torstai 16. huhtikuuta 2020

Kasvosuojus kotioloihinkin?

Vapaaehtoisesti, mutta sitäkin tehokkaammin olen etäillyt ja fyysisesti eristäytynyt kanssaihmisistä reilun kuukauden päivät. No puolison kanssa sentään ollaan kättelyväleissä. Toki ehdittiin pääsiäisenä tehdä ensimmäinen asuntoautoreissu Uudenmaan linturuovikoita katsellen, mutta hyvällä etäisyydellä muista pysyen. Bussia ja junaa en ole kuukauteen nähnytkään. 

Todeta täytyy, että pelottavan hyvin tähän on mukautunut. Tuskin enää kaipaankaan ihmisten ilmoille. Kauppa-asiat siippa hoitaa mielellään, jotta pääsee vähän tuulahduksia ulkomaailmasta haistelemaan. 

Minä kökin päivät tietokoneella ja illat sohvan nurkassa. Teen ruokaa ja siivoan, jopa ikkunoita olen pessyt aikani kuluksi. Pakastimen sulatin ikiroudasta myös, ja inventoin viimeiset muistomarjat. Äidin kuolemastahan on kohta kymmenen vuotta! 

Kevätkin ehti välissä sen verran piipahtaa, että siivosin tulppaanipenkin ja asettelin esteitä rusakoille, vaikka olivat kyllä ehtineet jo maiskutella melkolailla. Ei liene taaskaan odotettavissa kummoista kukkasatoa. Nyt satelee lunta ja jänöjen jäljet voi nähdä hangesta. 

Ja liian mainio on tuo kirjaston e-kirja palvelu. Monta kirjaa olen kuunnellut ja lukenut sen tarjoamista valikoimista. Parhaillaan on menossa Agatha Christien elämästä kertova lukukirja ja kuuntelussa Waltarin Turms onnellinen, joka ei kyllä yhtään vedä. Siinä missä Mikael Hakim oli eksoottisuudessaan kiehtova, on Turms tylsän jaaritteleva. Saa nähdä kauanko sitä jaksan. 

Ja vaikka olen fyysisesti eristäytynyt, niin sosiaaliset suhteet ovat säilyneet kiitos erilaisten digihelskyttimien, ja olenpa myös kilauttanut kaverille. 

Mainiota on ollut seurata kissan hännän vetoa kasvomaskien tiimoilta. Itse meinaan tarvittaessa tarttua vaihtoehtoon, joka valmistuu huivista ja kumilangoista... Kumpiakin on. 

Somessa kiertävä vitsi, jossa THL suosittelee maskia myös kotioloihin, ei niinkään viruksen takia, vaan jottei kaiken aikaa syödä mussuttettaisi, on kyllä ihan paras.