Miten syttyy ja onneksi myös sammuu

Huoneistopalo

Se klassinen tapaus oli lähellä, niin lähellä. Kaikki alkoi näin: Lähdin perjantaina töistä kotiin päänsäryssä ja väsyneen oloisena. Kiitos edellispäivän ihanan Leonard Cohen -konsertin Avoimet ovet teatterissa ja maistuvien makujen Old Boy Bbq ravintolassa. Kaupassa oli silti käytävä, ruokajuttuja mietittävä, bussiin ehdittävä, kassit raahattava.

Tulin kotiin, tavarat kaappiin ja pitsataikina kohoamaan. Pitsaperjantai nääs. Saunailta, kuten meillä perjantaina on, joten mies laittaa saunan lämpiämään. Minä sohvalle rötköttämään. 

Ongelma. Asuntoauto pitäisi saada talviteloille, mutta Trafin sivuille ei pääse kirjautumaan uusilla mobiilivarmenteilla. Minä pankkineuvojaksi. Ei onnistu. Yritetään ja yritetään. Ei tulosta. 

Digi, digi, puhahtaa mies ja lähtee saunaan. Minä simuloin tilannetta omilla tunnuksilla. Pääsen palveluun, mutta autoon en tietenkään voi koskea, se ei ole minun hallinnassani, mutta polku on selvä. Menen saunaan. 

Tullaan saunasta. Yritetään kirjautumista viisaampana. Sinut on tunnistettu. Yes! Mutta joku ongelma... Useita istuntoja auki. Suljetaan istunnot, tyhjennetään välimuisti. Minä laitan uunin päälle. Jatketaan harjoitusta. 

Mikä käryää? Uuni kai. Ei HITTO täällä palaa. Keittiön liesi on liekeissä. Mies kaappaa, mitä saa, lavuaariin. Minulla on märkä hiustenkuivatuspyyhe harteilla ja tukahdutan sillä liedellä palavan kulhon pohjan ja taikinaklöntin. Nyt pärähtää palohälytin. 

Sydän hakkaa, pyörryttää. Ilmassa leijailee tuhkahiutaleita, muovin käry käy nenään. Itkettää. Olin laittanut lieden päälle, vaikka uuni olisi pitänyt. 

Ei käynyt pahasti, lohduttaa mies. Älä koskaan laita astiaa lieden päälle. Kyllä minä sen tiedän. Tiedän, tiedän. Mutta kun uusi liesi, jossa nappulat eri järjestyksessä, mutta kun, mutta... 

Unohtuu Trafi, unohtuu auto. Laitan uunin päälle. Ei tehdä pitsaa, tehdään lämpimiä leipiä. 

Lauantaina avataan tietokone, kirjaudutaan palveluun ja saadaan asuntoauto seisomaan talviunille. 

Pikkujoulut rannattomalla biitsillä

Elämystä vaille onnistunut partypaikka

Pidettiin pikkujoulut Triplan metromontussa. Biitsi se oli siinä mielessä, että hiekkaa piisasi, muuta rantamaisuutta ei sitten ollutkaan.

Suurta joulujuhlaa oli mainostettu viitaten hawaijilaiseen luau tunnelmaan, luvattu aitoja palmuja ja ikuista kesää. 

Alku olikin lupaava. Heti palo-ovien takaa löyhähti vastaan 27 asteen lämpö. Tunnelmaa lisäsi taustalla soiva JVG:n Kyllä täällä tarkenee ja uteliaisuus uudesta kohotti mieltä. 

Sitten odotettiin rannekejonossa ja pukukoppijonossa ja narikkajonossa ja vielä baarijonossa, ei ollut voittava konsepti tämä. 

Noutopöydässä ei ollut häivähdystäkään Hawaijin suuntaan, vaikka ruoat hyviä olivatkin ja viiniä sai kantaa kaksin käsin buffetin ajan. Aidot palmut osoittautuvat olemaan kolme jukkaa purkissa.

Ainoat tunnelman luojat olivat keskustelun estänyt pauhaava musiikki ja värivalaistus joka vaihteli punaisen ja violetin maastoissa ja onnistui haalistamaan juhlaa varten punaamani hiuskuontalon. Sekin vielä :) 

Nykyisen teknologian, ja juhlan hinnoittelun, antamien mahdollisuuksien valossa olisin toivonut tilaan jonkinlaista virtuaalimerta, jos ei väreilevänä näyttökuvana, niin vaikkapa banderollina, jättitulosteena tai maalauksen muodossa. Ehkä olisin soitellut leppoisampaa rantamusiikkia, meren pauhua ja lintujen kirkunaa sekä löyhäytellyt ilmaan suolan tuoksua. Tilassa olisi voinut olla vaikka mitä. Kevyt kaislakattoinen rantabaarikin olisi pelastanut paljon. 

Erilaiset juhlat ne kyllä olivat ja onneksi porukka on aina mainio, olivatpa puitteet mitkä hyvänsä. 

Tee ympäristöteko, älä Guukella!

Tulipa osallistuttua ilmastoseminaariin Lapinlahden Lähteellä. Kaunis perinnemaisema Engelin suunnittelemine rakennuksineen sopi mainiosti tapahtumapaikaksi ja vei ajatukset heti luonnon äärelle. Harmi vain, että Helsingin kaupunki on nyt tuota kulttuurimiljötä rahastamassa.

Kovasti on Lähteen porukka taistellut ja onnistunut aina vähän viivyttämään hankkeiden etenemistä, vaan nyt on pian jännät paikat. Vuoden alussa valtuusto päättää meneekö vanha sairaala-alue ulkomaisen sijoittajan käsiin, vai saako yleishyödyllisen hankkeen ehdotus kannatusta ja voiko toiminta jatkua paikallisten yhdistysten ja yritysten voimin. Alueella on töissä 200 ihmistä. 

Ilmastoseminaari pidettiin Puutarhanaiset ry:n 70-vuotisjuhlan merkeissä otsikolla Muuttuva ilmasto ja kotipuutarha. Puhujina Ilmatieteen laitoksen Kimmo Ruostekivi ja Ruokaviraston Kim Tilli sekä Oopperan mehilästarhuri Tuula Lehtonen, jokainen kertoen ilmastovaikutuksista oman ekspertiisinsä kannalta. 

On tulossa hyvää ja pahaa. Lämpenemisen skenaariot ilmatieteelliseltä kannalta osoittavat, että parissa vuosikymmenessä routa väistyy Oulun korkeudelle ja saamme nauttia eteläisistä kasvuoloista, paitsi että on pimeää ja ryöppyävän sateista. Maaperän kuivuminen ja rankat sateet luovat kasveille haasteelliset olot. 

Vapaat rajat ja kasvipassit

Ruokavirastosta viestitettiin EU:n vapaakauppa-alueen kiroista. Tuholaiset ja kasvitaudit nauttivat lämmöstä ja liikkumisesta. Vuoden alusta alkaen kasvien valvonta siirtyy tuottajille. Ilman kasvipassia ei ruukku- ja ryhmäkasveja saa myydä. Nettikaupan valvonnasta käytiin kova pulina. Ja tuli myös mieleen, että vaarallisia sähkövekottimia on lähiaikoina vedetty pois markkinoilta ennätysmäärä. Omavalvonnan piirissä nekin ovat. 

Mehiläiset, nuo kukkapenkkien intiaanit 

Lopuksi kuunneltiin kertomusta tarha- mehiläisistä ja hunajasta. Mutta ei siinäkään auvoisia näkymiä ollut. Kaiken maailman postimyynnistä on jo tuotettu mehiläisiä ja kimalaisia pölyttämään mm. mansikkaa. Mahdollisesti sen seurauksena on luontoon levinnyt kontukimalainen joka on haitallinen alkuperäislajille. Mehiläisille on käymässä kuin intiaaneille, kuolevat vieraiden tuomiin viruksiin, tai sitten menehtyvät vetisinä talvina homeeseen ja punkkeihin. 

Vaikka lämmön myötä ruusutarhat joskus saattavatkin kukoistaa englantilaisessa loistossa, ovat uhkakuvat myös moninaiset ja vaikeaa on lämpömittaria kylmempään puhallella. 

Ja lisäksi vielä lehdestä poimittu uutinen internetin ilmastohaitoista.
Jokainen googlaus päästää hiilipöräyksen, joka on automatkaksi muutettuna 16 metriä. Siinäpä haastetta nuorille ja vanhemmillekin, niin paljon nettiä tulee pyöritettyä päivittäin. Itse olen autosta luopunut ja säästän päivittäin noin 50 kilometrin matkan hiilijäljen (vähennettynä bussi-junan päästöt). Sillä kai saan blogata jokusen postauksen vuodessa, mutta tuo googlaus... Auts! Osuu pahasti.