Urajärven kartanon Sofia Lovisa

Kyllä tuli mieleen karmiva Kotiopettajattaren romaanin tarina, kun vierailimme Urajärven kartanon opastetulla kierroksella.

Sysmän Rantalan kartanosta 15-vuotiaana kaksi kertaa vanhemmalle Axel von Heidemanille naitettu Sofia Lovisa (1815 - 1850) eli lyhyen avioelämänsä lähes kokonaan "hoidoissa" ja kartanon sivurakennuksen yläkertaan teljettynä.

Axel ja Sofia Lovisa von Heideman saivat kaksi poikaa, joista toinen, Carl Henrik kuoli jo varhain, 9-vuotiaana (v. 1847) ja toinen, Adolf Frans (s. 1833) lähti merille nuorena palaten kotimaahan Sysmän Rantalan isännäksi. Sofia Lovisa horjui mielen terveydeltään ja päätyi hoidettavaksi Lapinlahden sairaalaan, josta palasi entistä huonompana kotiin ja joutui piharakennukseen "syytingille", sillä Axel heilasteli talousmamselli Fredrikan kanssa, jonka kanssa myös avioitui, saatuaan eron henkisesti heikosta puolisostaan.

Axel ja Fredrikan onnistuivat olemaan onnellisia arviossaan, saivat lapsia, mutta Sofia Lovisa putosi portaista niskoilleen alas ja kuoli 34-vuotiaana. Onneksi, sanon minä. Ties kuinka pitkäksi olisikaan vankeus muuten muodostunut.

Valitettavasti Sofia Lovisan tarina on muuntunut kartanon valkoisen kummituksen legendaksi aikojen kuluessa.

Axelin ja Fredrikan lapset Hugo ja Lily asustivat kartanossa, pysyivät naimattomina, vaalivat ja kartuttivat kotimuseota ja lopulta lahjoittivat perintöomaisuutensa koko kansan ihasteltavaksi.

https://muinaismuistosaatio.fi/

Kanavamatkailua: Vääksy, Kalkkinen ja Urajärvi

Kevään ensimmäinen Römpötti-reissu on tehty. Kun luvattua hellettä ei tullutkaan, suostui Trumatic onneksi tällä kertaa puhkumaan lämpöä sisuksistaan ja tarkenimme hyvin. Toisena yönä auto oli jo mukava pesä, tointunut talviseisonnan alakulosta ja karistanut kostean horteen nurkistaan.

Ajelimme Asikkalaan ja katselimme Pulkkilan harjun komeita maisemia silmät selällään, ihastuksesta mykkinä. Kuivan maan kravulle kaikki nämä vedelliset paikkakunnat ovat ainainen ihmetyksen aihe.

Ensimmäiseksi tutkimme Kalkkisten kanavan sulut ja rannat. Hiljaista oli vielä, yhtään venettä ei siellä näkynyt. Viini Pihamaan ovellakin kävimme kääntymässä, mutta myöhästyimme nipin napin. Marjaviini jäi siis tällä kertaa hankkimatta.

Vääksyssä kävelimme pitkin vanhaa keskustaa ja kävimme paikan ehdottomassa aarreaitassa, Lauran kaupassa. Siellä kuvasin monenmoista mukavaa pihahelskytintä ja -koristetta. Mahtavia ideoita, kauppa on sellainen paikka mistä varmasti löytää sopivan kesälahjan olipa tarve mitä tahansa.
Vääksyn kanavan rannassa oli jo kesämeininki. Veneitä tuli ja meni yhtä kyytiä ja aina oli silta pystyssä. Ihmiset istuivat päivän lämmettyä kanavarannan kahvilaterassilla ja lapset kinusivat pehmiksiä. Kiersimme luontopolun ja sain napsittua keväiset rentukkakuvat. Venesataman Majakkapaviljonki tarjosi ihania kalaherkkuja ja komeita näkymiä.

Iso-Äiniön luontokeskusta etsiskeltiin jokunen tovi ja siinä sivussa tutustuttiin Hillilään ja Vähä-Äiniöön. Lintutorni löydettiin sekä makkaranpaistolaavu, joka oli avattu tyrskivän vesisateen saattelemana edellisenä päivänä. Ei niillä haloilla juuri ole makkaraa lämpimäksi saatu, jotka nuotiopaikalla puoliksi palaneina nököttivät, mutta paikka oli lintubongarin ja rentukkafriikin keväinen paratiisi. Kyltti lupaili nuolihaukkaa ja satakieltä, mutta näimme kurjen ja joutsenia.

Urajärven kartanolla käytiin myös, vaikka se remontissa olikin ja tienvarsikyltit peitettyinä. Kaikkiin muihin paikkoihin siellä pääsi kiertelmään, mutta itse päärakennuksen pihapiiri oli lippusiimoitettu. Kuka lienee se juustopää, joka on suunnitellut ja sijoittanut ruman punatiilisen Helsingin Yliopiston varastokirjaston ja tutkijanhuoneet kartanomaisemaan, keskelle kartanonherran maita, lähteen ja kalmiston tuntumaan.

Kotimatkan pysähdys osui Lahteen, Launeen perhepuistoon, jossa on vierailtava ensi kesänä uudelleen. Nyt olivat istutukset vielä aavistuksenomaisina taimiryppäinä keskellä voikukkapeltoja. Kauniit kevään kukkapuut sen sijaan olivat juuri parhaimmillaan.