Aamu alkoi klo 6.33, kun ensimmäiset innokkaat kalastajat saapuivat venetrailereineen vesille. Tunnissa koko innokkaitten porukka oli päässyt vesille ja parkkipaikka rauhoittui taas. Arvelimme, että heillä oli sama tilanne kuin meilläkin, viimeisiä viedään. Sää oli siedettävä, ei suurta sadetta tai myrskytuulta ja vesikin vielä vapaa. Kiertelimme Kuusiston linnan raunioilla ja Tuorlan maisemissa ja aloimme etsiskellä tietä Kustaa Maunu Armfeltin Rauhalinnaan.

Kaartelimme Rauhalinnan opasteita etelästä ja pohjoisesta, mutta tuloksetta. Vihdoin välähti. Päättyvä tie näytti kulkevan lehmuskujan läpi jonnekin, kyltissä tosin luki Kaupungin varikkoalue, mutta tienoo näytti lupaavalta ja voilá Rauhalinnan kartanohan se siellä!

Kaarinasta ajelimme Saloon, söimme Cantina Antoniossa ja tutustuimme Vuohisaaren maisemiin. Matkaa jatkoimme illan tullen vielä kuitenkin Tammisaareen.

Ja Tammisaari oli kaunis pastelleissaan kuten aina. Illalla ehdimme vielä lenkille lyhtyjen loisteessa ja aamupäivän kävelimme sekä vanhan kaupungin kivikaduilla, että uudemmalla puolella, jota ei ole aikaisemmin tullut kolutuakaan.

Tihkusadetta ja koleaa säätä. Syksyn pimeyttä ja lyhyitä päiviä, päästiin kuitenkin irti arjesta. Nyt on retket tältä vuodelta retkeilty.