Ihanat loppukesän helteiset päivät ovat houkuttaneet ulkosalle, eikä millään malta koneen vieressä kökkiä... Pihakin on nyt siinä vaiheessa, että voi vain nauttia. Enää en kyyki kitkemässä, enkä edes raaski perennapenkkejä "kurmoottaa", vaikka ehkä pitäisi. Ovat nimittäin nyt vihdoin täynnä alkukesän ajan piilossa pysytelleitä perhosia, kimalaisia ja muita öttiäisiä, enkä kehtaa mokomien ruokapöytää käydä sorkkimaan.
Niinpä, aurinko on polttavan kuuma kun sitä asettuu oikein ottamaan, nahka on nyt punertava ja hiukkasen jo kirveltää, joten lienee sopiva aika pysytellä hetki sisätiloissa ja kertoilla loppuloman reissusta Berliinin puutarhoihin Puutarhanaisten iloisessa seurassa. (Huom! jutusta tuli myös maratoni, joten klikkaa auki "lisätietoja"-linkki, niin voit lukea tarinan loppuun saakka).
Ensimmäinen kohde: Botanica, Berliinin kasvitieteellinen puutarha
Vierailuhetkellä puutarhan teemana oli Kaukasus ja matka sinne kulki kiemurtelevien sorapolkujen, kukkivien mättäiden ja monenmoisen kukkapuutarhan läpi kilometrien pituisena reittinä. Katselimme vuoroin suon kasveja, kosteikkoja, preeriaa ja Himalajan lajistoa. Tutkimme Alppien kukkijoita, saavuimme tuoksupuutarhaan, ruusutarhaan ja lääketieteelliseen yrttipuutarhaaan. Jopa japanilainen puutarha matkan varrelta löytyi. Tosin se oli mielestäni tylsä, vain vihreää harmoniaa, ei romanttisia, punaisia portteja tai solisevia kivipuroja.
Pääportin lähellä oli myös museo, jossa näimme kasvien, marjojen ja hedelmien lajitietoa sekä esityksiä kasvillisuuden kehittymisestä maapallolla jättimäisistä saniaispuista metsäviidakoihin.
Pääportin lähellä oli myös museo, jossa näimme kasvien, marjojen ja hedelmien lajitietoa sekä esityksiä kasvillisuuden kehittymisestä maapallolla jättimäisistä saniaispuista metsäviidakoihin.
Kiertelimme kaikki rastit, jotka opaslehdykkään oli merkitty, lämmin 29 asteen helle sai tuoksupuutarhan, lääkeyrtit ja ruusut erittämään mahtavia aromeja. Onneksi reitiltä löytyi myös varjoisia siimeksiä arboretumin käytäviltä, ne auttoivat hillitsemään omien "aromeittemme" tyrmistyttävää hajahdusta.
Illalla ruokailimme Brauhaus Lemkessä, jonne saavuimme parin tunnin hotellilevon jälkeen. Pääsimmekin heti mukavasti jutustelemaan, tutustumaan ja juomatilausta tekemään. Palvelu tosin oli hitaan puoleista, mutta puheen pulinassa aika vierähti ja meidän pöytämme olutvalinnat tulivat tässä panimoravintolassa nopeasti.
Ruoka sinänsä – kermainen purjokeitto, kanan rinta ja kirsikat jäätelöllä - oli kyllä hyvää ja ravintola tiloiltaan ja fiilikseltään oli viehättävä. Paikallista väkeäkin saapui pöytiin paljon, joten paikka lienee suosiossa. Suurista sammioista päättelimme kyseessä olevan panimoravintola ja kyllä olut hyvää olikin!
Mikä valtava linnan puisto! Halkaisijaltaan yli kaksi kilometriä. Ja mikä palatsi! Versallesin kopioksikin mainittu. Aivan uskomattoman kimaltava ja toinen toistaan hienompia huoneita käsittävä Fredrik II:n rakkaasti hellimä ja tarkkaan suunnittelema asumus, joka tosin on kokenut modia modifiointeja sitten Fredrikin päivien.
Voi miten vaikuttavat sisustukset. Eri värisiä huoneita, kultakoukeroita ja mahtava orienttihuone puusta muotoiltuine kukkasineen, hedelmineen ja lintuineen. Mukava opas Birgitte kertoi paljon myös paikan historiaa ja valaisi linnan isännän, Frederik II:n persoonaa ja elämän vaiheita. Persoonallinen herra tämä Voltairen kirjekavero, ei nauttinut suuresta hovin pidosta, vaan eleli oman porukan kesken. Vaimo tosin asui aivan muualla, toisessa linnassa, eri puolella Saksan maata.