keskiviikko 21. heinäkuuta 2010

Mahtavia marjaviinejä, miljoona itikkaa, patikkapolkuja ja lakkasoita

(kuva Bothniaplainin viinitilalta)

Aika urbanisoitua taas. Parin viikon reissu Lappiin, Äkäslompolon rantaan on nyt muistoina mielessä ja kuvina koneen sisuksissa. Maisemat olivat upeita, kelomökki lompolon rannassa viihtyisä ja patikkaretket sujuivat, miljoonista itikoista huolimatta, hyvin.

Matkaan lähdettiin retrohenkisellä asuntoauto-Römpötillämme, jota nyttemmin myös Rutinoffiksi kutsutaan, (pienellä vaihteella ajettaessa kuskin puoli rutisee juhlavasti). Teemana oli jakaa matka sopiviksi palasiksi kotimaisilla marjaviinitiloilla piipahdellen. Niinpä ensimmäinen etappi osui Jämsään, Himoksen rinteitten alapuolella sijaitsevalle Uusi-Yijälän tilalle ja Patapirtti ravintolaan. Siellä starttasimme retken juhlavasti nauttien "Kevyttä klassista". Menuun kuului kermaista kasvis- tai sienikeittoa, kuhaa erilaisin perunoin sekä jälkiruoaksi Mustaa makiaa, joka oli mustaherukkahillolla maustettua sorbettia ja jääteloä, kyllä maistui. Juomaksi otimme talon viinimaistelusetin, jossa meille maistatettiin tilan omaa Kultaista Mataleenaa; puolikuivaa viherherukkaviiniä ja puolikuivaa Chileläistä sekä kuivaa Australialaista viiniä, joita saimme vertailla. Hyvin Mataleena kilpailussa pärjäsi, vaikka itse kalan kanssa kallistuin eniten kuivan viinin puoleen. Mukaan tuliaisiksi ostimme Mustaa Morttia, täyteläistä mustaviinimarjaviiniä, joka sopii possu ja kanaruokien seuraksi.

Yövyimme Himoksen huipulla jalkapallotunnelmissa. Seuraava etappi odotteli Alajärvellä. Siellä sijaitsee tunnelmallinen Punaisen tuvan viinitila, jossa "viinitarhuri" Jorma Keijonen esitteli meille tilan toimintaa aina viinituotantotiloja myöten. Saimme kuulla viimeisimmät uutiset tilaliköörien myyntiluvan vaiheista sekä ymmärsimme kuinka suuri merkitys taxfree-kaupan poistumisella on ollut kotimaisten viinitilojen toiminnalle. Maistelimme tilan mansikkalikööriä, joka on puhdas luonnon tuote. Omista mansikoista, ilman keinotekoisia esansseja tuotettu. Mansikan maku tuntui pehmeänä. Sääli, ettei tätä pullotettua kesää voinut ostaa mukaan. Sen sijaan mukaan lähtivät valkoisista viinimarjoista valimistettu Valkkari, mahlaviini Kohiseva sekä mustaherukkaviini Koskenmäki.
Alajärveltä ajelimme vielä Jussin viinitilalle Lapualle, josta hankimme mukaan Omenajussin. Yöpyminen osui Pullahiiren matkaparkkiin, jossa saimme naapuriksemme mm. muhkean asuntohotellibussin.

Matkaa jatkoimme aamulla kohti Vetelin Räyrinkiä, jossa sijaitsee kuvan Bothniaplain - Pohjanmaan viinitila. Siellä meitä kestitsi Urpo Koivusalo, maistattaen tilan erikoisuuksia, tyrni ja karpaloviiniä sekä makeaa valkoherukkaviiniä. Näitä on mukava maistella talven pakkasissa, kun tulee kesän kaipuu.

Viimeinen viinietappimme oli määränpäässä, Kolarin Kurtakossa sijaitseva Ylläksen Viini & Willa. Sinne saapuessamme pihapiirissä soi pehmeä Saksofonin soitanta. Isäntä Ari maistatti tilan erikoisuuksia Jänkhä koiraa, hillaviini Joikua, variksenmarjaviiniä Yllästä Ystäväsi sekä Kurtakon ratsuväkeä ja Soittajan viiniä.
Mukavassa viinituvassa oli esillä myös villatuotteita joista emme, helteen painaessa päälle, osanneet innostua. Sen sijaan mukaan lähti viinikassin lisäksi myös Kaarnikkahyytelöä ja lammassäilykettä.

Paljon on muistoja kertynyt matkan varrelta viinitilojen väliltäkin. Niistä riittää kuvia jaettavaksi ja tarinoinnin aihetta seuraaviin kirjoitussessioihinkin.

Viinitilalinkit:
Patapirtti, Uusi-Yijälän viinitila
Punaisen tuvan viinitila
Jussin viinitila
Bothniaplain
Ylläksen Viini & Willa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)