Elämyksellinen Huovila sekä Lohjan kallioiden syvyyksissä lymyävä Tytyri

Viikonlopun pikapyrähdys valikoitui tällä kertaa Kärkölä-Järvelään, Huovilan puiston syystulille sekä Lohjalle, Tytyrin elämyskaivokseen.

Piskuisessa Kärkölässä ihmettelimme paikalle saapuneita autokolonnia sekä joka puolelta paikalle kiemurtelevia ihmisvirtoja. Olimme tulleet katsomaan Huovilan puiston vuotuisia, syyskauden lopettavia valojuhlia, mutta ohi oli minulta mennyt samaan aikaan juhlittava Kärkölä 150 v.

Juhlavaa oli. Letun paistoa, makkaraa ja kahvilan tarjoomuksia jonottavia joukkioita sekä paloautoja ja sammutusnäytöstä ihailevia pikkuihmisiä. Illan pimetessä alkoivat sadat kynttilälyhdytkin tuikkia tunnelmallisesti ja valon välke kimaltaa lammikon pinnasta. Kuin nenä päähän sopivat juhlan henkeen lapsien käsissä välkkyvät moniväriset valopötköt.

Musiikkiakin ohjelma oli luvannut, mutta yhtään säveltä emme onnistuneet kuulemaan. Yleishälinä ylitti kai ladon suunnalta kantautuvat laulelut, kaipa niitä kuitenkin esitettiin.

Koko komeuden kruunasi mahtava ilotulitus. Melkeimpä oli tuo juhlavampi ja näyttävämpi kuin Suomi100-tulitus vuoden vaihteessa Helsingin Kansalaistorilla. Varmasti juhlavuutta lisäsi myös Kärkölän peltomaiseman pilkkopimeä ympäristö.

Lohjalla yövyimme taas Haikarissa. Kauniisti kimmelsivät kaupungin valot Lohjanjärven peilissä kun asetuimme nauttimaan yömyssyä ennen nukkumaan asettumista. Hyvin vielä tarkeni yön ilman erityistä lämmitystä, vaikka "Trumatikki" hyvässä kunnossa nyt onkin.

Olin varannut liput Tytyrin elämyskaivoksen näytäntöön nimeltä Meidän aika. Kyllä oli koskettava esitys. Onnistunut oli myös 3D- heijastustekniikalla täydennetty niukkaeleinen lavastus. Myös näyttelijät onnistuivat hyvin tirauttaman kyneleen jos toisenkin katsojien silmäkulmista ja niistämisen turinaa kuului sieltä ja täältä. Suosittelen sekä näytelmää että kaivoskierrosta, niin paljon on ainutlaatuista ja oivaltavaa ideaa keksitty kaivoskuilujen uumeniin.

www.tytyrielamyskaivos.fi

Ihana Fiskars, kuollut Billnäs - Tammisaaren lumo ja Lohjan lammikot

Osuimme viikonloppuna maastopyöräilijöitten Fiskars Village Trail Centerin avajaisiin joten meno oli vilkasta idyllisen ruukkikylän raiteilla.

Perjantaina illalla, kun saunomisen jälkeen lähdimme ajelemaan, oli vielä selkeänä suunnitelmana Mänttä-Vilppulan museokierros. Vaan kun tutkailimme viimehetken sääennusteet, ja sisä-Suomeen oli luvassa koko lauantain kestävä saderintama, vaihtui määränpää livakasti kohti Pohjan kylää ja Fiskarsin ruukkia.

Jo vuosia oli päässyt vilahtamaan siitä, kun tällä ruukilla vierailtiin, äitmuorikin silloin mukana vielä oli, ja muistikuvissa kajastelivat aivan erilaiset maisemat. Illan hämärissä ajelimme aution kylän keskuskentän parkkialueelle ja katselimme sievästi kunnostettuja koristeellisia kivitaloja sekä rinteeseen noussutta punaisten mökkien rintamaa. Tuumasimme, että kunhan nyt syyskuisessa hiljaisuudessa kiertelemme aikamme joen varrella polveilevia käytäviä ja kauniita siltoja, tutustumme joihinkin ehkä vielä avoinna oleviin putiikkeihin ja käymme syömässä ravintola Kuparipajassa, niin siinä se.

Pilvisen aamun valjetessa tutkailimme kylän tarjontaa ja iloksemme huomasimme monen paikan olevan vielä avoinna, ja että erilaisia kylttejä parhaillaan pystytettiin teiden risteyksiin. Ihmetystä herätti tiuhaan tahtiin saapuvien autojen määrä, kunnes useamman yhtäaikaisesti saapuvan katolle kiinnitetyt pyörät sytyttivät lampun. Katinsuon kierrokselta saavuttuamme meidät siitä huolimatta yllätti täpötäyteen sulloutunut parkkialue, jonka keskellä Römpöttimme nökötti hellyttävässä retroluukissaan.

Rekolan panimon myymälää ja siellä myytäviä Fiskarsin juustolan sveitsiläissyntyisen juustomestarin Thierry Jungin tuotteita hamusimme maisteltavaksi. Kävi ilmi, että maastopyöräilijöitten armadat olivat kokoontuneet juuri panimon pihalle lähtöasetelmiin ja sieltä sykähtivät mikä minkäkinlaisessa ryhmässä poluille metsiin ja pelloille. Lapsille oli tarjolla pyöräilytemppurataa pihamaalla ja muuna oheisohjelmana suppailua joella. Hetkessä oli hiljainen kylä saanut säpinää kujilleen ja tunnelma oli hyvin urheilullinen. Lenkit tehtyään pyörät kuitenkin kaikkosivat ja autokolonnat lähtivät jättäen jälkeensä taas hiljaisen kentän. Toki muitakin turisteja meidän lisäksemme paikalla oli. Ja Kuparipajassa saimme aivan ihanaa sienipiirakkaa ja sorsaa haudutetun punakaalin kera. Hyvä ruokamuisto jäi tästä käynnistä.

Illan romanttiseksi päätteeksi ajattelimme käydä tutkailemassa vielä Billnäsin ruukin maisemia. Voi mikä pettymys! Koko alue on nykyisin aidattuna, eikä kävelemään pääse lähellekään vettä tai vanhoja rakennuksia. Pääsy kielletty! Töröttää rautalanka-aitoihin kiinnitetyissä kylteissä. Se siitä idyllistä.

Surautimmepa sitten Tammisaaren suloisille rannoille, jotka eivät milloinkaan pettymystä tuota. Ilta ja aamukävelyt veden tuntumassa kulkevilla kävelyteillä ja puusilloilla aurinkoisesta säästä nauttien olivat kuin huipennus tälle viikonloppureissulle.

Kotiin ajellessa poikkesimme vielä Lohjalle, katsastimme Laguksen lammet, ja tovin uutta sopivaa ruokapaikkaa etsiskellessämme (El Greco on muuttanut Helsinkiin jo aikaa sitten), osuimme Trattoria Gustoon, joka oli kiva ja lämminhenkinen ravintola. Italialaista, konstailemattoman hyvää ruokaa ja sydämellistä palvelua saimme.

 

Navigaattori järjesti meille vielä pienen loppukevennyksen, kun olimme asettavinamme rastin Marketan puistoon, mutta päädyimmekin Kartanonhaan viheralueelle. Vierailun arvoinen paikka sekin, eikä taatusti olisi osunut kohdille ilman vahinkonäppäilyä.

(klikkaamalla saat kuvat suuremmiksi).

Lohja, rantojen kaupunki

Otimme lyhykäisen irtioton arjesta ja vietimme viikonloppua Lohjalla. Lohja, kuten Heinolakin on niitä tyypillisiä kaupunkeja, joiden ohi, yli ja sivuitse ajetaan usein kun liikutaan länteen päin. Niinpä päätimme kerrankin pysähtyä.

Mahtava paikka. En minä ollut ajatellut, että Lohjalla on rantaviivaa vaikka muille jakaa. Ensimmäisen yön vietimme Haikarin niemellä, jonne saavuimme pilkkopimeässä perjantai-iltana saunan jälkeen. Tunnin ajomatka sujui tyhjillä teillä ja perille osattiin kätevästi navigaattoria käytellen. Yö oli rauhallinen. Suomi sulkeutuu elokuun lopussa, joten vain harvoja lenkkeilijöitä oli iltamyöhällä liikenteessä, eikä aamusellakaan väkeä vaivaksi asti parkkipaikalle tupannut.

Aamulenkin suoritimme värikkäästä ruskasta nauttien Liessaaren luontopolulla, jonka varrella osuimme myös louhokselta näyttävän ammottavan aukon reunamille.

Tytyrin kaivosmuseo oli kiinni, (niin kuin Suomessa kaikki lokakuussa tuppaa olemaan), joten katselimme tätä monttua haltioituneena "omana tytyrinämme".

Eikä kaupungin keskustastakaan mitään puuttunut. Oli uusia ja vanhoja asuma-alueita. Kauniita taloja ja viihtyisiä pihoja. Ihanan ravintolankin löysimme. Käykää hyvät ihmiset nauttimassa kreikkalaisesta tunnelmasta, kielen soljuvasta virrasta, tuoksuista ja maukkaista mauista El Greco ravintolassa! Söimme siellä lohjalaista lammasta kreikkalaiseen tapaan haudutettuna (Arni el greco). Voin suositella lämpimästi, sekä talon punaviiniä myös.

Kävelimme pikkukaupunkia päästä päähän. Pyhän Laurin kirkko pihoineen ja hautausmaineen oli syysväreissä todella kaunis. Lohjan museopihassa pääsi kotiseutumuseoiden tunnelmaan ja silmä tavoitti keskustassa myös komean, uutukaisen ja oman kotikaupunkini kirjastolle lähestulkoon pärjäävän kirjastorakennuksen. Kauppoja oli sekä suuren suuri linja-autoasema. Mukava paikka. Kesäkaupunkina testattavan arvoinen, keskustan uimarantaan on vilkkaimmalta liikekadultakin vain muutaman sadan metrin matka! Voi että passaa siellä vesillä lutrailla...

Taas se nähtiin, että aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs. Kauniita paikkoja löytyy aivan kulmilta. Ja monethan käyvät Lohjalta Helsingissä töissäkin. Kyllä kannatti poiketa - asuntoautoilun ihanuutta parhaimmillaan.