tiistai 27. huhtikuuta 2010

Venaa Rauhassa raiteilta putosi

- ja junakansa aamulla ruuhkassa seisoskeli.

Ei ole VR:n vuosi. Tytär osui olemaan Helsingissä leffassa eilen illalla ja soitti siinä kahdeksan jälkeen, ettei junia kulje kuin muutama tunnissa, että saattaapi vähän kestää kotiin tulo, eikä kannata sitten huolestua ja ihmetellä. Silloin saimme tietää junaturmasta ja pian näkyi tv:stä uutiskuvaakin.

Sanotaan, että ei kahta kolmannetta, mutta nyt tuntuu siltä, ettei junaliikenteessä enää pysy laskuissa mukana. Mutta jos ajatellaan ensimmäiseksi vaikeudeksi pakkasten aiheuttamat vaunujen jäätymiset ja toiseksi syöksy päin hotellin seinää, niin silloin kolmas, ja toivottavasti viimeinen, tapaus olisi tämä raiteilta putoaminen.
Toivoa vain sopii, ettei tämän enempiä havereita junaliikenteessä enää sattuisi. Kiintiö on nyt täynnä pitkäksi aikaa ja vahingotkin muuttuvat aina vaan hurjemmiksi. Onnea on matkassa myös ollut rutkasti, kun henkilövahinkoja ei ole sattunut.

Kyllä "venalla" opittukin on. Aamun N-junassa kuulutukset tulivat sujuvasti ja tiuhaan ja ystävällinen konduktööri avusti asemalaiturilla meitä epätietoisia nousemaan oikeaan junaan kun asemalla lähtökuopissa odotteli kokonainen N-junien armada, eikä missään ollut kirjoitettuna mikä junista lähtisi liikkeelle ensimmäisenä. Toisaalta oli taktinen virhe nousta siihen ensimmäisenä lähteneeseen. Eihän sieltä meinannut mahtua ulos millään.

Johan tuota hetken aikaa ehti totutellakin normaaliin K / I vaihtamiseen, mutta kyllä tämä N:llä köröttely on mieluisaa, saa rauhassa keskittyä lukemaan ja vaipua persialaisten herkullisten, tuoksuvien ruokien maailmaan.

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Naama kuin Hangon keksillä

Aurinkoinen viikonloppu etelässä.














Korkkasimme kevään asuntoautoilureissut alkaneiksi ja suuntasimme Römpötin keulan kohti Hankoa. Viikonlopun vietimme merellisissä maisemissa ja kävelimme pitkin hiekkoja. Lauantaina kiertelimme kasinon rannan Puistovuoret rakkauden polkuineen sekä Neljän tuulen tuvan ja Kolavikenin hiekat. Sää oli kaunis, mutta tuuli karusti. Tullin uimarannalla oli silti mukava keitellä kahvit ja ihastella upeata mäntymetsää hiekkadyynien laitamilla. Joutsenia oli joka rannalla, yritin niitä vangita kameralla, mutta aina ehtivät painaa päänsä veteen ja kuviin jäi vain pystypyrstöjä tai päättömiä vartaloita.

Takaisin tullessa pistäydyimme Raaseporin linnassa, johon pääsi kiertelemään sisälle. Linnaa näytti vartioivan naakkaparvi, joka lehahti karkuun kun lähestyimme muuria. Linnalta lähdettyämme osuimme upealle Fagervikin ruukkialuelle. Siellä maa oli sinisenään pienten punaisten mökkien pihoilta karanneista skilloista ja joitakin keltavuokkojakin bongasin niiden joukosta.

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Purppurataivas ja Kesän taika

Nyt se alkoi!













Ensimmäiset kukkapenkit on kuoputettu ja suunnitelmat uusista istutusalueista ovat (ainakin päässä) valmiina.

Multaa on jäljellä hurja keko viime kesän huvimajamyllerryksen jäljiltä, täytyy vain malttaa odottaa roudan sulamista, jotta saa lapion uppoamaan keon kylkeen. Pihahommien "kirittäjäksi" tilasin tukun taimia, jotka ainakin myyntilupauksen mukaan saapuvat toukokuun aikana paikallispostiin. Ennen niiden saapumista on siis perustusten oltava valmiina. Postin kautta on tulossa "Purppurataivasta" ja "Kesän taikaa", niin että mielikuvat ovat mukavasti irti maasta ja pää pilvissä. Toivottavasti osaan operoida juurakoitten kanssa oikein, ettei käy niin kuin joskus ennen on päässyt käymään, eli "kuluttajaa on huijattu" eivätkä kukanrontit ollenkaan ymmärrä muistuttaa kuvastossa posaavia kavereitaan. - Ensikertaa muuten tilasin kasveja netistä. Siemeniä olen kyllä joskus tilannut. Saapa nähdä kuinka käy.

Kirjarintamalla lopettelin juuri Mehranin Lumoavien mausteiden kahvilan ja aloitin samantien hänen seuraavan kirjansa Ruusuvettä ja lammaspataa. Ensimmäisessä kirjassa on monta herkullista reseptiä, joita tekisi mieli kokeilla, esimerkiksi

Elefantinkorvat:
1 muna,
1 1/2 dl maitoa,
1/2 dl sokeria,
1/2 dl ruusuvettä,
1/2 dl jauhettua kaardemummaa,
9 dl vehnäjauhoja,
ja paistamiseen 1,5 l kasviöljyä
lisäksi koristeluun tomusokeria ja kanelia.

Taikina kaulitaan levyksi, josta otetaan muotilla pyöreitä kuvioita, jotka nipistetään keskeltä rusetiksi ja rusetit uppopaistetaan ja koristellaan lopuksi kaneli-sokerilla. Kuullostaa helpolle, mutta mistähän saisi tuota ruusuvettä? Myisiköhän apteekki? Appelsiininkukkavettä ainakin saa apteekista, olen sitä joskus nuorena käyttänyt kasvovetenä ja aknen hoitoon.

Eilen opin myös tunnistamaan uuden lintulajin. Pihallamme, mainitussa multakasassa, hyppeli rautiainen. Rautiaisella on lyijynharmaa vatsa ja kaula sekä ruskeanviirulliset siivet ja selkä. Silmä on musta ja siitä alkaa viuhkamainen kuvio, mutta täytyy myöntää, että niin tarkkaan en nähnyt. Lintukirjasta tarkistimme nämä yksityiskohtaisemmat tiedot.

keskiviikko 14. huhtikuuta 2010

Tulppaaneissa turvallaan...

.. on iloinen Amsterdam!



Kohta tämä kukkaloisto on totta meilläkin. Naapurin pihassa jo krookukset helottavat violetteina ja keltaisina. Kotipihallakin on jo parin sentin versot.

Keukenhofin puisto/puutarha-alue kuuluu ehdottomasti niihin kohteisiin joissa haluan vielä joskus käydä. Näyttää siellä olevan leveät ja tasaiset käytävät, työkaverin kanssa olemme jo eläkeläisreissua sinne suunnitelleet, kun perheittemme muut jäsenet eivät niin kovin paljoa ole puistoista ja kukkasista ihastuksissaan. Siellä myö sitten rollaattorin kanssa ryömitään ja istutaan penkille tulppaaneja ihastelemaan, syödään eväitä ja murustellaan keksejä linnuille.

Tein pihakierroksen ja näyttää sille, että kaikki kasvit ovat talvehtineet suht'hyvin. Jalokärhö Ville de Lyon ja köynnösruusu New Pink Dawn näyttävät paleltuneen maata myöten, mutta alppikärhö lienee hengissä ja köynnöskuusama samoin.
Ryytimaasta puskee jo limen värisiä aasian suolaheinän lehtiä, sääli, että se on niin pahan makuinen, ja raparperien nyrkit nousevat punaisina mullasta.
Pensaista on taas ensimmmäiseksi ehtimässä terttuselja, kohta siinä on kauniit viininpunaiset lehdet ja vaalean vihreät kukkatertut.
Lumikinosten alle hautautuneet alppiruusutkin ovat oienneet, atsalea kukkii ensimmäisenä, mutta näyttää nyt aika harvalta.

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Villejä syöminkejä


Miltähän tuntuisi ruokailla linnun lailla: karusellissa pyörien, pää alaspäin. Sillä tavalla kieppuen syö parhaillaan parvi sinitiaisia männyn oksaan ripustetuissa talipalloissa.

Eilen junaa odotellessani näin kun haukka nappasi pulun kiinni ilmassa. Ei ollut puluparalla siinä koitoksessa mitään sanavaltaa. En olisi tullut huomanneeksi koko tapahtumaa, ellei lokkiparven kirkuna olisi kiinnittänyt huomiotani. Tähyilin niitä ja huomasin kuinka lokit säikyttivät katolla oleilleen puluparven lentoon ja pian sen jälkeen taivaalla kaarteli kaksi haukkaa. Toinenkin haukoista teki äkillisen syöksyn maata kohti, mutta sitä en nähnyt johtiko se tulokseen.

Junassa luen tällä erää Marsha Mehran kirja Lumoavien mausteiden kavila. Se kertoo persialaisista sisaruksista, jotka ovat paenneet Iranin levottomuuksista Englantiin. Kirjassa sisarukset muuttavat irlantilaiseen pikkukylään ja perustavat sinne persialaista ruokaa tarjoavan Kahvila Babylonin. Herkullinen kirja. Jokaisen luvun alussa on resepti ruokalajista ja luku kertoo ruokaan ja sen nauttijoihin liittyvää tarinaa mausteisen tihkuvasti ja sopivasti mystiikkaa ympärilleen pirskotellen.

Kevät näyttää etenevän harppauksin. Naapurin eteläpihassa jo lumikellot kukkivat.

lauantai 3. huhtikuuta 2010

Närhi on nähty

Ajattelin joskus, että Suomen luonnossa on kovin vähän kauniita lintuja, mutta nyt kun olen niitä kotipihalla tarkemmin katsellut ja lintukirjoistakin tutkinut, olen huomannut, että värejähän näissäkin on ja kauneutta vaikka kuinka paljon. Tilhet, sinitiaiset, punarinnat ja punatulkut sekä keltasirkut vetävät kauneudessaan vertoja monelle eksoottisemmalle lajille, kunhan vaan saa tilaisuuden nähdä linnuun kunnolla hyvässä valossa. Olohuoneen ikkunan edessä kasvavan kurtturuusun kiulukat ovat osoittautuneet hyväksi houkuttimeksi.


En tunnista hyvin kovinkaan montaa lintulajia, joten yritän kerryttää tietojani pikkuhiljaa ja tämä pääsiäisviikonloppu toi mukanaan taas uuden lajikkeen. Ikkunan edustalle oli saapunut närhipariskunta. Kaiken kaikkiaan näimme neljä närheä pomppimassa pihapuiden oksilla.

Mies kertoi nähneensä jo peipposenkin koivun oksistossa, joten kevään ja kesän odotus vain tiivistyy. Vielä on lunta pihamaa pullollaan, mutta eilinen, koko päivän kestänyt tihkusade nopeutti sulamista. Kukkamainokset ja puutarhalehdet tosin pahentavat odotuksen pitkäpiimäisyyttä. Vielä pitkään aikaan ei ole toivoakaan pation ruukkuistuksista, saatikka sipulikukkien värikäästä esiinmarssista.

torstai 1. huhtikuuta 2010

"Tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks"



Voe tikkerperi! Keskustelu pikkunoitien ja virpomisen tiimoilta käy kiivaana ja työporukoissa taitetaan peistä siitä "saaks virpoo" vai eikö saa. Minun lapsuuteeni virpomiset eivät kuuluneet, mutta omat lapseni kyllä jossain ikävaiheessa innostuivat tekemään vitsoja ja kulkemaan ovelta ovelle huivi päässä ja kahvipannu sekä kori käsivarrellaan. Kotona sitten laskettiin mitä oli virpomispalkkioksi saatu. Itsekin olen karkkeja virpojille varannut ja antanut, vaikka en tätä perinnettä omakseni ole koskaan tuntenutkaan.

Oman lapsuuteni pääsiäinen oli paljon kirkollisempi. Siihen liittyi tieto Jeesuksen kärsimyksestä ja ristiin naulitsemisesta. Etenkin Pitkää perjantaita vietettiin rauhallisissa merkeissä. Siitä huolimatta oma paikkansa oli myös jokavuotisella Noita Nokinenä -radiokuunnelmalla. Kuunnelmaa odotettiin ja yhdessä kuunneltiin, useasti ruuan laiton lomassa. Eikä se haitannut harrasta juhlatunnelmaa lainkaan. Kummallakin asialla oli oma lokeronsa eikä ne menneet mitenkään sekaisin.

Noitakeskustelujen humussa löysin riemukseni kuunnelmamuistojani virkistämään Noita Nokinenän Taikamöhläyksen ylen sivuilta. Hyvää pääsiäistä vaan jokaiselle.