Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kotka. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Kotka. Näytä kaikki tekstit

perjantai 17. syyskuuta 2021

Syysreissu Kaakonkulmalle


Hamina
Osuimme syysreissulla Haminan valojen yöhön. Samalla hoksasimme Rampsin rannan lähelle nousseen Oolanninpuiston vesiaiheet ja käytävät. Kiva saada puisto kierroksille uusi kohde. 
Kotka 
Aamulla jatkoimme Kotkan rannoille. 
Katariinan meripuisto ja Sapokka tuli taas tutkittua ja Karhulan Jokipuistossa oli todella kauniit värit. 
Katariinassa oli paljon porukkaa, joku myyntikojukin juuri purkuvaiheessa ja parkkipaikka täysi. Mahduimme onneksi kuitenkin tuttuun, omaksi käyneeseen maisemakulmaan iltaa viettämään. 
Sapokassa pääsi vielä ihailemaan kukkia ja joitakin uusia eläinveistoksiakin bongattiin. 
Loviisa
Kotimatkalla piipahdimme päivittämässä myös Loviisan näkymät. Messualueella oli työt käynnityneet ja info kylttejä oli laitettu rantareitin varrelle - ja puistossa kukkivat loistosalviat upeasti. 
Taas lykästi kelit ja tuo Haminan kierros oli tosi hauska. 




sunnuntai 9. elokuuta 2020

Itäinen kierros Loviisasta Ilomantsiin

Josko heinäkuun alun läntinen kierroksemme kului vesisateita kuunnellessa, oli itäinen Suomi meille säiden suhteen suosiollinen.

Loviisa
Reissun aloitimme Loviisaan ajelemalla. Katselimme kuinka rivakasti oli saatu kuntoon suola-aittojen kupeessa sijaitseva kahvila-ravintola, joka viime syksyn lopulla paloi lähes täysin. Jos ei olisi palosta tiennyt, ei olisi mitään huomannut. 
Ravintolan takana, vessojen luona oli nähtävissä hiiltyneitä hirsiä. 
Kirkon nurkalle oli avautunut ravintola Locale, joka mainion - ja väljän - aurinkoterassinsa ansiosta valikoitui ruoka paikaksi. Suosituimmat annokset oli loppuun myyty, mutta lehtipihvikin toki maistui. 

Kotka
Yöpymään ajelimme Katariinaan, Kuinkas muuten. Ja voi pyhä jysäys, että siellä oli porukkata! Toki meillekin sijaa riitti, mutta olipa autoa kerrakseen. "Rastafareissa" ei ollut ainoastaan matkailuautoilijoita, vaan myöskin asuntovaunuja useita, mitä muina kertoina ei ole nähtävissä ollut. Kaikki me kuitenkin hyvin parkkiruutuihin sovimme ja yö oli rauhallinen.
Puistokiertonset tietysti tehtiin. Ruokailemassa käytiin uudistuneessa Frans & Rosaliessa. 
Onnistuttiin saamaan pöytä, vaikka varausta ei ollutkaan ja kesämenu oli makoisa ja kaunis syötävine kukkasineen. 

Lappeenranta
Seuraava päivä kului Lappeenrantaa kierrellen. Hiekkalinna katsottiin. Se oli tynkä, koska ulkomaiset veistäjät puuttuivat, mutta vakeä oli paikalla paljon, sillä parkkipaikat olivat nyt matkailijoiden vapaassa käytössä päivän ajan. Yöpyminen oli kielletty. 
Uimarannan parkkikenttä sen sijaan oli sallittu, joten ilta ja aamu-uinnillle pääsimme ihanaan Saimaan veteen. 

Imatra
Etappina kylpylän rannat ja Lammassaari. Auringon paistaessa oli mukavaa kävellä rantoja ja käydä syömässä kylpylän terassilla näkymistä nauttien. 

Matka jatkui Joutsenon, Ruokolahden kierroksella ja tutustumalla Siikalahden lintujärveen,
jonka parkkipaikalla oli rauhallista yöpyä. 

Punkaharju
Matka jatkui Punkaharjulle, jossa tutustuimme metsämuseo Lustoon, vanhaan asemaan - jossa parhaillaan pysähtyi juna! - asemakartanoon, joka oli koristeellinen ja mielenkiintoinen historialtaan. 
Sielläkin törmäsimme Zachris Topeliuksen jalan jälkiin, sillä opastustaulu kertoi hänen retkistään harjun maisemissa. 

Savonlinna
Savonlinnassa viivähdyksemme oli pitempi. Yövyimme kävelysillan tuntumassa. Kiertelimme kasinosaaret, maistelimme Waahto olutta terassilla ja Mustan virran tuotteita Olavin linnan edustalla. Söimme muikku menun 
Muikkuterassilla ja kävimme risteilyllä, kotimaan matkailun hyväksi :) ja nautimme kaikesta täysin rinnoin auringon porottaessa. Uimahallin tuntumassa olevalta laiturilta pulahdimme veteen paikallisten sekaan ja juttua piisasi. 

Ilomantsi
Eteen päin, kohti Ilomantsin Möhköä. Tällä erää emme Mantassa käyneet, vaan etsiskelimme seudulla, rajan pinnassa sijaitsevaa pitkää hiekkaa... Löytymättä se vieläkin jäi, vaikka meidät voi varmasti bongata kaikista rajavalvonnan kameroista. 
Sen sijaan löysimme Lotinakosken ja oivallisen matkaparkin pusikoituneen järven lahden päästä. Monet patikkapolut lähtivät siitä ja tilaa piisasi. 

Nykyään ei näillä entisillä TVH:n levähdysalueilla enää vessoja, saatikka roskiksia ole, mutta ruokapöydät sentään monessa kuitenkin on, jos ei ole poltettu. 

Petkeljärven kansallispuistossa
 kävimme nauttimassa hiljaisuudesta ja vedellisistä maisemista. Tutustuimme entisöityyn korsuun ja juoksuhautaan, jotka kuuluvat rajan pinnan historiaan väistämättä. 

Kuusankoski
Taideruukki oli päämääränä radiosta kuullun haastattelun perusteella, mutta osuimmekin ensin Kettumäelle ja Kotiseututaloon, entiseen Kuusankosken tehtaan ylläpitämään kouluun, jonka on piirtänyt Lars Sonck. 
Parhaillaan siellä on Sonckin 150-vuotis juhlanäyttely, joka esittelee hänen valtavan tuotteliasta uraansa. 

Viimeisen yön taivas oli lumoava


tiistai 5. toukokuuta 2020

Raikas vapun seutu kaakon kulmalla

Kirkas, kaunis ja kolea oli tämän kevään vappu, jonka vietimme Kotkan ja Haminan seutuja kierrellen.

Ihana retki alkoi kuitenkin Porvoon kirjaston takana lymyävää kirsikkapuistoa ihaillen. Ensimmäiset kukkaset olivatkin jo puhjenneet. Magnolia värjötteli vielä häkissään, mutta nuppuja oli paljon. Toivottavasti päivät pian lämpenevät.

Kotkassa rantauduimme tietenkin Katariinaan, Kuinkas muuten, ja lähdimme perinnelenkille pitkin rantoja Sapokan vesipuistoon.

Kaunista ja tuulista säätä riitti koko illaksi ja puistot olivat keväisen kauniit. Ihmisiäkin oli liikkeellä mukava määrä. 

Vappupäivänä tutustuimme Karhulan rantoihin. Ajoimme Alvar Aallon suunnitteleman Sunilan läpi Popinniemen kautta Tiutiseen, joka oli valittu vuoden kymenlaaksolaiseksi kyläksi viime vuonna. Sievä olikin, ja ihmiset pihojaan rapsuttamassa ja veneitä hiomassa. Sieltäpä singahdimme Suulisniemeen, joka oli hauskasti kuin laguunin ympärille rakentunut. Äijänniemen maisemiin (kuva yllä) ihastuin. Pitkät hiekkarannat odottelivat aurinkokelejä.

Karhulassa tutkimme tarkkaan Karhulinnan ja Jokipuiston uudet tuulet. Kävelysilta oli rakennettu ja moottoritien alta pääsi mukavasti puistosta puistoon. 

Sitten alkoi reissun seikkailuosuus joka vei meidät Husulaan, Ruissaloon ja Kitulaan etsiskelemään Portimon polun näkötorneja. Eikä löydetty! 

Ajelimme ruokatauolle Haminaan. Näimme suurlipun ja kävelimme ympyräkadut ja vallitukset. Tervasaaressa oli paljon porukkaa aurinkopäivästä nauttimassa. 

Sissi sitkeä, ja se en ole minä, suuntasi tornireitille takaisin seuraavana päivänä ja kas, Portimon näkötorni löytyikin, jouduttiin kyllä kyselemään reppureissaajilta neuvoja. 

Näkötornissa puolestaan saatiin vinkki toisesta tornista, jota innokkaasti kiikaroitiin. Sitä etsittiin taas uutterasti. Löytyi vihdoin haravoiden ja kammaten hiekkatiestöä kukkulalta kukkulalle. 
Korkea oli torni. Rohkeasti siihen kiivettiin, mutta kovasti tuuli huojutteli meitä, ja tornin portaita, niin että toiselle tasanteelle tyssäsi nousu. 

Loppureissu vietettiin Kotkansaaren ihanissa puistoissa. 


torstai 2. marraskuuta 2017

Kotkan reissulla oli ruskaa ennen pakkasia ...

Ehdittiinpäs kuitenkin! Tänä vuonna on autoreissut jääneet tosi vähälle, mutta vielä ennen lumia ehdittiin sentään perinteinen Kotkan kierros.

Katariinan meripuisto ei pettänyt. Kaunista! Aivan mahtavat punakultaiset puut ja pensaat. Sapokka oli kaunis myös puisine veneineen ja kaarisiltoineen. Langinkoskella piipahdetiin kun ei muuta keksitty. Ensin ajateltiin, ettei viitsitä siellä käydäkään, mutta sitten tuli mieleen, että vesi on nyt poikkeuksellisen korkealla ja koski kuohuvana kaunis. Onneksi käytiin, oli vaikuttava kaikessa kohinassaan.

Tietysi Karhulassa piti pyörähtää myös. Siellä ruokapaikaksi valitsimme Karhulan hovin idyllisen kartanon, jossa viime keväällä on aloitettu myös ravintolatoiminta A la carte menuineen kaikkineen. Kaunis paikka, pieteetillä sisustettu ja hyvä ruoka.

Toinen Kotka-päivä kierrettiin sitten kaupunkia. Tutkailtiin kultaisena hohtavia bulevardeja, joiden pintaan lehmukset olivat pudottaneet keltaiset lehtensä. Sitten arjen tultua satoikin jo lunta, joka nyt pikkuhiljaa sulaa pois.

Meidän kotipihamme notkelmaan hanki kuitenkin jäi. Valkoinen pihamaa heijastelee kaamosvalojen välkettä. No, onhan se kaunista sekin.

Vinkki: Klikkaa kuvat suuremmiksi, ja voit naksutella ne auki ruudun alareunan kuvakkeista.