Itäinen kierros Loviisasta Ilomantsiin

Josko heinäkuun alun läntinen kierroksemme kului vesisateita kuunnellessa, oli itäinen Suomi meille säiden suhteen suosiollinen.

Loviisa

Reissun aloitimme Loviisaan ajelemalla. Katselimme kuinka rivakasti oli saatu kuntoon suola-aittojen kupeessa sijaitseva kahvila-ravintola, joka viime syksyn lopulla paloi lähes täysin. Jos ei olisi palosta tiennyt, ei olisi mitään huomannut. 

Ravintolan takana, vessojen luona oli nähtävissä hiiltyneitä hirsiä. 

Kirkon nurkalle oli avautunut ravintola Locale, joka mainion - ja väljän - aurinkoterassinsa ansiosta valikoitui ruoka paikaksi. Suosituimmat annokset oli loppuun myyty, mutta lehtipihvikin toki maistui. 

Kotka

Yöpymään ajelimme Katariinaan, Kuinkas muuten. Ja voi pyhä jysäys, että siellä oli porukkata! Toki meillekin sijaa riitti, mutta olipa autoa kerrakseen. "Rastafareissa" ei ollut ainoastaan matkailuautoilijoita, vaan myöskin asuntovaunuja useita, mitä muina kertoina ei ole nähtävissä ollut. Kaikki me kuitenkin hyvin parkkiruutuihin sovimme ja yö oli rauhallinen.

Puistokiertonset tietysti tehtiin. Ruokailemassa käytiin uudistuneessa Frans & Rosaliessa. 

Onnistuttiin saamaan pöytä, vaikka varausta ei ollutkaan ja kesämenu oli makoisa ja kaunis syötävine kukkasineen. 

Lappeenranta

Seuraava päivä kului Lappeenrantaa kierrellen. Hiekkalinna katsottiin. Se oli tynkä, koska ulkomaiset veistäjät puuttuivat, mutta vakeä oli paikalla paljon, sillä parkkipaikat olivat nyt matkailijoiden vapaassa käytössä päivän ajan. Yöpyminen oli kielletty. 

Uimarannan parkkikenttä sen sijaan oli sallittu, joten ilta ja aamu-uinnillle pääsimme ihanaan Saimaan veteen. 

Imatra

Etappina kylpylän rannat ja Lammassaari. Auringon paistaessa oli mukavaa kävellä rantoja ja käydä syömässä kylpylän terassilla näkymistä nauttien. 

Matka jatkui Joutsenon, Ruokolahden kierroksella ja tutustumalla Siikalahden lintujärveen,

jonka parkkipaikalla oli rauhallista yöpyä. 

Punkaharju

Matka jatkui Punkaharjulle, jossa tutustuimme metsämuseo Lustoon, vanhaan asemaan - jossa parhaillaan pysähtyi juna! - asemakartanoon, joka oli koristeellinen ja mielenkiintoinen historialtaan. 

Sielläkin törmäsimme Zachris Topeliuksen jalan jälkiin, sillä opastustaulu kertoi hänen retkistään harjun maisemissa. 

Savonlinna

Savonlinnassa viivähdyksemme oli pitempi. Yövyimme kävelysillan tuntumassa. Kiertelimme kasinosaaret, maistelimme Waahto olutta terassilla ja Mustan virran tuotteita Olavin linnan edustalla. Söimme muikku menun 

Muikkuterassilla ja kävimme risteilyllä, kotimaan matkailun hyväksi :) ja nautimme kaikesta täysin rinnoin auringon porottaessa. Uimahallin tuntumassa olevalta laiturilta pulahdimme veteen paikallisten sekaan ja juttua piisasi. 

Ilomantsi

Eteen päin, kohti Ilomantsin Möhköä. Tällä erää emme Mantassa käyneet, vaan etsiskelimme seudulla, rajan pinnassa sijaitsevaa pitkää hiekkaa... Löytymättä se vieläkin jäi, vaikka meidät voi varmasti bongata kaikista rajavalvonnan kameroista. 

Sen sijaan löysimme Lotinakosken ja oivallisen matkaparkin pusikoituneen järven lahden päästä. Monet patikkapolut lähtivät siitä ja tilaa piisasi. 

Nykyään ei näillä entisillä TVH:n levähdysalueilla enää vessoja, saatikka roskiksia ole, mutta ruokapöydät sentään monessa kuitenkin on, jos ei ole poltettu. 

Petkeljärven kansallispuistossa

 kävimme nauttimassa hiljaisuudesta ja vedellisistä maisemista. Tutustuimme entisöityyn korsuun ja juoksuhautaan, jotka kuuluvat rajan pinnan historiaan väistämättä. 

Kuusankoski

Taideruukki oli päämääränä radiosta kuullun haastattelun perusteella, mutta osuimmekin ensin Kettumäelle ja Kotiseututaloon, entiseen Kuusankosken tehtaan ylläpitämään kouluun, jonka on piirtänyt Lars Sonck. 

Parhaillaan siellä on Sonckin 150-vuotis juhlanäyttely, joka esittelee hänen valtavan tuotteliasta uraansa. 

Viimeisen yön taivas oli lumoava

Runebergin lapsuusmaisemissa

Pietarsaaren vierailulla törmäsimme heti alkajaisiksi, vanhasta satamasta keskustaan kävellessämme, Satamakadulla puutalokortteliin, jossa sijaitsee punainen talo, tai paremminkin pihapiiri, jonka kylttissä kerrottiin J. L. Runebergin vanhempien asuneen talossa isän, Lorens Ulrik Runebergin, kuolemaan saakka. 

Pian tuon talon jälkeen tulimme suuremman, keltaisen talon kohdalle, jossa kerrottiin Runebergin äidin, Anna Marian, o.s. Malm, asuneen leskivuosiensa ajan.

Nämä ensinäkymät herättivät kiinnostuksen katsella kaupunkia muutenkin, kuin puutarhasilmin. 

Runebergin Porvoon kodissa ja Fredrikan puutarhassa olen vieraillut monta kertaa, mutta hänen lapsuudestaan ja vanhemmistaan en muista tarkemmin lukeneeni. Niinpä sain syyn tarkastella kaupunkia uudella tavalla. Perheen värikkäiden elämänvaiheiden jälkiä on kaupungissa vaalittu, ja koskapa J. L. Runeberg saavutti suuren suosion jo eläessään, on hän ollut kotikaupungissaan arvostettu ja toivottu vieras. 

Vierailimme Runebergin tuvassa, joka osoittautui historialtaan Johan Ludvigin isän Lorens Ulrikin kalamajaksi. Itse kirjailija ei majassa juuri lapsuuspäivien jälkeen paljoa ehtinyt aikaa viettää, mutta hänen sisarensa Emelie siellä mökitteli. 

Moneen kertaan on majaa ystävien ja kylän miesten voimin kunnostettu ja kirjailijaa sinne toivottu, liekö ehtinyt käydä siskoa tervehtimässä. 

Majan sijaintipaikka Pietarsaaren  Itälahdella näytti meille myös tuon kaupunginosan kehityskulun muinaisista kalamökkiseutuvista uusien vedellisten maisemien omakotitaajamaksi. 

Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden myötä kasvaneena, oma äitini niitä minulle ääneen luki, jatkui sama teema vielä seuraavallakin rastilla, kun Uusikaarlepyyn pelloilla kävimme katselemassa von Döbelnin ja Suomen sodan muistopatsasta Juuttaan taistelun maisemissa. 

Puutarhojen Pietarsaari

Kyllä, taas kävi niin, että ihastuin kesäkaupunkiin. Pietarsaari on suloinen! Monia puistoja kaupungissa ei ole, mutta ne jotka löysin ovat sitäkin kauniimmat.

Aspegrenin puutarha

Tätä puutarhaa olen pitänyt käyntikohdelistalla jo pitkän aikaa, ja nyt onnistuin pääsemään sinne. 

Lämmin ja helteinen kesäkuu oli tarkoittanut pitkiä työpäiviä kasteluletkun varressa. Paikan isäntä kertoi, että hän ei käytä sadettajaa, jotta rikkaruohojen kasvu ei villiintyisi. Vehreää ja kaunista ja siistiä olikin.

Tietoja puutarhan sivuilta:

"Aspegrenin puutarha polveutuu 1700-luvun pappilasta, ja koko alue on noin 5 hehtaarin suuruinen. Gabriel Aspegren toimi kirkkoherrana ja myöhemmin rovastina Pedersöressä ja Pietarsaaressa 1700-luvun jälkipuoliskolla. Hän oli varttunut hyödyn aikakaudella ja kannatti innokkaasti uusia maan- ja puutarhanviljelyn aatteita. Hän esimerkiksi toi ensimmäisenä seudulle omenan ja perunan."

Tihkusade saatteli meitä kierroksellamme, mutta kyllä käynti sen kastumisen väärti oli. Mainio paikka, jossa aikaa viettäisi pitempäänkin. Oppimista olisi paljon. 

Koulupuisto

Aivan vahingossa osuimme seuraavalla kävelykierroksellamme keskustassa sijaitsevaan Koulupuistoon. 

Tästä puistosta en tiennyt mitään, ja sen suurempi oli ihastus! 

Kauniit istutusvyöhykkeet hyöty- ja koristekasveja yläpihan sivuosissa, keskellä kuusien muodostama metsäpuutarha, ja alapihalla värikkäät ja tuoksuvat alueet ja lampi kulta-ahvenineen. Ja välitasossa ruusuja! 

Puutarhojen Pietarsaaressa kaikki kaunis on kävelymatkan päässä, kuten myös Vanha Satama ja Kittholmenin uimarantakin, jossa voi uittaa väsyneitä puutarhajalkoja😁

Onneksi Malaga!

Lomaviikko Espanjaan alkoi melkoisella sähläyksellä. Oli tarkoitus mennä taas Benalmadenaan, mutta kas, otettiin lennot epähuomiossa viikkoa liian aikaisin kämppämme saatavuuteen nähden. Onneksi oli mahdollisuus tallettaa viikko myöhemmin käytettäväksi. Niin tehtiin ja lennot pidettiin. Mietittiin asiaa uusin silmin ja varasimme asumuksen Malagasta.

Sitten sohellus vasta alkoikin. Norwegian muutti lennon lähtöaikaa, olisimme olleet perillä yön pikkutunneilla. Pilkkopimeä kaupunki, avainten nouto keskellä yötä... kokemusta on, eikä houkuttanut... toisaalta asuntoa ei ollut mahdollista kuluitta perua. 

Pidettiin siis lennot ja asumus. Lähempänä lähtöpäivää onnistuin vielä vekslaamaan lennon aamulla lähtevään koneeseen. Hienoa! Sitten ilmoitti asunnon välittäjä, että joutuvat vaihtamaan kohteen, käykö? Jos ei, niin rahat saa takaisin. No, lentoa ei voinut kuluitta perua, koska olin sen juuri saanut sovittua ja hyväksynyt. Suostuttiin siis uuteen osoitteeseen - ja hyvä niin. 

Asuttiin siis viikko keskellä historiallista Centro Storicoa, aivan tapahtumien ytimessä ja loikkauksen päässä rannasta. Aamuisin riennettiin vanhaan kaupunkiin desayunolle ja iltaisin Marques de Larioksen valoshowta katselemaan. Siinä välissä käveltiin rannat päästä päähän eli Guadalhorcen suistosta El Palon jälkeen siintävälle pienvenesatamalle. Tietysti hypittiin linnoilla myös. Englantilaisella hautausmaalla löydettiin kirjailija Aarne Haapakosken eli Outsiderin muistokivi. 

Mainio viikko. Aurinkoista kaiken aikaa, kahlattiin, ei uitu, mutta uimareitakin nähtiin. Patikkamatkaakin tuli reilut sata kilometriä. Joten taas kerran e Viva Espanja! 

Teatteri Cervantesin aukio

näkymä Marriot hotellin skybarista

Tinto de Verano oli suosiossa

Kuvia, kuvia.... 

https://photos.app.goo.gl/A4Jc9MwvrGS8wi298

Sastamalan vuoristoissa - Ellivuori, Peikkovuori, Pirunvuori

Viikonloppulomasella Ellivuoren maisemissa meni viikonloppu vinhaan. Perjantaina piti niipistää pari tuntia töistä, että ehdittiin ajella valoisalla kelillä ja nauttia maisemista. Tällä kerralla ei "römpötöity", vaan majoituimme Holiday clubin hoteissa.

Ellivuori resortin tanssiravintolassa viihdytti perjantaina Tomi Markkola ja porukkaa oli kivasti paikalla. Tanssivatkin niin hyvin, että mekin innostuimme hiihtelemään hämärässä nurkassa pari biisiä. Ei oo mun juttu, ei vieläkään. 

Mutta se luonto ja maisemat! Lauantaina, leudossa syyssäässä ja auringon vilahdellessa puiden lomasta, kiipesimme pirunvuorelle ihailemaan Emil Danielsonin kivilinnaa ja korkealta kalliolta avautuvia maisemia. Matkalla ohitimme peikkovuoren ja peikko ajan. 

Kangasrouskujakin olisi vielä voinut kerätä. 

Sunnuntaina, sateen pasinassa kävimme vielä tutkimassa Suomen pisimmän kävelysillan, joka ylittää Kokemäenjoen Keikyästä Äetsään.

Mainio syysretki ja Resortin keittiön a la carte aivan erinomainen.

Muistojen kätköistä putkahti Fletscher Moss

Niin montaa mieltä kun nykyisestä digiajasta ja -mediasta voi ollakin, on siinä paljon myös iloa ja virkistystä tuovia asioita.

Vaikkapa tämä kuvamuistojen pyrähtely kännykän ruudulle. Mainio Manchesterin matka melkein kymmenen vuoden takaa piirtyy muistojen kätköistä mieleen syksyn kuulaina päivinä.

Kuvassa minulle "palveluna" luotu kollaasi, jossa kiteytyy reissun tunnelmat, kaupungin ja kasvitieteellisen värit ja auringon lämmittämät syyspäivät. Tykkäsin, vaikka olenkin osanen siinä rattaassa jolla suuria tuottoja luodaan.