Tähtikirkas yö

"Vincent (Starry, Starry Night)"

Starry, starry night

 Paint your palette blue and gray

 Look out on a summer's day

 With eyes that know the darkness in my soul

 Shadows on the hills

 Sketch the trees and the daffodils

 Catch the breeze and the winter chills

 In colors on the snowy linen land

 Now I understand

 What you tried to say to me

 And how you suffered for your sanity

 And how you tried to set them free

 They would not listen, they did not know how

 Perhaps they'll listen now

 Starry, starry night

 Flaming flowers that brightly blaze

 Swirling clouds in violet haze

 Reflect in Vincent's eyes of china blue

 Colors changing hue

 Morning fields of amber grain

 Weathered faces lined in pain

 Are soothed beneath the artist's loving hand

 Now I understand

 What you tried to say to me

 And how you suffered for your sanity

 And how you tried to set them free

 They would not listen, they did not know how

 Perhaps they'll listen now

 For they could not love you

 But still your love was true

 And when no hope was left in sight

 On that starry, starry night

 You took your life, as lovers often do

 But I could've told you Vincent

 This world was never meant for

 One as beautiful as you

 Starry, starry night

 Portraits hung in empty halls

 Frame-less heads on nameless walls

 With eyes that watch the world and can't forget

 Like the strangers that you've met

 The ragged men in ragged clothes

 The silver thorn of bloody rose

 Lie crushed and broken on the virgin snow

 Now I think I know

 What you tried to say to me

 And how you suffered for your sanity

 And how you tried to set them free

 They would not listen, they're not listening still

 Perhaps they never will

Mahtimusiikkia viikon piristykseksi: Lips of an Angel

Kesän viimeinen ruusu

"The Last Rose Of Summer"

'Tis the last rose of summer left blooming alone
All her lovely companions are faded and gone
No flower of her kindred, no rosebud is nigh
To reflect back her blushes and give sigh for sigh

I'll not leave thee, thou lone one, to pine on the stem
Since the lovely are sleeping, go sleep thou with them
Thus kindly I scatter thy leaves o'er the bed
Where thy mates of the garden lie scentless and dead

So soon may I follow when friendships decay
And from love's shining circle the gems drop away
When true hearts lie withered and fond ones are flown
Oh who would inhabit this bleak world alone?
This bleak world alone

Laulu rakkaudesta

Xoel Lopezin (Deluxe) - Mira - on ihanan rauhoittava ja kaunis rakkauslaulu, joka tuo lohtua tähän hetkeen ja alakuloiseen mieleen.

Kulttuuririentoja kaupunginteatterissa

Olipa harmin paikka, että unohdin kameran kotiin eiliseltä Helsingin reissulta. Mielelläni olisin ikuistanut valkeat, kinoksien keskellä lepäävät Kaisaniemen ja Hakaniemen maisemat tänne blogisivuille. Ehdin nimittäin kävellä Töölönlahden rannalla ja linjoilla jonkin aikaa kaikessa rauhassa, kun tällä kertaa aikatauluun jättämääni "VR-varaa" ei tarvinnutkaan.

Kävimme suvun naisporukalla katsomassa ratkiriemukaan Helsingin kaupunginteatterin näytelmän Arsenikkia ja vanhoja pitsejä. Mukavan rempseä tarina, jonka ehdottomasti parasta antia olivat Asko Sarkolan ja Esko Roineen mahtavat roolisuoritukset Martha- ja Abi-täteinä. Näytelmästä tarttui letkeä tunnelma vielä Paasitornin Teatterimenulle saakka ja porukalla heitimme huulta seljaviinistä ja Panaman kanavasta. Mahtavaa, että serkkutytössä riittää virtaa järjestää tällaisia kulttuuritientoja!

YouTube-linkki: Arsenikkia ja vanhoja pitsejä

Olen aivan viimesivuilla Pascal Mercierin kirjassa Yöjuna Lissaboniin. En millään hennoisi luopua tarinasta ja pitkitän lukemista ja säästän sivuja tekemällä sivuloikkia kirjassa esiintyneisiin paikkoihin. Niinpä olen tarinan myötä ihastunut paitsi Lissabonin vanhoihin katuihin ja kahviloihin, erityisesti myös Coimbraan, Portugalin vanhaan pääkaupunkiin, jossa sijaitsee mm. Euroopan ensimmäisiin lukeutuva yliopisto ja juhlavan näköinen kirjasto Biblioteca Joanina.

Coimbran "löydettyäni" hullaannuin sen rauhallisiin puistoihin Jardim Botanico de Coimbraan sekä etenkin Jardim da Sereiaan. Kaupungista on useampia nettisivuja, kuvia ja videoita, joiden avulla nähtävyyksiin ja puistojen linnunlauluisiin, kesäisiin käytäviin pääsee tutustumaan. Videoiden myötä kuuntelin pitkästä aikaa myös portugalilaista kitaraa, etenkin Carlos Paredesin soitantaa löytyy usean videon verran.

YouTube-linkit: Jardim da Sereia
Coimbra e o Mondego (Carlos Paredes)

Olympiaa hengessä - tippa linssissä

Että näin mahtavaa tunnevyöryä voi ihminen kokea Olympia-avajaisissa! Sen lisäksi, että spektaakkeli oli upeasti toteutettu, Vancouverin filmiteollisuusosaaminen tuli selväksi, oli sen sisältö myös koskettava. Visuaalisesti vaikuttava oli jäiden lähtö meren vallatessa koko areenan. Valaat suihkauttelivat vesipatsaitaan kentän poikki. Miten ihmeessä sekin oli toteutettu? Eikä siinä vielä kaikki. W.O. Mitchellin kirjaan Who has seen the wind perustuva esitys preerian poikki vaeltavan pojan mielikuvitusmatkasta toi vedet silmiin, etenkin kun taustalla soi Joni Mitchellin Both Sides Now kappale.



Niin kaunista ja hiukan surullistakin. Ikä ja elämänvaiheko lie saavat vetelemään haikeita haikuja menneista vuosista ja tulevista koitoksista aina tämän musiikin soidessa.

"Bows and flows of angel hair and ice cream castles in the air
And feather canyons everywhere, i've looked at cloud that way.
But now they only block the sun, they rain and snow on everyone.
So many things i would have done but clouds got in my way.

I've looked at clouds from both sides now,
From up and down, and still somehow
It's cloud illusions i recall.
I really don't know clouds at all.

Moons and junes and ferris wheels, the dizzy dancing way you feel
As every fairy tale comes real; i've looked at love that way.
But now it's just another show. you leave 'em laughing when you go
And if you care, don't let them know, don't give yourself away.

I've looked at love from both sides now,
From give and take, and still somehow
It's love's illusions i recall.
I really don't know love at all.

Tears and fears and feeling proud to say "i love you" right out loud,
Dreams and schemes and circus crowds, i've looked at life that way.
But now old friends are acting strange, they shake their heads, they say
I've changed.
Something's lost but something's gained in living every day.

I've looked at life from both sides now,
From win and lose, and still somehow
It's life's illusions i recall.
I really don't know life at all."

Taas kerran Italia

Uskollisuuteni Espanjalle alkaa selvästi olla koetuksella. Perjantaina töissä ihmettelin avoimesti miksi päässä soi Italian kansallishymni, vaikka formuloista ei vielä ole tietoakaan. No, tietysti se soi siksi, että junalukemiseni on jo pari viikkoa ollut Donna Leonen Haurasta lasia. Tarinassa komisario Guido Brunetti selvittelee Muranon saarella tapahtunutta rikosta, jossa l'uomo di notte on saanut surmansa. Leon kertoo tarinaa ja siinä sivussa Brunetti kulkee pitkin Rialton siltaa ja santa seccaa ja vaikka mitä paikkoja. Jos ei siitä hymni ala soimaan, niin jo on kumma.

Siispä tässä koneella ollessani harhauduin myös katselemaan lomamaisemia. Pikku Venetsiaksi kutsuttua Chioggiaa/YouTube (kuva1) ja Rosolina Marea, jossa on suuren suuri luonnonpuisto mataline rantoineen ja tyrnipensaineen. Sillä reissulla muuten söimme mieleenpainuvimmat Frutti di mare -pitsat mitä ikinä! Pöytään tuotiin tilauksen tehtyämme servietit ja muut kilistimet ja niiden lisäksi vielä kaksi hurjan suurta kulhoa, joita hiukka ihmettelimme. Kun pitsat sitten tulivat, ihmettely lakkasi, sillä oli päivän selvää, että pitsaa koristavien simpukoiden kuoret oli tarkoitus kulhoihin laitella. Ja niitä simpukoita! Ne olivat hyviä ja niitä oli kerrankin tarpeeksi. Kuorikulhot täyttyivät kukkuroilleen ja tyytyväisyys valtasi seurueen.

Paratiisissa lunta!

Eden Projek-tin uutiskirje kertoi, ja näytti, että myös St. Austellin tuntumassa sijaitsevassa "paratiisissa" on lunta. No mikä ettei olisi, onhan jo monena päivänä uutisissa näytetty Englannin lumikinoksia. Onneksi trooppiset lajit ovat turvassa valtavissa kuplahalleissaan. Muut kasvit kyllä pärjäävät kun kerran kovia pakkasia ei ole.

Hellyttävälle näyttää tuo ainokainen narsissi taustan valkoista maisemaa vasten. Jos Eden Projekt ei ole vielä tuttu, voi siitä kertovaa YouTube-videota katsoa tästä.