torstai 23. huhtikuuta 2015

Kevät joka tuli kahdesti

Taas kerrottiin uutisissa termisen kasvukauden alkamisesta. Johan se maalis-huhtikuussakin uutisoitiin.

Kukkien puolesta kuitenkin viikkoa liian aikaisin pyörittiin Helsingin kaduilla. Kova tuuli puhalteli korvia luimuun, mutta sää pysytteli poutaisena.

Muutamia kuvia kuitenkin sain. Ja Töölönlahdella oli poseeraamisesta innostunut joutsen. Kerrankin sain kuvaan muutakin kuin pyrstön!

Kauniit skillarinteet löytyivät Talvipuutarhan kupeesta ja näkyihän noitä narsissejakin joissakin suojaisissa ja aurinkoisissa kohdissa kukkivan, mutta pääasiallisesti olivat vielä nupuilla.








Kotipihassa alkaa nurmikko jo vihertää. Kasvimaalta on sammal kuorittu, mutta vielä on maa liian märkää, jotta sen pääsisi kääntämään. Hitaasti tuntuu etenevän kevään tulo, kun sormet jo syyhyäisivät tekemään vaikka mitä.

Vaan kun järjellä ajattelen, on Vappuunkin vielä matkaa ja perinteiset räntäsateet mahdollisia. Viikonlopulle toivoisin kuitenkin aurinkoista keliä.

torstai 16. huhtikuuta 2015

Piha herää kevääseen



Nyt on kevät. Sen huomaa, kun samaan päivään mahtuvat kaikki säät. Vuoroin vettä, rakeita ja auringon iloista loistoa.

Kylmistä, pakkasen puolella käyneistä öistä huolimatta kukkaset ovat alkaneet nousta koloistaan. Narsissit ja tulppaanit nousevat tänä keväänä aika runsaslukuisina. Krookukset ja sinivuokot kukkivat ja terttuseljassa on hauskat viininpunaiset lehtiruusukkeet. Kohta niiden poimuista ilmestyvät limen vihreät kukkatertut ja silloin selja on kaunis.

Vielä eivät uuden paviljongin päälle viritellyt villiviinit osoita suurta innostusta kevätherätykseen, mutta kultaköynnöskuusamassapa on jo pienet vihreät lehdet. Sitä jännitän, miten ottavat vastaan uuden asumuksensa, kylmän rautaisen alustan.

Myös lammikko on nyt vihdoin sulanut jääpeitteestään. Aika kaljulta se vielä näyttää kevätmeiningeissään, ennen kuin rannan kasvillisuus alkaa vihertää. Jotakin pitäisi kehittää myös jyrkän reunan kohdalle, jossa musta allaskumi pilkistää esiin.

Kaikki pihassa näyttää talvehtineen hyvin. Myyrän koloja ei juurikaan näy, paitsi piparjuuren reunamilla, niin ja ne piparjuuret, ne ovat lähettäneet nuorukaisensa sankoin joukoin valtaamaan kasvimaan ryydeille pyhitettyä osiota.

Alppiruusuista olin katsovinani, että kukkia ei kovin paljon tänä keväänä nähdä. Mikkelissä on nuppuja jonkin verran, mutta Haagassa vain muutama. Atsalea on samanlainen kuin aina ennenkin. Viime syksynä ei muistaakseni nuppuja paleltunut, mutta saapi nähdä kuinka käy. Nähdäänkö ihastuttavaa pinkkiä väriloistoa vai ei.

torstai 9. huhtikuuta 2015

Huhtikuu toi paviljongin ja ailahduksen lämpimistä päivistä



Pari viikkoa sitten siirryttiin kesäaikaan, ja kuin kellon kierron irvikuvana satoi seuraavana päivänä lunta-räntää taivaan täydeltä. Maa peittyi valkoiseen ja pihalta jo mukavasti vetäytynyt lumiraja ulottui taas nuolemaan seinän vierustoja.
Sateiset viime päivät ovat onneksi sulattaneet jo kaiken uuden, ja sitä edeltäneenkin, lumikerroksen pois. Nyt voi ilolla tarkastella sipulikukkien piippoja jotka kurottelevat ylös maan uumenista.
Toisena pääsiäispäivänä oli vihdoin lämmintä ja keväistä ja minun osaltani alkoivat pihatyöt. Sain kiskottua pois länsipäädyn tulppaanipenkistä kaikki syksyltä jäljelle jääneet heinän korret ja kuiviksi käpertyneet mirrinmintun varret. Mansikan lehdet pukkaavat jo uutta kasvustoa, nuo ihanat kevään ensimmäiset ja syksyn viimeiset vihreät.
Leikkasin myös kurtturuusut matalaksi. Keväthurjana klipsautin ne aika tavalla lyhyenlaisiksi, mutta kyllä varmasti taas nousevat korkeuksiinsa. Syksyisin en niitä raaski kurittaa, kun suloiset siemensyöjät, viherpeipot ja punarinnat, vierailevat ahkerasti katseltavina. 
Seljoissa on jo pikkuruiset lehdet ja kuusamissa hieman hiirenkorvia suuremmat höröt. Myös molemmat viime kesän hurahdukset, kartanoretkeltä hankitut pionit; tilli ja Sarah Bernhardt, väläyttävät maasta kirkkaanpunaisia kynsiään.
Ja paviljonki saapui.
Ai miten ihana se on! Raukkaparka näyttää tosin vielä aika tavalla hämmentyneeltä seistessään paljaalla nurmipaikalla, kaljuna ja valjuna hissutavan ympäristön keskellä. Mutta minä näen sen jo uusin silmin. Kohta sen seinillä kiertelevät köynnökset ja ympärillä kukkapenkeissä on väriloisto vertaansa vailla...(haavekuva).
Totta puhuen, jos pihasuunnitelmani olisi edes jotensakin johdonmukainen, olisin sijoittanut paviljonkini vesiaiheen viereen enkä kasvimaan laitaan.
Vaan kuten elämässä, niin myös pihan suunnittelussa suhdanteet heittelevät. Nyt minun pömpelini ovat päin vastoin ja vastoin päin, eli lystimaja altaan vieressä ja paviljonki pihan toisessa laidassa. Toisaalta nyt on ideoinnin paikka keksiä paviljongin ympäristöön jotain katseltavaa ja kaunista. Sonjan yrttitarha -esitelmän innostamana olen pyöreää potageria jo hahmotellut. 
Mikäpä olisi sen suloisempaa kuin nauttia kello viiden tee rosmariinin ja timjamin tuoksuisessa majassa, vehreän lehvästön katveesta, helteen huumaamaa aurinkoista maisemaa ihastellen.
Tulisi jo se kesä!