Skumppakylpyjä kansallismaisemassa

Koli, taiteen ja tunteen mansikkapaikka.

Oi ihana aurinko, joka niin kirkkaasti paistat hohtavien hankien yllä!

Viikonloppulomanen Ukko-Kolin kansallismaisemissa herkisti mielen luonnon kauneudelle ja lumen vitivalkoiselle puhtaudelle. 

Vaikka en talvi-ihminen lainkaan ole, ymmärsin minäkin sen huuman, jonka lämmin talvi-ilma, hehkuva aurinko ja vitivalkeat hanget sekä tykkylumeen peittyneet puut iloksemme antavat.

Keli ei olisi voinut olla parempi. Koko ajomatkan meitä hellivät yhä valkeammaksi käyvät maisemat. Rauha ja seesteisyys, joka syveni mitä edemmäs kohti itää pääsimme.

Perjantaina saavuimme perille ja jatkoimme vielä jäätietä tutkimaan laajalle Pielisen selälle.Illan päätimme, vastaanoton vinkistä viisastuneena, käyttää Kolin kuohuissa Spa-hotellin altaiden rentouttavassa huumassa. Yllätys oli, kun kylpylän lippuja ostaessamme saimme vastaamme kysymyksen ja valintatehtävän kuohuviinin, punaisen tai valkean viinin valinnasta. Eihän me nyt sellaisia, kun ollaan kylpylään menossa! No kyllä vaan sellaisia, kuuluvat kylpylän tarjontaan. Siitä sitten kuohuvat saunapaljussa mukaan, sekä ihanat Lumenen tuotteet testausta varten - ja kylpemään.

Rentouttavaa oli. Perjantaina todellakin oli tilaa porealtaissa mukavasti. Jalkakylpyjä ja suoloja pääsi testaamaan esteettä ja ulkoporeisiin mahtui mukavasti. Erilaisten elämyssuihkujen ja saunojen ovissa oli mainittuna mitä Lumene-tuotetta passaa paikassa kokeilla ja kylläpä tulikin pehmeät kädet ja jalat.

Lauantaina sopi sitten hyvin syöneenä ja hoidetuksi tulleena sekä karaokesta nauttineena pyhittää aika ulkoilulle. Kipusimme tietysti mahtavimpien maisemien ääreen Ukko-Kolille. Voi niitä jäisiä polkuja. Ylös vielä hyvin pääsin, mutta alas jouduin suosiolla laskettelemaan peffamäkeä. Sen seurauksena sain tietysti lunta selkään, mikä taipaleen jatkuessa mukavasti suli pitkin pintoja.

Polkuja pitkin Pielisen rantaan saavuttuamme sain vielä älynväläyksen, että kapuamme Pikku-Kolille metsän halki. Voi niitä jyrkkiä nousuja! Kovin oli hapottavaa reisilihaksille ja selässä tuntui polttava viiltely. Mutta perille päästiin.

Hieno reissu. Suosittelen jokaiselle Suomi 100 kohteeksi, etenkin jos et ennen ole käynyt.

tupaan tuiskuttaa

Onneksi on hyviä kirjoja!

Mitä olisin tänään tehnyt, jos ei mukanani olisi ollut viihdykettä. K-junat myöhästelivät rankasti, lunta tuiskutti ja R-junat olivat näkymättömiä, vaikkakin nopeita. Aamu alkoi syksyn mittaan tutuksi tulleella junien huhuilulla. Ei näkynyt, ei. Ihmismassan virtana liikehdimme laiturilta toiselle kuulutusten mukaan, mutta junia ei tullut. No, vihdoin tuli ja sisälle istuttiin. Otettiin kirjat esille ja - kuulutus: Tälle junalle tulee viivästyksiä, joten jos haluatte liikkeellekin, niin siirtykää 1-raiteelta lähtevään R:ään.

Joo, tuumasin, parempi on juna peffan alla kuin kymmenen nopeaa ärrää näkymättöminä! Valinta osui tällä erää oikeaan ja päästiin kuin päästiinkin liikkeelle.

Sinänsä on mukavaa lämpimässä lueskella. Tällä erää matkaseuranani on Sujata Masseyn Rei Shimura, samurain tytär ja aika sujuu mukavasti Tokion hulinassa. Ei siis valittamista, ainoa haitta aiheutuu iltavapaille, jotka kutistuvat sitä mukaa mitä enemmän tuntejä pitää sisään tehdä.

Myöhästelyjen syykin selvisi, joku parka oli jäänyt junan alle. Siis onnellisena saan olla kun ei edes ole paukkupakkasia. Kotiin päästyä voi henkäistä helpotuksesta ja suunnata ajatukset kohti huomisaamun seikkailua.