keskiviikko 26. joulukuuta 2012

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jouluisia tunnelmia yhden pysähdyksen taktiikalla

Minun elämänrytmiini näyttää kuuluvan joulunalusviikon kiireinen sinkoilu kaupasta kauppaan lahjojen perässä. Ei se siitä miksikään muutu.

Työkaveri on jo pitkin vuotta kiertänyt markkinoilla, turuilla ja toreilla sekä ystävämyynneissä hankkien ihastuttavia lahjoja tuttavilleen. Hän on jo hyvissä ajoin postitellut paketit ulkomaille ja organisoinut joulun viettonsa. Minä sen sijaan herään aina samaan kiireeseen ja ideoitten vähyyteen viimemetreillä - ja mitä suuremmaksi lapset kasvavat, sen vaikeampaa keksiminen on.

Tämän viikon illat ovat siis venähtäneet pitkiksi kauppoja kierrellessä. Kyllä nyt vielä alkuviikolla on ollut hauskaakin, on vielä tunne, että aikaa on runsaasti ja on voinut kuljeskella käytävillä kiireettömästi ja katsella kaikkea mahdollista ja mahdotonta tarjolla olevaa. Jos joku on helpompaa, niin kenties se, että nyt uskaltaa jos harkita ja hankkiakin myös pehmeitä paketteja.

Äidin kuoleman jättämä tyhjiö tuntuu etenkin näin joulun aikaan, mutta kipu on nyt jo paljon lieventynyt. Yhtenä aamuna linnun liverrystä kuunnellessa tuli jopa lämmin ailahdus, kun muistin äidin siinä hetkessä ja jotain hänen pikkulintusista lausumaansa sananpartta. Edelliseen liittyen myös tietynlaisten lahjatavaroiden kiintiö on  "vapautunut". Äidillä oli, isojen kodinkoneitten ohella, tapana keksiä myös pientä kivaa, kuten muotosaippuoita, kylpyvaahtoja, marmeladia ja sen sellaista.

Let it snow!

Lunta on tullut joka päivä ja keot talojen vierustoilla sen kun kasvavat. Kevyt pakkaslumi on  kaunista ja lentävää, kuin puuteria ikään, mutta vaikeaa siinä on kävellä. Ja jos on käveleminen vaikeaa, niin vaikeaa on ollut myös junaliikenteessä jos koko yön on tuprunnut kinoksia ratapihat täyteen.

Minulla on ollut onnea junien suhteen. Olen jokaisena aamuna osunut juuri siihen junaan, joka on päässyt kivuttomasti matkaansa ja joinain aamuina vaihtunut N-merkkiseksi, niin että olen saanut nauttia matkasta "yhden pysähdyksen taktiikalla". Kuulutukset ja informaatio on myös selvästi ollut tänä talvena parempaa. Muutoksista ja viivästymisistä on asianmukaisesti ilmoitettu, ja vieläpä pahoiteltu aiheutuvaa vahinkoa. Joskus on saatu kuulla ihan lupsakkaakin artikulointia kuten "Muistakaa varoa liukkaita portaita, että saadaan jouluksi pakettiin muutakin kuin jalka". Me matkustavaisetkin olemme jo olleet paljon lunkimpia.
"Ei ole hoppu hyväksi eikä kiire kunniaksi".

lauantai 8. joulukuuta 2012

Touhotusta ja tohinaa hankien keskellä

Pikkujoulusta pikkujouluun ja jutusteluun viinien äärellä kävi matka viime viikonvaihteen tietämillä. Ensimmäinen harjoituslanttulaatikko tuli tehdyksi myös, onneksi, sillä resepti oli hiukan hakusessa vielä.

Juustotätien pikkujoulua vietettiin taas Copas y Tapas -ravintolassa Helsingissä. Siellä sain maistella erilaisia pikkupurtavia sekä makoisan mureaa possun poskea - ja tietysti juustoja. Vuohen viinitarhuri oli sielläkin tullut valituksi jälkiruokapöytään ja hyvää se onkin.

Chilen viinit tulivat myös tutummiksi kun niitä pääsi purskuttelemaan oikein asiantuntevan opastuksen kera. Mika Vanne piti taas kerran informatiivisen, monipuolisen ja mukaansa tempaavan esityksen. Mielenkiintoinen ja ennalta minulle tuntematon asia oli, että Chilessä on helppo viljellä luomumenetelmin, sillä viiniöttiäisiä ei siellä juurikaan esiinny. Ainoastaan eteläisimmät viinialueet ovat sen verran kosteita ja sateelle alttiita aika-ajoittain, että tuholaiset siellä saattavat elää ja olla harmiksi asti. Keskialueitten kuumuuteen ja Andien sekä meren suojaamille alueille tuhotoukat eivät pääse. Sinne ei voi ryömiä, lentää eikä uida. Tästäpä syystä orgaaniset viinit ovat tyypillisiä Chilen tuotannossa, sillä lannoituskin siellä hoidetaan usein perinteisin keinoin. Mukava yksityiskohta luonnonmukaisessa viljelyssä oli, että viiniköynnösten varsiin kiinnitetään pahvilaput, jotka sivellään valkosipulilla ja hunajalla. Näihin lappusiin ryömiväiset jäävät kiinni ja putoavat maahan. Sitten päästetään köynnösten väliin ankat, jotka nyppivät ötökät suihinsa. Kätevää.

Talvikin tulla lävähti tänne kertaheitolla pikkujoulun kunniaksi. Viime perjantaina, marraskuun viimeisenä päivänä myrskysi ja tuiversi niin, että maa on nyt valkoinen koko Etelä-Suomessa. Täällä meillä on nyt lunta enemmän kuin Rovaniemellä tai Oulussa, Kokkolassakin on kuulemma aivan musta maa. Valoa ja pirteyttä lumi tuo tullessaan se täytyy myöntää. Toisaalta junat ovat olleet taas kerran aivan sekaisin ja arvailujen varassa on miten kauan työmatkat kestävät. Tuntuu kuitenkin sille, että kun tätä "ei niin nuukaa" aikataulutusta on jo kaksi talvea harjoiteltu, alkaa hommaan tottua. Kaikki on hyvin ainakin niin kauan kuin varpaissa veri kiertää.