keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Paahdetta

Juhannustulet on sammutettu, kotipihan rikkaruohot kitketty ja loma parhaimmillaan. On aika tutkailla vinkkejä reitillä Osnäs - Åva, Brandö ja sieltä edelleen saaria hypellen Ahvenanmaalle.

Onneksi on kotijoukot, jotka huolehtivat pois pahimmat pölyt ja heittelevät tarpeen vaatiessa kasveille kosteutta, vaikka ei tänä kesänä vielä ole kastelukannuja tarvinnut.

Lomasuomi tiesi valaista Maarianhaminan satamasta lähtevästä kävelyreitistä, joka kiertää lähes koko kaupungin. Kapungin 150 vuotisjuhlan kunniaksi reitin varressa on lintupönttönäyttely... hmm, tuntuu mielenkiintoiselta. Kastelholman linna täytyy myös katsastaa. Ohjelma lienee taattu.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

Kotipiha kukkii



On satanut ja paistanut sopivasti niin, että perennat pursuavat. Mukava välillä niinkin!

Kotoinen "cottage garden" alkaa muotoutua kun Viherpeukalo-tilaukset ovat vallanneet alansa niin tarkkaan, ettei rikkaruohoja paljon väliin mahdu. Sen sijaan kaikkialle pursuavia versoja joutuu kyllä harventamaan. Loma alkaa ja toivoa vaan sopii, että tilanne sateiden ja paisteiden kanssa säilyy balanssissa, etteivät nämä röllykät pääse nuorison hoteissa pahasti riutumaan.

Valkoherukkaan ja karviaiseen näyttäisi myös tulevan paljon marjoja, mustaherukka sen sijaan vielä kärvistelee viime kesän kuivuudessa kuukahdettuaan.
Lipstikka luulee olevansa puu tai pensas ja piparjuuri tekee parhaansa pärjätäkseen kilpailussa. Vielä kun osaisi niitä ruoissa käyttää.

lauantai 18. kesäkuuta 2011

Sateella saa lukea

Parhaillaan lueskelen kahta aivan toisistaan poikkeavaa teosta. Junakirjana nautiskelen Keittion hehkusta, joka on Bill Bufordin kirjoittama, sormet rakkuloille polttava kuvaus hänen innokkaasta taipaleestaan kohti linjakokin ammatin saloja kuuluisan "Molto Marion" loistokkaassa ravintolassa.

Buford kuvaa todella paljon ja yksityiskohtaisesti eri ruoka-aineitten käsittelyä, aina oikeaoppisen pastan valmistuksesta erilaisten ruhon osien leikkaamiseen. Juttu on kuitenkin mahtavasti höystettyä ja pursuilevasti ravintolan keittiöelämää ja kokkien ja apupoikien hierarkiaa kuvaavaa tarinointia, että siitä ei voi olla pitämättä.

Kotikirjanani Chimamanda Ngozi Adichien Purppuranpunainen hibiskus. Tämä kirja vie mennessään Afrikkaan ja Nigerian kurjiin oloihin. Päähenkilö on varakkaan, tehtailija/sanomalehtimogulin tytär, jolla ei ole pulaa ruuasta tai perustarpeista. Turvaa hänellä ei kuitenkaan oli nimeksikään, sillä perheen isä on myös jyrkän katolisen uskon lähetyskoulussa omaksunut raivopää, joka vaatii täyttä nuhteettomuutta ja kuria keskenkasvuisilta lapsiltaan, sekä vaimoltaan.

Lasten itsenäistymistarinan lomaan polveilee välähdyksiä maan epävakaasta poliittisesta tilanteesta, sanan vapauden rajottamisesta sekä erilaisten uskontokuntein välillä vallitsevista skismoista.

Vaikka Adichien aiheet ovat vaikeita, hänen toivorikas, värikäs ja lämmin tapansa kirjoittaa vetää puoleensa. Kirjoista välittyy afrikkalainen elämänmeno, kuiva kuumuus ja harmaddanin tuoma sateen tuoksu paikkapaikoin niin vahvasti, että voi kuvitella itse istuvansa hibiskuspensaan lehvistössä.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

Toisaalla on kukatkin suurempia


Onneksi ei ole puutarhassa tätä jättiläistä; Titan flower, jota myös Corpse flower -nimellä kutsutaan. Ihmeellinen mammutti, tuoksu lienee kaamea nimityksestä päätellen. Tosin tietolähde kertoi, että haisua erittyy vain lyhyen aikaa ennen luhistumista. Silti voi kuvitella, että helteellä se peittää koko tienoon.

Laitoin tapetit vaihtoon hetkeksi tähän taustalle noin niinkuin malliksi. Kotona pitäisi myös pientä renovointia suorittaa, keskimmäinen miettii seinävärejä parhaillaan, ja minä tyrkytän tuota turkoosia...

torstai 9. kesäkuuta 2011

Ihanaa hellettä

Kotona vihdoin. Junatkin alkaa olla aika kuumia, siis sisäilmastoltaan, ihmiset sen sijaan iloisen hymyileviä ja leppeitä. Talvella oli toisin päin...

Nyt on kukkia pihalla, värit hehkuvat unikoissa ja ruusuissa, eikä lämpö näytä ollenkaan haittaavan, sopivasti on kai satanut, tai yön viileys vielä auttamassa.

Kirjarintamalla reissaan Matkalla Champagneen (Essi Avellan) ja Päivi Laitisen mukana Skotlannissa, Vihreiden vuorten varjossa. Mukavia molemmat ja lataavat sopivasti lomafiilikseen, jolle starttaan juhannukselta.
Pikaisesti "käväisin" myös Sisiliassa Andrea Camillerin Yön tuoksu -dekkarin mukana. Taattua laatua, olen sittenkin hurahtanut komisario Montalbanoon, vaikka ensilukemani teos tyrmäsi.

Vielä ehdin istahtamaan aurinkolänttiin, ennen kuin valo painuu talon taa, pitänee mennä.

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Miljoona ruusua


Juhlat on juhlittu, kiitos kaikille osaa ottaneille!
Sää suosi ja helle helli, kakut ja piirakat sulivat suussa ja pöydällä, mutta ruoka riitti ja meni kaupaksi, eikä kukaan tiettävästi saanut vatsakramppeja.
Juhlakalu oli väsynyt mutta onnellinen, kuten kuvaan kuuluukin.

Pihakukat myöhästyivät, kurtturuusu avautui sunnuntaina ja unikot kurkistelevat nyt nupuistaan, mutta ei se tahtia haitannut. Väriä löytyi syreeneistä ja kurjenpolvista sekä sammalleimuista ja ristikeistä. Apuja tuli taas myös äidin ruukkuistutuksista.

Alkuviikko on mennyt palautumisen merkeissä. En tajunnutkaan kuinka paljon päässä pyörivät juhliin liittyvät pienet yksityiskohdat, kupit ja kipot, sekä tarjoilu, vaikka kaikkea oli jo harjoiteltu viime keväänä. Nyt kuitenkin pöytään löytyivät myös ruokaliinat ja mehut ja limut. Tarjoilujen tuoteselosteista luovuimme sovinnolla kun ei niitä viimeksikään kukaan kaivannut...

Lämmintä piisaa ja tekisi mieli jo aloittaa lomailu. Pihasta puuttuu vain vesi, muuten olisi täydellistä. Linnun laulua, kukkasia ja lämpöä, mitä sitä muuta ihminen lomallaan toivoisi. Ei silti, lakkiaisvieraiden matka Liguriaan kyllä houkuttaisi myös, mutta päätös pitää: kesäloma Suomessa ja matkustelu syyslomalla.