sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Talventörröttäjät vain huojuvat mustassa maisemassa

Eipä ulos katsellessa uskoisi, että talvipäivä on seisahtunut ja olemme menossa valoa päin. Lomareissumme aikana oli se vähäinenkin lumi sulanut pois, vain ojien pohjilla näkyi merkkejä siitä, että lunta oli ollut.




Nyt tätä hämärän hetkeä tuntuu jatkuvan kaiken päivää ja kello kolmen jälkeen maisema muuttuu pikkuhiljalleen pilkkosen pimeäksi. Erityisen pimeä on tämä meidän nurkkamme. Kuten olen jo maininnutkin, olemme odotelleet uusia katuvaloja tähän syrjäiseen loukkoomme jo kaksi talvea, eikä muutosta näy tällekään vuodelle ehtivän tulla. Onneksi pihavaloja sentään on, ja jouluiset kyntteliköt loistelevat ihmisten ikkunoilla.

Pihalle katsellessa näkyy kukkapenkeistä sentään siivoamatta jääneitä talventörröttäjiä. Jos olisin oikein energinen syksyllä ollut, niin eipä noitakaan voisi nyt ihailla...

  • Suloisesti tuulessa huojahtelevat myskimalvojen siemenkodat muodostaen beigenruskeita pallukoita oksillensa. 
  • Kaariportissa kiemurtelee lehtensä pudottanut humalaköynnös punoen säkkyräistä kudostaan tankojen ympärille. 
  • Perennapenkissä hojottavat liljojen ja syysleimujen varret pystypäin, mutta kokolailla mustuneina. 
Onpa sentään jotain mitä katsella.

Sinne tänne pitkin pihaa olen sirotellut erilaisia lyhtyjä ja toki niiden loistetta on mukava katsella, etenkin juuri siinä sadunhohtoisessa taitteessa missä hämärä muuttuu pimeydeksi.

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kovaa tuulta ja vaikuttava seikkailu - viikko Fuerteventuralla




















Nopsasti vierähti viikko Fuerteventuran saarta kierrellen. Onneksi olimme vuokranneet auton koko viikoksi. Loman alku oli nimittäin niin tuulista ja hiekkamyrskyistä, että patikka- ja rantaelämästä sai vain haaveilla, mutta auton kyydillä pääsi suojaisiin poukamiin saaren tuulettomalle... tai no, hieman suojaisammalle puolelle.

Viikko oli sään puolesta poikkeuksellinen. Tuuli puhalsi idästä ja kaikki Kanarian saaret kärsivät poikkeuksellisesti, tavallisesti hyvin kuivien alueiden yllä riehuneesta myrskystä. Saarten paikallisuutisista sai seurata mutavyöryjä Teneriffan ja Grankanarian hellealueilla. Tutut tiet Teneriffan Los Cristianokseen ja Playa de las Americasiin olivat poikki ja valtavan tulvan hukuttamia ja Moganin rinteitä pitkin juoksi mudanpunainen virta.

Meidän saarellamme oli vain siroco, hiekkamyrsky joka puhalteli kovasti Corralejon ja Jandian dyynialueilla. Kotoisen näköiset aura-autot löytyivät täältä eri hommista, aurasivat tielle kinostuvaa hiekkaa sivummalle. Jatkuvaa työtä, aivan samaan tapaan kuin valtaisassa lumimyräkässä.

Rantalomaa Jandiassa

Loppupuolella lomaa saimme sentään nauttia tyynemmästä kelistä ja vietimme rantalomaa Morro Jablessa, Jandian niemellä. Merivesi oli lämmintä, mutta minulle liian tyrskyisää. Vaikka tiesin, että rantatyrskyistä kauemmas uiden pääsee pois ryöpytyksestä, pelotti tyskyn voimakas ulapalle kahmaiseva voima, mutta sainpa silti jonkun verran uiduksi.




















Ihanaa ruokaa!

Makumatkana loma toimi myös hyvin. Suussasulavia olivat Las Salinasiin, suola-altaille tekemämme patikkaretken päässä odottaneet Los Caracoles ravintolan simpukat, erityisesti Mejillones con ajo, eli valkosipulisimpukat. Niistä olin saanut vihiä lainaamastani Noel Rochfordin oppaasta Landscapes of Fuerteventura, a counryside guide, joka osoittautui muutenkin hyväksi ja edelleen ajantasaiseksi tiedoiltaan.

Muuta ihanaa maisteltua olivat kaniruoat sekä tietysti paikallinen lammas, kalat, erityisesti La Islan tarjoama "kanariankala", jonka nimeä kysellesäni sain vastauksen "sama". En tiedä vieläkään mitä kalaa syötiin, mutta hyvää oli. Alkupaloiksi sopi oivallisesti paikallinen vuohenjuusto "Majores" paistettuna, nam, sekä Lanzarotelainen valkoviini jota myös pääsimme tuolla maistamaan. Viintä pullotetaan kasvuolosuhteista johtuen vain pieniä eriä, joten vientiin sitä ei riitä.








sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Lunta maassa, mieli hiekkarannoilla




















Itsenäisyyspäivänä saapui lumi, joka on jäänyt maahan ainakin pariksi päiväksi.

Lauantainen pyörähdys Porvoon pikku putiikeissa nostatti mieleen talvisen taian, glögiä maisteltiin, ihmiset olivat iloisa ja mukavalla markkinatuulella. Mukulakivikadut olivat todella liukkaaksi tallautuneet ja kiilteleväiset ja väki lipsutteli hissukseen ja vakaasti puodista toiseen. Porukkaa oli paljon liikkeellä. Viime vuonna osuimme paikalle pikkuisessa tihkusateessa, joten nyt oli tunnelma paljon satuisampi.

Kotipihalla valkoinen huntu peittää nurmikon, ja kun sää on pysytellyt pikku pakkasen puolella, on näkymä säilynyt talvisena koko viikonlopun ajan. Minulle tämä määrä lunta ja pakkasta olisi aivan sopiva. Riittää kun on valkoista ja valoisampaa ja sopivan raikas keli liikuskella ulkosalla.




















Talven tulosta huolimatta mieli vilistelee lämpimissä vesissä, vuoristopoluilla ja hiekkarannoilla. Pikku pyrähdys Fuerteventuraan odottaa vielä ennen joulua. Kielikylpyjä olen jatkanut ja kovasti lueskellut matkaoppaita. Etukäteen patikkapitoiseksi ajateltu viikko on suunnitteilla. Saapa sitten nähdä jääkö altaalla makoiluksi. Lainasin kuitenkin Kanariansaarten luonto-oppaan ja tiukasti tutkiskelen mahdollisia kasveja sekä lintuja, joita retkillä voisi kohdata.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Joulukuu alkoi vihreänä

Eilen istuimme iltaa tuttavien luona ja sieltä lähtiessä oli maa valkoisessa kuurassa. Tänään on kaikki härmä häipynyt ja nurmikko vihreänä jälleen.

Mukavaa on sentään poltella kynttilöitä pihalyhdyissä ja katsella tunnelmallista valon tuiketta, joka heijastuu pömpelipöön ikkunoista. Köynnöksiä pitäisi käydä karsimassa pois tulevan lumen alta, mutta millään en jaksa innostua.

Voisi kenties myös tutkia, joko tulppaanit nostavat piippojaan mullan suojista. Monena edeltävänä syksynä ne ovat ehtineet jo nousta vihreille korville, ennen kuin hanget ovat saapuneet niitä suojaamaan.

Tälle päivälle on luvattu muutaman viikon takaisen Eino-myrskyn veroisia tuulilukemia. Onneksi me elämme notkelman pohjalla, jonne tuuli ei taivu. Peltikattoja se kyllä täälläkin paukuttelee ja kääntelee lähimetsän koivujen runkoja luokille.

Lunta enteilevä keli houkutti kielikylpyyn:


La nieve

Cae menuda la nieve
cubriendo las aceras,
vistiendo las alas de los árboles,
apretando la risa de los campos
contra su corazón helado.

Cae sobre los lirios soñados,
sobre los parques dormidos.
Tiende su pálido destello
sobre los recuerdos escondidos
implacable, descalza:
enmarañada rima de la nieve
con el verso desnudo del invierno.

Helado corazón de gotas blancas
palpitando en el frío campanario
y en el íntimo curso del arroyo,
cae la nieve...


(Damablanca) http://damablanca.foroes.org/t1363-la-nieve-poema