Valkkaria ja meren herkkuja lokakuisessa sadesäässä

Pitkään oli puhuttu, ja kerran jo meinattu päästäkin maistelemaan meren herkkuja Meripaviljonkiin oikein kunnolla. Nyt, edellisen kerran vahingosta viisastuneena, varasin pöydän.

Kun töistä lähtiessä sade roiski täydellä latingilla lokakuun taivaalta ja tuuli käänteli sateenvarjoa nurin tämän tästä, oli olotila saapuessamme Säästöpankin rantaan jo hyvin merellinen. Ravintola oli silloin vielä aikalailla autio ja tuntui hassulta koko pöytävaraus, mutta istumaan päästyämme alkoi porukkaa valua räntäsateen seasta sisään tasaisena virtana.

Sen kummemmin ei menuja olisi tarvittu, mutta katseltiin kuitenkin. Äyriäisplatter oli päätetty jo aikaisin kevättalvella testata ja sitä määrätietoisesti myös pyysimme. Lisäksi tilasimme paprikasoossissa gratinoituja ostereita lämpimäksi alkupalaksi, ja hyvä niin.

Tarjoiluvati oli upea. Kampasimpukat ihania, veivät kielen mennessään ja lämpimät osterit maukkaita. Pieniä söpöisiä simpukoita ja sinisimpikoita maisteltiin, savustettuja ja naturelleja katkarapuja syötiin innolla. Sitten ne tuoreet osterit, suolaisia luikeroita, kamalia, ei ollenkaan sellaisia kuin aikaisemmin olimme maistelleet, vai oliko aika lie kullannut muistot...
Hummerin saksien kanssa saatiin askarrella tovi, ennen kuin homma alkoi luistaa. Roippeita lensi pitkin pöytää.

Maukasta ainakin oli, monella tapaa, ja viini, Gruner Veltraminer, tarjoilijan suositus, sopi todella hyvin läpi koko aterian.
Jälkkärinä olut sabaionea ja palsternakkajäätelöä minulla, ja tyttärellä suklaakakkua rosmariinisiirapilla, hyviä molemmat. 

Mukava makumatka, hauskat muistot. Meripaviljonki on viihtyisä ja kauniilla paikalla sekä kätevästi saavutettavissa. Uskaltakaa kokeilla, neuvoja saa, jos arastuttaa tarttua rapua saksesta.

Samppanjat ja Cava juustotarjottimen seurassa

Juuston ja samppanjan yhdistäminen ei äkikseltään ole tullut mieleeni, mutta nyt on siinäkin asiassa oppia saatu ja hyviä yhdistelmiäkin löytynyt.

Ohjausta asiaan sain mitä parhaimmalta taholta, kun viiniguru ja armoitettu gastronomian harrastaja, Jukka Sinivirta ohjasi maistattelutuokion asiantuntevalla, perinpohjaisella innolla ja historiaan perehdyttävällä tavalla, omia maistelumuistojaan salailematta. Mielenkiintoinen oli myös esitys samppanjamenetelmällä valmistetun jalojuoman moninaisista ja vivahderikkaista vaiheista viinikellarien uumenista arvokkaiden pitopöytien juhlistajaksi.

Maistetuiksi tulivat:

Parmigiano Reggiano 30

Mozzarella di Bufala

Brie de Meaux

kolatun Chevre

Gorgonzola Espuma

Langres

Kolatun Waldemar

Brillat-Savarin

Chavroux Parma

&

Charles Heidsieck

Pares Balta

Andre Clouet

Vollereaux

Mitään ennalta aseteltuja makupareja ei tällä kertaa haettu, vaan maistettiin kaikkea kaiken kanssa. Omiksi suosikeiksini sukeutuivat juustoista parmesaani, punahomejuusto Langres sekä yllättäen pehmeän kermamainen Brillat-Savarin, jotka sointuivat parhammalla tavalla lähes kaikkien samppanjoiden kanssa. Samppanjoista ylivertaisin oli kuitenkin Charles Heidsieck, joka erottui - paitsi hinnaltaan, myös maultaan kaikista muista. Kaikkein kirpakoin oli puolestaan Cava Pares Balta, jolla toki oli myös epäkunnioittava asema tulla maistetuksi ihanan Heidsieckin jälkeen.

Samppanja lienee aina kirvoittanut kielen kantoja, kuten meidänkin seurueessamme. Siitä ovat lausuneet ylevöityneet mielipiteensä lukuisat merkkihenkilöt, joista seuraavassa muutamia muistiin nappaamiani.

"Apua, kuolen yli varojeni"

- Oscar Wilde

"Samppanjan tulee olla kylmää, kuivaa ja ilmaista"

- Winston Churchill

"Naista ei pitäisi koskaan nähd syömässä ja juomassa,

paitsi jos kyseessä on hummerisalaatti ja samppanja,

ainoat todella naiselliset ja soveliaat herkut"

- Lordi Byron

"Samppanja on ainoa juoma, joka säilyttää kauneutemme,

nautittuamme sita"

- markiisitar de Pompadour

"Samppanja on ainoa ajateltavissa oleva juoma"

- Ludvig XIV

Viiniä Vanhalla - Barolo Friends kokoontuminen

Osuipa kohdalle hauskan helteinen tapahtuma lumipyryisen Helsingin keskellä.

Viinilehti ilmoitteli kirjeessään Barolo-viinien maistelutilaisuudesta ja olihan siihen syöttiin tartuttava kiinni.

Vasta tapahtumaviikon alussa tutkimme tarkemmin mistä olikaan kysymys. Viiniä kyllä, mutta kuinka? Lipussa ei mitään ihmeitä lukenut, olipahan vain aikataulu, jonka puitteissa olisi hyvä piipahtaa paikalla. Tapahtuman varsinaiset sivut kertoivatkin sitten hieman enemmän. Luimme, että tapahtuma on osoitettu vakavasti Piedmonten alueen viineistä kiinnostuneille ja tarkkaan valikoiduille paikallisten viiniklubien jäsenille. Sillä meiningillä sitten. Olemmehan toki viinikoulumme käyneet...
Mukava tilaisuus, harvinaisia, vasta maahan pyrkiviä tai vain ravintola- tai tilausvalikoimissa olevia laatuja maisteltavana.

Minulla oli missiona päästä jyvälle Nebbiolo-rypäleen mausta. Vaan kun en ole makuaistiltani mitenkään tarkka tai lahjakas, jäi tuo tavoite kyllä saavuttamatta. Huomasin myös, että tulin maistelleeksi useampia Barbera-laadun viinejä. Niistä yksi suosikki oli Barbera d'Asti Superiore Docg "Mysterium" 2014/15, joka oli todella pehmeä ja aavistuksen makeahko, vähätanniininen ja miellyttävä, ja joka sai silmien edessä paistivartaan kuvitteellisesti pyörähtelemään.

Sukulan viinitilan tuotannosta maistelin Barolo Docg "Meriame" laatua, joka oli hyvä ja käypäinen, vaikka lasiin kaadettaessa nenääni tuoksahti kissa. Tuo tuoksahdus kuitenkin hetimiten muuttui miellyttäväksi ja Sukulan suojatit -sarjan kumpuilevat viiniköynnösten peittämät rinteet lipuivat verkkokalvoille.

Viinin lämpöä sitten tarvitsinkin lumisateen seikoittaman joukkoliikenteen varassa kotiin paarustaessani. Eläköön Italia.

Ullanlinna, Metsuri, Morbier, Taleggio...

Mistä nyt puhutaan? No tietenkin juustoista!

Juustopöydän juustokoulu II pidettiin tällä viikolla Helsingissä, Ässäkeskuksen auditoriossa. Luennoitsijana ihastuttavan sujuvasanainen Jukka Sinivirta, jolta juttua ei jää puuttumaan.
Maisteltavaksi saimme tällä erää myös kotimaisia herkkuja.

Maisteluparit:

Helsingin meijeriliikkeen Ullanlinna 

ja Nicolas Feuillatte Rosé Brut samppanja

Herkkujuustolan Metsuri 

ja Joseph Drouhin Laforet Bourgogne Chardonnay 2013

Morbier AOP Frutiere de Flangebouche la Sommette 

sekä Cousiño Macul Antiguas Reservas Cabernet Sauvignon 2011 (Chile) 

ja Taleggio Castelli D.O.P Gran Selezione samalla viinillä

Munster Eremitage 

ja Wolfberger Grand Cru Steingrubler Gewurztraminer 2012 (Ranska)

Stilton Thomas Hoe Stevenson 

ja Grahams Natura Reserve Port

Ullanlinna oli minulle uusi tuttavuus, vaikka Helsingin meijeriliikkeen tiesin ja heidän Klippaniaan olin joskus jo maistellutkin. Metsuri oli tuttu entuudestaan ja valkoviininsä kanssa aivan oivallinen pari.
Ja nyt löytyi Morbier myös minun makuuni. Aikaisemmat olen niellyt ihmetellen, että mitäpäs hyvää näissä pitäisi nähdä, mutta tästä tykkäsin. Lentävästä Lehmästä sitä saa.

Mutta Munsterin valuvaa haisua ei voita mikään! Viininsä kanssa se oli mukava myöskin, vaikka minulle olisi paremmin sopinut joku vähemmän makea Gewurztraminer, tämä oli hieman liian suloinen. Ja kun makeista en tykkää, niin Stiltonin kumppaniksikin olisin ottanut vähemmän makeutta. Grahams Portista mielleyhtymäni menevät aina jouluun ja taatelikakkuun.

Maistelutilaisuus itsessään oli viihtyisä ja mukava. Joukon nuoret, uudet jäsenet kirvoittivat vilkasta keskustelua ja loivat iltaan välitöntä tunnelmaa.

Ja kun vielä kotimatkakin sujui lennokkaasti raitsikka-juna-bussi yhdistelmällä ilman turhia odotteluja, osui kokemus aivan nappiinsa virkistämään alkanutta talviaikaa ja myöhäissyksyä.

Valloittavia viinejä ja tahmeita, haisevia juustoja

Olipa virkistävä juustoilta! Pääsin juustopöytäläisten mukana kuulemaan gastronomian gurun Jukka Sinivirran esitystä juustosta ja viinistä ja näiden välisistä klassisista liitoista. Iltaa istuttiin Katajanokalla, Keskon auditoriotiloissa.

Laajan tietämyksen omaavaa ihmistä on aina ilo kuunnella. Tällä kertaa erityisen ihanaa, sillä Sinivirta on hauska ja erittäin viihdyttävä puhuja. Kuulimme juuston valmistuksen historiasta, eri juustolaaduista, eri kansakuntien kansallismauista sekä Sinivirran riemukkaista omakohtaisista kokeiluista ja matkoista haisevien juustojen maailmassa. Virkistävä ilta!
Ja tietysti viineistä kuulimme myös, tarkemmin juuri maisteluun tuoduista, joita saimme nauttia mainioissa yhdistelmissä:

• André Clouet Grande Reserve Blanc de Noirs Brut ja Kolatun Valma-lehmänmaitobrie 
• Sancerre 2013 Domaine Ranck Millet'n ja Crottin de Chavignol -vuohenjuusto
• Nipozzano 2010 Chianti Rufina sekä Parmigiano Reggiano ja Chateau d'Arche 2007
• Sauternes'n ja Roquefort Carles -sinihomejuusto 

Voi mitä makujen taiturointia!
Ihania olivat kaikki, erityisesti minun suuhuni sattuva tuo sinihomejuuston ja makean Sauternes-viinin yhdistelmä. Siinä kaksi hometta kietoutui yhteen; Sauternesin jalohomeiset aromit ja luolastojen itiöiden tuottamat kirpeät maut.
 
Mielenkiintoista oli kuulla ranskalaisista juustoluolastoista, joissa juustoja kypsytetään ja hoidetaan. Sammaleiset ja kasvustojen peitossa olevat luolien seinät kukertavat peitteisinä ja luolaan riippumaan ripustetut hiivaleivät keräävät ilmasta itiöitä. Homehtuneet leivät kuivataan, jauhetaan ja ripotellaan juustomassan joukkoon. Voin nähdä kaiken tuon silmissäni...

Ilta alkoi juhlavalla siemauksella samppanjaa, Blanc de Noirs Brut. Kolatun Valma, yksi arkisuosikeistani, suli kielelle kulausten kera. Suloinen yhdistelmä.

Sancerre, viinien viini, sopi ihanasti Crottinin eli papanavuohenjuuston seuraksi. Kuulimme myös, että kovan pintansa ansiosta Crottinit "matkustavat hyvin" eli niitä kannattaa hamuilla tuliaisiksi kassin pohjalle Ranskassa matkustaessaan.

Chiantista tykkään kovasti - ja Italiasta - niinpä Nipozzano ja parmesaani on loistava yhdistelmä. Toimisi mielestäni hyvin aterian päättäjänä ilman mitään muita lisukkeita.

Kaupungilla saattoi illan päätteeksi katsella Kiinasta tuotua terrakottasotilasrivistöä.

Viinin viemänä Vanhalla

Viinitila Andien rinteillä, Mendoza Argentiina

Tulipa taas kerran pyörähdettyä Mikä Viini? -tapahtumassa. Jo toisen kerran järjestettiin tämä mahtavan hyväntuulinen "maistelumessu" keskellä Helsinkiä, Vanhassa Ylioppilastalossa.

Tällä erää suosikikseni nousi yllätyksellisesti punaviini. Argentiinalainen Finca Suarezin Lastra Malbec oli aivan omanlaisensa. Aistin sen tuoksussa yrttejä ja vielä kielelläkin tuntui jännittävä tillin maku hyvällä tavalla, vaikka ei ehkä sille punaviinin yhteydessä kuulostakaan.

Valkoviineistä toki pidin myös ja tälläkin kerralla. Raikas ranskalainen gewürztraminer oli mukava suussa, etenkin kaiken punaviinimaistelun jälkeen. Toki myös chablis oli hapokkaan pirteää ja ilahduttavan kevyttä.

Kovin montaa viiniä emme tällä kertaa edes yrittäneet pyydystää, vaan tyydyimme muutamaan hyvään. Sattui meille sitten yksi kömmähdyskin, maun suhteen. Ei sitten niin millekään näiden makujen lomassa maistunut Tarapacan Cabernet Sauvignon Merlot, joka kyllä varmasti on oivallinen pastaviini, mutta tässä seurassa aivan liian pliisu ja tylsä. Oli kuulemma suomalaiseen makuun Alkon toivomusten mukaisesti tuotettu.

Ystäväni vannoo kovasti Brunellon ihanuutta viime kesäisen Italian viinimatkansa innoittamana ja niinpä minäkin nyt selvittelin tieni sen saloihin. Hyvää oli. Voimakkaan lihaisan pihvin seuraksi vallan sopivaa, kukkarolle ei ehkä niinkään, paitsi suurena juhlana.

Tätä viinitapahtumaa suosittelen lämpimästi jokaiselle viinidiggarille. Hauskaa ja rentoa, jutustelevaa seuraa. Ei pönötystä eikä tärkeilyä eikä viineistä tarvitse tietää ennakolta mitään. Luettelosta vain valitsee mielenkiintoisimmat ja siitä se etenee. Juttuseuraa kyllä löytyy myös ja mielipiteitä voi vaihtaa sekä saada ja antaa viinisuosituksia aivan tuiki tuntemattomillekin.

Viinien seuraksi nautimme Tapas-lautasen jolta löytyi paahdettua munakoisoa parmesaanivaahdon kera, chorizo-makkaraa ja aiolia, manchego-juustoa ja balsamicoa sekä rucolaa sekä serranoa meloniin käärittynä.

Maistelluiksi tulivat:
Frecobaldi Castel Giogondo Brunello Montalcino Riserva 2006
Trapiche Finca Surarez Lastra Malbec 2010
Frescobaldi Campo Ai Sassi
Trimbach Gewürztraminer
Laroche Chablis La Jouchère
Tarapaca Cabernet Sauvignon Merlot

Italian viinit ja juustot - ja lämpöinen henkäys

Pitkästä aikaa ilta viinin ja juustojen parissa, kun eloisa joukko juustopöytäläisiä kokoontui Helsinkiin maistelemaan Monditalyn maahantuomia juustoja ja Winestaten viinejä.

Välimerellinen hellesää vallitsi jo reissun alussa kun matka joutui Esplanadin puiston läpi Unioninkadulle. Mukava oli kauppatorin laidalla hetki istahtaa ja katsella veneiden kelluntaa ja meren liplatusta. Espan puistossa oli kansainvälinen tunnelma, piknikporukoita nurmikot pullollaan, ihmisiä kävelemässä edestakaisin hiekkakäytäviä, musikantteja ja rennonletkeää meininkiä. Aivan eri maailma kuin marraskuun harmaudessa.

Illan juustoiksi oli valittu laatuja maan joka kolkasta. Pehmeä lampaanmaidosta pasta filata -menetelmällä valmistettu caciotta-juusto Caglio (nimi tarkoittaa "pieni juusto") oli etelästä. Se on maultaan mieto ja vuohenjuustomainen - myös ulkonäöltään. Piemonten alueelta maistelimme Tomaa, joka on lehmänmaidosta valmistettu, maultaan mieto juusto. Kovaa ja suolaista lampaanmaidosta tehtyä Pecorinoa (pecora = lammas), saimme parmesaanimenetelmällä valmistettuna ja kovasti se parmesaania myös muistutti.

Ja sitten olivat vielä illan kruunut, joihin ihastuin kovasti. Eteläinen Provolone, joka valmistetaan jännittävän näköisesti venyttäen (ks. video!) ja erilasiin muotoihin jäähdyttäen. Paikallinen tyypillinen muoto on kuulemma mandariini. Me saimme maistella tätä herkkua savustetussa muodossa.

Ja viimeisenä sitten oma suosikkini, harvinainen - tietysti - omilla Pohjois-Italian markkinoilla nautittu Formaggio di Fossa eli kuoppajuusto, jonka valmistuksesta kertoo tuo yllä oleva video. Koostumukselta kova ja hyvin suolainen juusto, jonka kanssa yllättävän monet maisteltavat viinit sopivat erinomaisesti. Tätä juustoa ei vähittäiskauppohin tuoda, valmistusmäärät ovat hyvin pienet ja kotoinen kulutus niin suurta, ettei tätä löydy juuri muilta Italian perukoilta. Joskus pitäisi siis päästä matkustamaan tuohon piskuiseen Soglianon kylään, joka kuulemma tuoksuukin juustolta. Juustokuoppia on muutamia, joten niihin kaikki juuston valmistajat tuovat omat merkatut säkkinsä, jotka ladotaan päällekäin kuopan pohjalle. Makueroja juustoihin syntyy sen mukaan ovatko ne päällimmäisenä vai alimmaisena. Alimpien läpi valuu ylemmistä juustoista nestettä koko kypsytyksen ajan. Kuopan aukaisu onkin sitten tarkkaa hommaa, jossa pitää olla ainakin kaksi avaajaa, kuopasta kun pöllähtää semmoinen eteerinen katku?, että avaajalta saattaa mennä taju.

Viineistä mieleisemmikseni nousivat Mezzacoronan valkoinen Cewürztraminer (DOC Trentino) sekä punainen Teroldego Rotaliano, joka valmistetaan saman nimisistä rypäleistä.

Chiantista pidän, mutta minkään juuston kanssa en siihen ihastunut. Maistelimme Natio Organic Chiantia Toscanasta, sen rypäleet olivat pääasiallisesti Sangioveseä. Pahaimmalle se maistui kuoppajuustoon yhdistettynä, mutta en sitä silti valitsisi.

Keväiseen hetkeen sopivat hyvin kuohuva Rotary Rose Brut, rypäleinä Pinot Noir ja Chardonnay sekä Rosa dei Masi Venetosta, sen rypäleet olivat sataporsenttisesti Refoscoa. Myös kuplivainen Lambrusco Emilia-Romagnasta oli hauska juustojen kanssa yhdistettynä, ei liian kevyt, vaan juuri sopiva.