sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Mustaseljan mehustusta ja pirteitä pihapuuhia



Jo neljäs syksy, kun mustaselja ehtii kypsyä pihassani. Marjat kypsyvät myöhään ja tarvitsevat lämmintä säätä pitkään. Tänä syksynä on lämpöä piisannut ja kesä oli sopivan helteinen ja kostea, niin että sain marjoja ruinsaimman sadon. Osan marjoista ovat linnut jo vieneet, mutta alaoksien terttuihin eivät ole uskaltaneet koskea. Nämä riittävät minulle, tilaa mehupullojen säilyttämiseen ei liikoja ole kuitenkaan. 


Suotuisa kesä on ollut ilmeisesti myös köynnöstävälle humalalle, jossa näen nyt ensikertaa käpysiä. Aikoinaan ostin kaksi tainta, koiraan ja naaraan. Niistä toinen paleltui heti ensimmäisenä talvenaan, ja luulin vain koiraan jääneen jäljelle kun käpyjä ei ole koskaan ollut. 

No nyt niitä näkyy, joten onkohan minulla sittenkin tyttötaimi? Pitäisi opiskella humalan ominaisuuksia, ehkä käpyilevät molemmat suotuisissa oloissa? 


Imukärhövilliviini on syksyinen kaunistus. Tälle kesälle piti hävittämän keinupuuna toiminut tellinki, mutta eihän sitä raaskinut, kun villiviini siinä niin kauniisti luikertaa.

Päätettiin, että tukipuiden lahottua vaarallisen haperoiksi vasta kaadamme tämän laitoksen. Siihen saakka saanen nauttia ruskaisista syyssävyistä.


Ja sitten vielä maksaruohon rusotusta. Aivan mahtava syksyn kukkija on tämä. Kiitoksia ystävälle, joka lahjoitti omasta pihastaan joukon oksia. Lähtivät kätevästi kasvamaan ihan vain maahan tökkäämällä. Nyt saan jo omasta jättipuskastani jaettua kaunotarta muille ja muihin penkkeihin.

Lehdet ovat käyneet keltaisiksi, mutta kovin paljoa niitä ei vielä nurmikolle ole satanut. Kaunista on ja vehreää. Kurtturuusun marjat kypsyvät ja loistavat kirkaan punaisina, pakkasöitäkin on jo muutama ollut. Aamulla on päästy auton ikkunoiden raaputtelupuuhiin. Lokakuun on käsillä pian, pitäisi kai vihdoin ostaa ne tulpaanin sipulit.

tiistai 24. syyskuuta 2013

Viiniä Vanhalla ja Tukholman tuulahduksia!



Viime viikolla oli taas vuosittaisen Mikä viini? -tapahtuman aika. Tällä kertaa kokoonnuttiin Vanhalla ylioppilastalolla ja järjestäjien kanssa keskustellun perusteella paikka tulee jatkossakin olemaan sama. Pörssin tilat ovat käyneet ahtaiksi laajentuneelle seminaariohjelmalle ja monille maistattajatahoille. 

Tällä kertaa maistelukojut oli järjestetty maahantuojittain eikä maittain ja minulle oli nyt vaikeampaa löytää omat suosikit. Ehkäpä Argentiinan hedelmäinen Alma Mora Shiraz-Malbec ja Raikas Saksan gewürztraminer olivat mukavimmat. Piipahdimme myös shamppanjateistingissä jossa kirpakan poreileva juoma helmeili hetken lasissa ja kielellä. Suosikkia en löytänyt. 

Aurinkoinen Tukholma 

Lauantai oli mitä mahtavin päivä kierrellä vanhassa kaupungissa ja keskustan kauppakortteleissa sekä kahviloissa. Mahtavan kauniita rakennuksia katseli mielikseen aurinkoisessa hohteessa ja puistojen kukatkin kukkivat vielä. Kungsträdgårdenin nurmikot olivat täynnä auringonpalvojia ja tunnelma suihkulähteen ympärillä oli kesäinen. 

Sunnuntai olikin sitten pilvipoutainen ja tuulinen päivä. Hop on -bussilla kiertelimme katselemassa maisemat jotka jäivät kävelylenkkien ulkopuolelle. Scandic Grand Central oli viihtyisä ja asiallinen hotelli, jonka aamiainen oli runsas ja hyvä. Seikkailu bussilla hotellille toimi hyvänä kielikylpynä. Onneksi ihana bussikuski auttoi oikealle pysäkille ja antoi hyvät ohjeet perille asti. 

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Hellepäivän sienisaalis


Tulipa sittenkin käytyä sienestämässä! Eilinen hellepäivä ei kyllä lainkaan muistuttanut perinteistä sieniretken säätä, mutta sen mukavampaa oli. Sipoonkorven Fiskträskin tuntumassa oli hyvän sienimaaston lisäksi kaunista ja rentouttavaa liikkua.

Saaliiksi sain kirpakoita rouskuja, joista vanhoja tuttuja olivat haapa-, karva- ja kangasrouskut. Lisäksi keräsin talteen satapäisen (kalajuttu?) armeijan pikkurouskuja, jotka tunnistettiin tarkalleen vasta kotona sienikirjan sivuilta. Olen noita pikkurouskuja pitänyt aina kangasrouskun muunnelmina ja kerännyt niitä toki ennenkin. Lisäksi koriin laskeutui haperoita sekä nuoria ja puhtoisen valkoisia lampaan kääpiä, jotka valmistin äidiltä kuulemani ohjeen mukaisesti vain voissa pannulla paistaen ja suolaa päälle ripotellen. Kyllähän ne syödyiksi tulivat, mutta en hirveän paljon niihin ihastunut.

Herttaisen näköisiä olivat maastosta pilkistelevät minisienet, joita oli siellä täällä näkyvissä todella paljon. Nuppineulan pään kokoiset punaiset pisteet pilkottivat vihreässä sammalessa kuin neulatyynyyn pisteltynä. Kaiken kaikkiaan tuntui siltä, että paras sienisato on vasta tulossa. Ainoastaan haapa- ja kangasrouskut olivat kunnollisen kokoisia, ja lähes kaikki muut sienet vasta lakkiaan kasvattamassa. Pikkuruisista pikkurouskuista ja punahaperoitten lakeista saisi suloisen näköistä pikkelsiä, mutta pelkkä kauneus ei riitä, inhoan kaikkia kokeilemiani sienipikkelsiohjeita ja ryöppäsin ja suolasin koko saaliin sekasienisalaattia ja lihamurekkeen lisukkeita ajatellen.

Samalla sienireissulla tuli päivitettyä myrkkysienitietoutta. Todella paljon maastossa oli suippumyrkkyseitikkejä ja erilaisia kärpässieniä ja mustarouskuja. Pulkkosienistä luettiin kotosalla, niitä kerrottin käytetyn aikoinaan ruokasieninä, mutta nyttemmin ei suositella ollenkaan. Ne saattavat aiheuttaa syöjälleen yliherkkyyden, myrkky kertyy elimistöön ja aiheuttaa veren punasolujen hukkaa.

Uskomaton syyssää on jatkunut koko viikon, mutta tänään on pilvinen päivä ja aamupäivällä ripsutteli vettä. Sienet kasvavat metsissä kohisten.

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Syksyllä on aika uudistua

Luonnossa mennään kohti syksyä, mutta täällä blogissa on uudistumisen ja sitä kautta jonkinmoisen kevään aika. Banneri meni uusiksi ja Kuressaaren kaupungin kupeessa ollut Roomassaare sadam saa jäädä muistojen joukkoon. Sen kuvan olin napannut elämänpolkuni jakajan "ennen ja jälkeen äidin kuolemaa" toisella puolella.

Nyt on jo aika siirtyä uudempiin kuviin ja tunnelmiin. Suruaikaa on vietetty, vaikka eihän se kai koskaan päätykään, jo tovi. Kipu on lieventynyt ja muistot ovat kauniita ja suloisia.

Siis raikkain maisemin syksyä päin!

sunnuntai 8. syyskuuta 2013

Syyskuisia aurinkokylpyjä!


Jo toinen viikonloppu perättäin on aurinko hellinyt meitä viikonloppuvapaata viettäviä. Aivan mahtavaa on saada istuskella helteisessä pihakeinussa linnun laulua kuunnellen ja kylmää juotavaa siemaillen. Ei uskoisi syyskuun olevan jo käsillä. Lämpö ja kosteus saavat kasvit villiintymään. Köynnökset venyvät pituutta ja rikkaruohot rehottavat. Tuoretta vuohenputkea on saatavilla salaattiin kaiken aikaa ja kurjenpolvet ja mansikat lykkäävät lisää kukan nuppuja kuin keskikesällä ikään.

Heinät kasvavat pitkin poikin perennapenkkejä ja niitä olen kitkenyt taas urakalla, että ei aivan täysin tikahtuisi ristikkien ja maksaruohojen kasvu ja ensi kevään kukinta. Karhunkierto kiemurtaa maata pitkin ja uhkaa tukehduttaa unikkopenkin allensa. Sitäkin raastoin pois monen neliön alalta. Hennot ja hoippuvaiset unikot sentään vielä löytyivät köynnöshirviön alta.

Rusketus syvenee, nenä punoittaa ja on hiki. Ihanaa!

Naapurin kissa on ottanut pihakeinun nukkumapaikakseen. Ei sitä milloinkaan keinussa näy, mutta karvaa on toppauksissa niin paljon, että kyllä uskon sen keinua nukkumapaikkanaan pitävän. Laitoin laventeliöljyä pesuveteen ja pyyhin sillä kaikki keinun puuosat. Saa nähdä mitä katti siitä tuumaa, vai kiitteleekö vain.

Olisi aika ostaa ensi kevään kukinnan takaavat sipulit. Kuvastot houkuttelevat taas tarjouksillaan, mutta tällä erää olen päättänyt pitäytyä tiukasti suunnitelmassa. Suuria tulppaanin sipuleita varmalta toimittajalta, värinä sinipuna ja fuksia, no ehkä muutama vaaleanpunainenkin. Eikä ripaus krookuksiakaan olisi pahitteeksi ja mielellään myös sinililjoja ja ehkä muutama iiris ja posliinihyasintti. Lummetulppaaneista en niin välitä, mutta ovathan nekin kauniita. Niin ja ehdottomasti pitäisi hommata lisää ukkolaukkoja!

sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Kesän viralliset lopettajaiset Porvoossa ja luomuruokailua Bosgårdissa


Lämmin ja puolipilvinen poutakeli suosi Porvoossa vietettyä tapahtumarikasta viikonloppua. Perjantaina vaeltelimme hämärtyvillä vanhan kaupungin raiteilla Ostosten yötä viettäen. Paljon oli porukkaa liikkellä, ja joka paikkaan sai jonottaa. Lauantaina ohjelma jatkui Moon river, taiteiden yö -tapahtumana, joka taisi olla vielä vilkkaampi.

Poltin nenäni Holmin talon aurinkoisella pihalla istuessani kuorolaulua kuunnellen. Taitavaa Nicevoice-lauluryhmää kuunteli mielikseen toisenkin kerran, vaikka olimme heidät bonganneet laulamassa kaupungin pihoilla ja aukioilla. Mieskuoro viritteli mahtavan tunnelman lemmen lurituksillaan ja hauskoilla juomalauluilla, jotka soivat sydämen kyllyydestä! Lopuksi Porvoon naiskuoro veti taiteellisen laulukimaran.

Hyvää ruokaa saimme Fryysinrannan uudessa ravintolassa, joka on rakennettu vanhaan suola-aittaan. Ja tällä erää onnistuimme myös menemään Sinne. Tätä tois'puol jokea sijaitsevaa Bistroa olemme kierrelleet joskus aikaisemminkin, mutta aina ajatuneet idyllisen vanhan kaupungin ravintoloihin. Nyt taidetapahtuman kunniaksi menimme sinne syömään ja kuuntelemaan Naisen tuoksu -produktiota ja ihan onnen kantamoisena mahduimme sisään ilman pöytävarausta. Ja hyvää oli ruoka! Alkupaloina mm. Bosgårdin ilmakuivattua nautaa, joka oli suussa sulavaa. Ravintolan liikeidea perustuu lähi ja luomuruokaan ja raaka-aineet todella tulevat omalta kasvimaalta ja lähituottajien tiloilta. Mm. maistuvaa spelttileipää valmistetaan läheisen Malmgårdin jauhoista.



Bosgårdiin olin tutustunut netissä jo aikaisemmin, koskapa juuri tämän saman viikonlopun perjantaina siellä vietettiin Suomen Luontopäivää. Ohjelmassa olisi ollut mm. kartanon pihapiiriin ja karjaan sekä luontopolkuun tutustumista.

Luontopäivän puitteissa emme kartanolle ehtineet, mutta kävimme siellä kääntymässä sunnuntaina kotimatkan alkajaisiksi. Ja onneksi menimme, siellä oli tarjolla muun muassa makoisia tapas-annoksia viinioikeuksin varustetussa Deli-ravintolamyymälässä. Nuori isäntä oli tullessamme itse valmistamassa pihagrillissä chorizo-makkaroita ja BBQ-lihoja. Mikä mahtava tuoksu.

Ai niin. Kesäkausi julistettiin virallisesti loppuneeksi Fryysinrannassa Virve Rostin ja Menneisyyden vangit -orkesterin soittaessa. Porukkaa oli paikalla niin paljon, että minäkin näin bändin jäsenet vaan isännän ottamista kuvista. Mutta ääni kuului ja tunnelma oli tiivis!