lauantai 18. heinäkuuta 2020

Satusetä Topeliuksen kotona, Uusikaarlepyy

Uusikaarlepyy on aikaisemmilla reissuilla tullut ohitetuksi useammankin kerran. Niinpä otimme sen tällä kerralla käyntikohteeksi ja sielläkin yöpymisemme osui meren äärelle Mönäsin ihanien heikkojen tuntumaan. 
Mainio matala merenlahti valkoisine särkkineen oli hyvä uintikohde, vaikka sää oli viileä ja tuuli puhalteli kovasti.

Kaupunkikierroksella kiersimme vanhaa puutalokorttelia, Lapuan joen rantoja ja löysimme upean, valmisteilla olevan puiston voimalan kupeesta. 
Uusikaarlepyy juhlii 6.9.2020, jos korona suo, silloin on olemassa olon vuosia kertynyt 400 vuotta.

Pääasiallinen tutustumiskohde oli Zachris Topeliuksen synnyin- ja lapsuuskoti, Kuddnäs. 
Pikku-Sakari sai syntyä hyviin oloihin, sillä isä toimi virassa, arvostettuna lääkärinä ja äiti tuli varakkaasta kauppiassuvusta. Murhe kohtasi perhettä, kun isä halvaantui ja kuolikin sitten, kun Sakari oli vasta 13-vuotias.

Sakari pääsi kuitenkin kouluttautumaan sukulaisten tuella ja oppi-isänä toimi muun muassa aikalainen J. L. Runeberg, joka oli kotoisin naapurikylästä, Pietarsaaresta. 

Kuddnäs on ihana museokohde. Se on hyvin pidetty ja kalusteet, astiat, esineistö ja jopa seinien maalatut boorditkin on säilytetty. 
Herttainen oli koko talo ja etenkin Sakarin ullakkohuone hyönteiskokoelmineen ja kirjoituskaappeineen. Pihapiiristä voi kuvitella monen sadun ja kertomuksen löytäneen innoituksensa. 

lauantai 11. heinäkuuta 2020

Runebergin lapsuusmaisemissa

Pietarsaaren vierailulla törmäsimme heti alkajaisiksi, vanhasta satamasta keskustaan kävellessämme, Satamakadulla puutalokortteliin, jossa sijaitsee punainen talo, tai paremminkin pihapiiri, jonka kylttissä kerrottiin J. L. Runebergin vanhempien asuneen talossa isän, Lorens Ulrik Runebergin, kuolemaan saakka. 

Pian tuon talon jälkeen tulimme suuremman, keltaisen talon kohdalle, jossa kerrottiin Runebergin äidin, Anna Marian, o.s. Malm, asuneen leskivuosiensa ajan.

Nämä ensinäkymät herättivät kiinnostuksen katsella kaupunkia muutenkin, kuin puutarhasilmin. 

Runebergin Porvoon kodissa ja Fredrikan puutarhassa olen vieraillut monta kertaa, mutta hänen lapsuudestaan ja vanhemmistaan en muista tarkemmin lukeneeni. Niinpä sain syyn tarkastella kaupunkia uudella tavalla. Perheen värikkäiden elämänvaiheiden jälkiä on kaupungissa vaalittu, ja koskapa J. L. Runeberg saavutti suuren suosion jo eläessään, on hän ollut kotikaupungissaan arvostettu ja toivottu vieras. 

Vierailimme Runebergin tuvassa, joka osoittautui historialtaan Johan Ludvigin isän Lorens Ulrikin kalamajaksi. Itse kirjailija ei majassa juuri lapsuuspäivien jälkeen paljoa ehtinyt aikaa viettää, mutta hänen sisarensa Emelie siellä mökitteli. 

Moneen kertaan on majaa ystävien ja kylän miesten voimin kunnostettu ja kirjailijaa sinne toivottu, liekö ehtinyt käydä siskoa tervehtimässä. 
Majan sijaintipaikka Pietarsaaren  Itälahdella näytti meille myös tuon kaupunginosan kehityskulun muinaisista kalamökkiseutuvista uusien vedellisten maisemien omakotitaajamaksi. 

Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoiden myötä kasvaneena, oma äitini niitä minulle ääneen luki, jatkui sama teema vielä seuraavallakin rastilla, kun Uusikaarlepyyn pelloilla kävimme katselemassa von Döbelnin ja Suomen sodan muistopatsasta Juuttaan taistelun maisemissa. 



lauantai 4. heinäkuuta 2020

Puutarhojen Pietarsaari

Kyllä, taas kävi niin, että ihastuin kesäkaupunkiin. Pietarsaari on suloinen! Monia puistoja kaupungissa ei ole, mutta ne jotka löysin ovat sitäkin kauniimmat.
Aspegrenin puutarha

Tätä puutarhaa olen pitänyt käyntikohdelistalla jo pitkän aikaa, ja nyt onnistuin pääsemään sinne. 

Lämmin ja helteinen kesäkuu oli tarkoittanut pitkiä työpäiviä kasteluletkun varressa. Paikan isäntä kertoi, että hän ei käytä sadettajaa, jotta rikkaruohojen kasvu ei villiintyisi. Vehreää ja kaunista ja siistiä olikin.
Tietoja puutarhan sivuilta:
"Aspegrenin puutarha polveutuu 1700-luvun pappilasta, ja koko alue on noin 5 hehtaarin suuruinen. Gabriel Aspegren toimi kirkkoherrana ja myöhemmin rovastina Pedersöressä ja Pietarsaaressa 1700-luvun jälkipuoliskolla. Hän oli varttunut hyödyn aikakaudella ja kannatti innokkaasti uusia maan- ja puutarhanviljelyn aatteita. Hän esimerkiksi toi ensimmäisenä seudulle omenan ja perunan."

Tihkusade saatteli meitä kierroksellamme, mutta kyllä käynti sen kastumisen väärti oli. Mainio paikka, jossa aikaa viettäisi pitempäänkin. Oppimista olisi paljon. 
Koulupuisto

Aivan vahingossa osuimme seuraavalla kävelykierroksellamme keskustassa sijaitsevaan Koulupuistoon. 
Tästä puistosta en tiennyt mitään, ja sen suurempi oli ihastus! 
Kauniit istutusvyöhykkeet hyöty- ja koristekasveja yläpihan sivuosissa, keskellä kuusien muodostama metsäpuutarha, ja alapihalla värikkäät ja tuoksuvat alueet ja lampi kulta-ahvenineen. Ja välitasossa ruusuja! 

Puutarhojen Pietarsaaressa kaikki kaunis on kävelymatkan päässä, kuten myös Vanha Satama ja Kittholmenin uimarantakin, jossa voi uittaa väsyneitä puutarhajalkoja😁