Ihanaa, kun tulee kesä - totesi isäntä...

kun ikkunasta ulos katsoi ja pakkasta oli 22 astetta!

Kevät keikkuen tulevi ja uusi lumi on vanhan turma. Näitä on tiuhaan nyt hoettava, jotta säilyy huumori ja mielenterveys.

Tällä viikolla ovat taas I-junatkin pettäneet. Muina päivinä ei 'oo ollut niin vällii', mutta tänään - himpula sentään - yli kahdenkympin pakkasasteen nipistellessä sormia ja varpaita ei ollut hauskaa. VR saisi luvan kehittää meille Malmin värjottelijöille vaikka kahvitarjoilun, jos ei muuta messevämpää keksi.

Kuntoutuksen loppukiri

Totuuden hetki koittaa ensi viikolla. Ja kuten arvata saattaa on heinäsirkka tanssinut ja laulanut kaiken sen kiihkeän puoli vuotta, joka piti pyhittää kuntoiluun chiball-jumpaan, niskan venytyksiin ja lenkkeilyyn. Onneksi sentään jokunen reipas kävelylenkki on tullut tehtyä viikonloppuisin, ettei sentään ihan makailuksi ole mennyt ja GAS-lomakkeeseen löytyy oikeasti täytettävää.

Vastuskuminauhajumppaa olen sinnitellyt välillä innokkaammin ja sitten taas lusmuillen. Eikä ohjelma kaiken huipuksi vie kuin puolisen tuntia. Mikä se on tämä tämmöinen ikuinen teiniasenne, että käskemällä ei jumppaamaan saa - eikä sittenkään.

Vatsakin kurisee, kun nyt viimeinen viikko on paastottu koko puolen vuoden edestä! Eikä siinä mitä, odotan kuntoutusta vesi kielellä. Siuntion notkuvat pöydät ja monipuolinen valinnan ilo odottaa. Varmistettu on, keittiö on kunnossa.

No, ei tämä kurssi hukkaan ole mennyt. Yhtään niskaperäistä sairaslomaa en ole joutunut pitämään koko kautena. Sen pitäisi jo puhua puolestaan. Hyvillä mielin siis - puntariin ja ergometriin mars!

Syyspäivien kirjakimara ja kuntoutujan elämää

Syksy todellakin saapui ja hämärät kirjaillat sen myötä. Vaikka viime viikko menikin taas Siuntiossa niskakuntoutuksen merkeissä, olen silti ehtinyt lukea jonkinmoisen kirjakimaran.
Muun muassa olen päässyt tutustumaan ihastuttavaan, jo aikaa sitten muuttuneeseen maailmaan.

Taannoin lukiessani Mika Waltarin kirjaa Lähdin Istanbuliin, löysin sieltä vinkin Simo Penttilän matkakertomuksiin ja nyt olen lukenut hänen Linna Espanjassa matkakuvauksensa, joka on todella velmusti ja hyväntahtoisesti eurooppalaisten kansakuntien erityispiirteitä raottava teos. Kirjassa liikutaan 50-luvun Ranskassa, Espanjassa ja Marokossa aikakaudella  jolloin ei vielä ollut tietoakaan massaturismin mukanaan tuomista lieveilmiöistä, täyteen rakennetuista turistirysistä tai  muista "maiseman pilaajista".

Penttilä kertoo ylen ihailevasti, ja minua miellyttävästi, espanjalaisten iloisesta ja rennosta tavasta elää ja suhteuttaa kaikki tielle  osuvat ongelmat laajempiin mittasuhteisiin, jolloin yksittäinen ongelma tai haaste pysyy järkevän kokoisena eikä saa  tolkuttoman suurta merkitystä. Samoin hän ihailee ihmisten hyväntahtoisuutta ja auliutta, joka ilmenee haluna auttaa ulkomaalaista monenlaisissa eteen tupsahtavissa elämän kiekuroissa. Myös vertailu ranskalaiseen tärkeyteen ja brittiläiseen sovinnaisuuteen on riemastuttavaa. Tangeriin kirjailija tuntuu ihastuneen ikihyviksi. Sen sadunhohtoinen eksotiikka on tehnyt tarinan kertojaan suuren vaikutuksen. Maustebasaarien värit ja tuoksut sekä kapeat kauppakujat mattoineen ja kultakoruineen  tulevat kuvatuksi tähtisumuisin sanakääntein. Samalla käy selväksi myös vanhan kauppiaskansan hillitsemätön perusluonne. Kapantekoon pyritään maksoi mitä maksoi, ja tietysti aina ostajalle erittäin edulliseen hintaan, jonka voi pian joutua toteamaan törkeäksi rahastukseksi vertaamalla samaa tuotetta seuraavassa kojussa. Toisaalta, kun hinta on itse hyväksytty niin elämyksestähän sitä maksetaan, omasta kaupantekotaidosta riippuva määrä, Penttilän ajatuksia lainaten.

Penttilä puolestaan mainitsi ja lainasi kirjassaan useaan otteeseen Washington Irvingin teosta Alhambra, ja sita lueskelen juuri nyt. Ihana, tuhannen ja yhden yön tarinoin ja historiallisin yksityiskohdin täydennetty Andalusia eepos. Lukunautintoa lisää roimasti omissa muistoissa siintävä Alhambra-kokemus. Uutena, seurustelevana parina joskus 80-luvun lopulla linnoituksessa kävimme ja Leijonapihan suihkukaivon juurella veden solinaa kuuntelimme. Aurinkoisen kesäpäivän valaistessa appelsiinipuiden oksistoissa hehkuvia hedelmiä (jotka olivat maultaan yököttävän katkeria). Silloinpa en osannut ajatella, että linnan tornissa olivat asustaneet mm. prinsessat nimeltä Zaida, Zoraida ja Zorahaida...

Kuntoutusohjelma sai Siuntiosta uutta potkua koko ryhmän voimalla. Jo näilläkin treeneillä olin tuplannut sisäisten niskalihasteni voiman. Enää tavoitteeseen on jäljellä vajaa kolmasosa voiman kartuttamista edellyttävää harjoittelua. Sitten saan siirtyä kerran viikossa suoritettavaan ylläpito-ohjelmaan. Että ei kun kuminauha venymään, enää ei laiskottelua suvaita! Kesä menikin aivan lekkeripeliksi harjoitusten osalta. Lapin rinteillä tuli tietysti toisenlaista lihaskestävyyttä hankittua.

Lisäkiusakseni ostin Kylpylän kaupasta appelsiinin tuoksuisen, oranssin ChiBall'in. Sellaista pitkään viime jaksolla hypistelin, joten ostopäätös oli kyllä harkittu.

Atsaleat, Alppiruusut ja kuntoutus osa II

Viikonloppu vierähti lauantain aurinkoisessa säässä Elimäellä, Mustilan Arboretumissa sekä Kouvolaa kierrellen ja Kotkan puistojen kauneutta ihaillen. Mahtuipa väliin vielä ruokailuhetki Strömforsin ruukin kalapöydässä ja piipahdus Langinkoskella, Keisarin kalastusmajaa katselemassa.

Vauhdikkaan viikonlopun jälkeen olikin asiallista päästä Siuntioon lepäilemään... Vielä mitä! Kuntoutusjakson toinen vaihe oli ohjelmaa - jumppaa ja venytystä - täynnä. Mukavaa oli tavata porukoita, nyt oli tunnelma kuin vanhojen tuttujen kesken. Kremppoja ja niiden edistymistä, paranemista, vertailtiin ja vertaistukea saatiin  kun saattoi huomata, etteivät ne kunto-ohjelmat kaikilla muillakaan ihan moitteettomasta suoritettuja olleet. Kun taas osa porukasta oli tunnollisesti tehnyt kaiken ja vielä vähän lisää pyöräillen ja lenkkeillen.

Mukavasti sujui aika. Päivät menivät siivillä ja sääkin suosi. Sateisinakin päivinä poutaisia hetkiä oli sen verran että saatoimme kämppiksen kanssa tehdä lenkkejä läheisen kallion laelle ja ihailla maisemia seillä olevilta näköalaterasseilta. Pitkä kävelylenkki Siuntion kirkon ohitse pitkin Kirkkotietä oli kesäisen mukava. Mittaakin lenkille tuli mukavasti ja takaisin osattiin, vaikka matkan varrella hiukan arvelutti.

Tienviittana Via Vitae

Tämän viikon olen saanut nauttia Siuntion Hyvinvointikeskuksen Tules-niskakurssista. Olen saanut "lomaa  arjesta", paljon uutta ajateltavaa sekä tutustunut uusiin ihmisiin, joiden kanssa jakaa kokemuksia ja oppia erilaisista elämäntarinoista. Päiviin on mahtunut paljon luentoja ja erilaisia harjoitteita, uintia, saunomista ja ennen kaikkea mahtaman terveellisiä ja maukkaita ruokailuhetkiä.

Viikon ohjelmasisältö on poikennut suuresti siitä, mitä olin mielessäni kuvitellut. Alkuperäisen odotteeni mukaan luulin tulleeni jumppakurssille, jossa päivät täyttyisivät erilaisista liikunta- ja kuntosaliharjoitteluista. Varsinaista saliliikuntaa täällä on ollut  vähän, sen sijaan hoito-ohjelmassa on käsitelty ihmistä kokonaisuutena. Olen kuullut luentoja mm. unen merkityksestä, kivusta sekä kipumekanismeista ja kivunlievityksestä toiminnan ja ajattelun avulla. Kaiken kaikkiaan täällä korostuu ajatus ihmisestä psyykkis-fyysisenä kokonaisuutena. Mielenkiintoinen oli mm. psykologin vetämä ryhmäkeskustelu, jossa suuntasimme kulkumme ympäröivään aurinkoiseen maisemaan, tutustuimme Siuntion kirkkoon ja vedimme keskustelut kirkkomaalla. Sattumalta saimme poikkeuksellisen mahdollisuuden päästä kirkkoon sisälle, sillä valmisteilla olivat hautajaiset. Ryhmämme paikallinen jäsen tiesi kertoa, että vainaja olisi täyttänyt toukokuussa sata vuotta.

Kuntoutusohjelmassa on pureuduttu paljolti omien tuntemusten kuunteluun. Meitä on haastettu miettimään mikä on elämässämme hyvää ja tärkeää ja tukeeko päivittäinen toimintamme sisimpiä tuntojamme. Tiedostaminen on tietysti tärkeää, mutta ei suinkaan ole helppoa, eikä edes mahdollista, muuttaa elämänsä sisältöä oman toiveasteikkonsa mukaisesti. Ajatuksiaan kuitenkin voi muokata ja pienin askelin kenties myös kääntää elämänsä suuntaa haluamalleen uomalle. Itsetuntemus lieneekin tämän aloitusjakson tarkoitus, niskalihasten vahvistamiseen laaditun harjoitusohjelman opettelun lisäksi.

Itse varsinainen asia, harjoitusohjelma, on ollut miellyttävä yllätys minunlaiselleni laiskalle liikkujalle. Niskan syvien lihasten vahvistaminen selkeitten, professori Ylisen tutkimukseen perustuvien kuminauhaharjoitteiden avulla tuntuu mahdolliselle toteuttaa. Kela-kuntoutus edellyttääkin sitoutumista harjoitteluun kolme kertaa viikossa. Neljään jaksoon, vuoden ajalle, jaoiteltu ohjelma asettaa myös kätevät mittauspisteet matkan varrelle ja näyttää helposti, onko töitä tehty vaiko ei. Kaiken kukkuraksi hommaa seurataan Kelan GAS-lomakkeella, joka liitetään loppulausuntoon, joka tehdään ensi vuoden maaliskuussa.

Nyt on aika rientää ruokailuun, ennen seuraavaa "yhteislähtöä", jonka aiheena on Terveysliikuntasuositukset sekä Tules-liikunta. Saamme lenkille mukaan sykemittarit, henkilökohtaiset sykearvot mitattiin juuri äskettäin polkupyörätestissä, ja suuntaamme kohti sateiselta näyttävää peltomaisemaa.