Helatorstain reissun kolme Hoota

Oltiin saatu kutsu saunomaan iloiseen Itä-Suomeen. Piti kuitenkin ensin nähdä tulppaanit... 

Hanko oli esiintynyt kukkaloistossaan monella sometileillä jo useamman kerran, ja meren rantaankin mieli aina halajaa. Siispä vauhtia haettiin kasinon puistosta ja kirkon portaiden juurelta. 

Sää oli tuulinen ja kalsa, mereltä puhalteli kylmää viimaa mutta kaunista, niin kaunista oli taas kerran. 

Eikä Hangon reissua ilman Tammisaaren pyörähdystä. Tulppaanit loistivat sielläkin ja 

rantapuisto oli keväisen vihreissään ihana. 

Heinola Ruotsalaisen rannat meitä taas houkuttivat. Ilma oli ihana ja rannan kävelypolut suloiset veneineen ja silkkiuikkuineen. Muutama kanadanhanhi nähtiin myös, mutta kukkia ei enemmälti tavattu. 

Dorkin puisto katsastettiin taas, ja muutama uusi oivallus siellä olikin. Suosittelen Vesa Väänäsen Ite-taiteeseen tutustumista lämpimästi. 

Mikkeli valikoitui tällä reissulla toiseksi yöpymidkohteeksi ja rauhassa sai matkustajasataman kupeessa olla. Kaikki laivat siellä myös lilluvat sapattia viettämässä. 

Naisvuoren kierros toi silmiin lummetulppaaneja, mutta muuten olivat kukkaset vielä nupussa. 

Varkaus on aina pakko nähdä myös, vaikka hetkisenkin verran. Ohi ei voi ajella. Tällä erää haettiin ruokaa Mortonin konttiravintolasta ja syötiin Hertunrannan penkillä. Hyvää. 

Heinävesi oli päämääräkohde ja sieltä löytyikin oiva mökki ja veneretki jolla molskahdin järveen. Haukiveden vesi ei tuntunut kylmälle, mutta kaikki vaatteet menivät vaihtoon. Kyllä täytyy harjoitella veneeseen nousua ja poistumista, että jalka vähän ketterämmin nousisi. 

Kotiin suoriuduttiin Savonlinna, Ristiina, Kouvola reittiä. Viimeinen yöpyminen Haukijärven matkaparkissa 

tukkakoskelopariskunnan puuhia katsellen. 

Kouvolassa vielä pikainen pysähdys kirkkopuistoon, koskapa siellä helotti punaista. Hyvä reissu. Sillä aikaa oli tullut kesä kotipihallekin. 

Alla kirsikkapuun

Ihana sakura! Mainiosti kukkivat rusokirsikat tänä keväänä. Kylmät yöt ovat jarruttaneet lehtien puhkeamista ja kukkaset saavat valloittaa puut kokonaan. 

Täällä kotosalla en kovin monia kirsikkalajikkeita ole nähnyt, nykyisin kai kaikki ovat Prunus sargentii 

-lajiketta, mutta Porvoossa oli Accolade avannut kukkansa vapun kunniaksi. Ja kaunis olikin.

Onneksi ehdin kirsikankukkakävelylle juuri oikeaan aikaan, tänään on paras kukinta jo ohitse. Seuraavassa aallossa ihaillaankin koristeomenoita. 

Raikas vapun seutu kaakon kulmalla

Kirkas, kaunis ja kolea oli tämän kevään vappu, jonka vietimme Kotkan ja Haminan seutuja kierrellen.

Ihana retki alkoi kuitenkin Porvoon kirjaston takana lymyävää kirsikkapuistoa ihaillen. Ensimmäiset kukkaset olivatkin jo puhjenneet. Magnolia värjötteli vielä häkissään, mutta nuppuja oli paljon. Toivottavasti päivät pian lämpenevät.

Kotkassa rantauduimme tietenkin Katariinaan, Kuinkas muuten, ja lähdimme perinnelenkille pitkin rantoja Sapokan vesipuistoon.

Kaunista ja tuulista säätä riitti koko illaksi ja puistot olivat keväisen kauniit. Ihmisiäkin oli liikkeellä mukava määrä. 

Vappupäivänä tutustuimme Karhulan rantoihin. Ajoimme Alvar Aallon suunnitteleman Sunilan läpi Popinniemen kautta Tiutiseen, joka oli valittu vuoden kymenlaaksolaiseksi kyläksi viime vuonna. Sievä olikin, ja ihmiset pihojaan rapsuttamassa ja veneitä hiomassa. Sieltäpä singahdimme Suulisniemeen, joka oli hauskasti kuin laguunin ympärille rakentunut. Äijänniemen maisemiin (kuva yllä) ihastuin. Pitkät hiekkarannat odottelivat aurinkokelejä.

Karhulassa tutkimme tarkkaan Karhulinnan ja Jokipuiston uudet tuulet. Kävelysilta oli rakennettu ja moottoritien alta pääsi mukavasti puistosta puistoon. 

Sitten alkoi reissun seikkailuosuus joka vei meidät Husulaan, Ruissaloon ja Kitulaan etsiskelemään Portimon polun näkötorneja. Eikä löydetty! 

Ajelimme ruokatauolle Haminaan. Näimme suurlipun ja kävelimme ympyräkadut ja vallitukset. Tervasaaressa oli paljon porukkaa aurinkopäivästä nauttimassa. 

Sissi sitkeä, ja se en ole minä, suuntasi tornireitille takaisin seuraavana päivänä ja kas, Portimon näkötorni löytyikin, jouduttiin kyllä kyselemään reppureissaajilta neuvoja. 

Näkötornissa puolestaan saatiin vinkki toisesta tornista, jota innokkaasti kiikaroitiin. Sitä etsittiin taas uutterasti. Löytyi vihdoin haravoiden ja kammaten hiekkatiestöä kukkulalta kukkulalle. 

Korkea oli torni. Rohkeasti siihen kiivettiin, mutta kovasti tuuli huojutteli meitä, ja tornin portaita, niin että toiselle tasanteelle tyssäsi nousu. 

Loppureissu vietettiin Kotkansaaren ihanissa puistoissa.