sunnuntai 23. kesäkuuta 2019

Salainen puutarha


Kurtturuusun ylistystä

Jaaha, minulla on nyt kai salainen puutarha, sillä täällä kasvaa se hirviöruusu, jota kurtuksi kutsutaan.

Tuo vierailta mailta saapunut kauhistus valtaa moottoriteiden välit, Hangon hiekkarannat ja monet pientareet ja puistot. Toki istutettuna ja harkittuna myös monin paikoin. Sillä ei ole muuta niin sinnikästä ja kestävää.

Minulla on hirviöön romanttinen suhde. Se kasvoi tontilla jo ennen meitä. Minä sitä hoivasin ja siirtelin sokkelin perustusten alta suojaan ja sain aikaiseksi ensimmäisen kukkapenkin karulle rakennustyömaalle joka muuten oli pelkkää jakavaa maata, eli kiviröykkiötä sekä savipeltoa.

Kurtturuusu kukoisti, kasvoi korkeutta ja ilahdutti rehevällä vihreydellään ja tuoksuvilla kukillaan vuodesta toiseen.
Tuli muita kukkia, ja meni. Toiset viihtyivät muutaman kesänkin, mutta ruusu ei ole koskaan pettänyt ja jättänyt. Se tuo pihaan myös kimalaiset, mehiläiset ja perhoset.

Nyt on 'keisarilta' käsky käynyt, että kaikkien kurtturuusujen on lähdettävä kolmen vuoden sisällä hengiltä pantavaksi. Minä aion tutkailla tilannetta taka-alalta. Kunhan Helsingin kaupunki on viimeisenkin kurtun hävittänyt aamupolkuni varrelta, saatan minäkin harkita... mutta kipeää se tekee. Kuten kaikki luopuminen.

perjantai 21. kesäkuuta 2019

Yötöntä yötä ja juhannushellettä


Tuskin olen ehtinyt tajuta kevään menneen ohi ja kesän alkaneen, ja nyt ollaan jo juhannuksessa.

Kaunis ja tilastollisesti ennätyksellisen lämmin juhannusaatto on tullut iltaan, ja taivaan rannassa häämöttää kaunis persikan värinen auringonlasku. Meilläkin mittari nousi 27 asteeseen.

Allakan mukaan aurinko laskee 22.52, mutta värit vielä hehkuvat. Auringon nousuun, 3.51 on vielä jokunen tunti.
Päivisin pihassa pikkulinnut kylpevät, manterit uivat ja sepelkyyhkyt tepastelevat lammikolla. Nyt on kuitenkin jo hiljaista. Avoimesta ikkunasta kuuluu koiran haukuntaa.

Huomiselle lupailtiin jo viileämpää säätä, päästään ehkä vain 23 asteeseen. Sen tuntee, sillä nyt puolen yön aikaan voi jo tuulettaa ja aistia viileämmän ilman soljumisen sisään lämmenneisiin huoneisiin.

Rusakko mennä viulisti juuri nurmikon poikki. Säikähdin sen vilahdusta silmänurkassa. Nyt kämpän viilennyttyä voi jo mennä nukkumaan ja herätä aamulla keskikesän juhlapäivään.

Leppoisaa juhannusta! 

tiistai 4. kesäkuuta 2019

Helatorstai oli toivoa täynnä


Pitkä viikonloppu ennusti A-autoreissun mahdollisuutta. Pitkään suunnittelussa ollut retki Serlachius museoihin Mänttä-Vilppulaan onnistui viimeinkin.

Monena kesänä olemme sitä suunnitelleet ja keskustelleet, mutta aina on jotain (kotka... :) tullut väliin. Nyt pidettiin suunnitelmasta kiinni, eikä annettu Katariinan kuiskutuksille myöten.

Matkan aloitimme Heinolan rannoista ja Harjupaviljongin vohveleista nauttien. Sitten jatkoimme kohti Vilppulan koskea. 

Hieno paikka! Vesi virtasi vuolaana, Koivuniemen uimaranta oli kaunis ja koskella saattoi bongata haahkoja, haapanoita ja tiiroja, ehkä telkkäkin vilahti.
Tutustumisen arvoinen oli myös Mäntän vuori näkötorneineen. Vuoren majaan olin suunnitellut ruokailua, mutta se jäi vielä odottamaan myöhempää aikaa.


Museokierroksen aloitimme Gustafista. Mahtava rakennus!


Jo tuo entinen Serlachiuksen pääkonttori oli näkemisen arvoinen omaleimaisen Jung&Jungin suunnitteleman arkkitehtuurin ansiosta. Vaan kyllä nautimme myös Olli ja Bucklan Ehrströmin taidetta esitelleestä näyttelystä, joka ulottui kahteen yläkerrokseen. G. A. Serlachiuksen elämää ja tehtaan historiaa sekä pääkonttorin rakennusvaiheita käsittelevä näyttely oli myös mielenkiintoinen.


Ruokapaikaksi valikoitui Göstassa sijaitseva ravintola, jonka taidemenu houkutti. Saimme alkupaloksi virkistävän katkarapukoktailin Juhl rieslingin säestyksellä ja jatkoimme Pinot grisin kera haukimoussella ja karitsan kareella, jota täydensi Cote du Rhonen pehmeä punaviini. Jälkiruokana koivujäätelö ja sorbetti unkarilaisen Sauskan maustamana. Suosittelen.


Sitten mentiin Göstan näyttelyyn...



Mainio reissu huipentui Valkeakosken cruising tapahtumaan ja Sääksmäelle Voipaalan idylliseen pihapiiriin, jota miehittivät valkolakkia juhlivat seurueet.


Vanajaveden rannalla levättiin, huilautettiin jalkoja ja kuunneltiin tuulta ja sadetta, josta sunnuntaiaamuna ei enää ollut jälkeäkään.

Museoiden tarinoihin kannattaa tutustua osoitteessa tarinasoitin.fi/serlachius