Kuvassa kukkaistutuksia Mira Portessa
Täällä kotikonnuilla on yöpakkasia piisannut. Joka aamu on saanut ravistella taimien peittona olleista harsoista, lehdistä ja vahakankaista jääkökkäreitä ja kiviä irti. Kiviä siksi, että peitteiden painona olleet kivenmurikat ovat jäätyneet niihin kiinni! Täytyy nostaa kukkasille (ja Viherpeukaloille) hattua, jos nämä taimet tästä kylmäkäsittelystä hengissä selviävät.
Ja kun kerran pihailmoja ei ole tullut, olen uponnut taas kirjoihin. Luen parhaillaan Francesca Marcianon kirjaa Afrikan taivas. Se on hyvin erilainen Afrikka-kuvaus kuin aiemmin lukemani romanttiset Blixenit, Hemingwayt ja muut savannikertomukset, Mma Ramotswe -dekkareista tai Kigalin kakkukaupan maailmaa parantavasta kerronnasta puhumattakaan.
Marcianonkin kirjan tapahtumapaikka on Kenia, mutta tapahtumien ajankohta on lähellä nykypäivää ja kerrontaan solmiutuu myös kaikuja Somalian ja Ruandan sodasta. Marcianon kieli ja tapa kirjoittaa on ihanan kevyt ja mukaansa tempaava. Mombasaankin alkoi tehdä mieli tästä kuvauksesta: "Kaupunki toi mieleeni Etelä-Italian, sillä oli napolilainen sielu. Se oli kuuma ja meluisa ja rappeutunut, mutta eläväinen ja kansainvälinen; joka ainoalla vanhalla miehellä, joka istui jalat ristissä torin varjoissa omien vihanneskekojensa välissä oli sufifilosofin tai sulttaanin kasvot. Heti vaistosi, että kaupungilla on historia."
Niinpä niin, siellä se kummittelee taas tuo Italia. Etelä-Italia onkin vielä käymättä.
Italiasta tuli mieleen, että ruusupenkissä kasvavat laventelit näyttävät selvinneen taas talvesta hengissä. En silti vieläkään uskalla ryhtyä niitä jakamaan, vaikka kovin puuvartisia ovatkin. Sinne ne varret piiloutuvat mirrinminttupehkojen keskelle kuitenkin. Niin että kävipä uusien taimien miten hyvänsä, niin mirrinminttua, laventelia ja alppikärhöjä saa ihailla myös tulevana suvena.