torstai 20. helmikuuta 2020

Shiwu Qinggong: Ajatuksia vuorilta

Niinpä vaan osui taas käteeni ihana kirja. Tai oikeammin, osuin kirjaan verkkosivujen viidakossa, varasin oitis kirjastostani ja noudin luettavakseni.

Kaivoin lammen kuuta varten

Tuon kirjan nimen osuessa silmiini, ei mitään muuta tarvittu, kun tiesin pitäväni siitä. Bonuksena on kirjan kaunis kansitaide. 

Vuonna 1312 kiinalainen munkki Shiwu kyllästyi maailmaan ja muutti Punapilvivuorille kauas virkamiehistä ja melskeisistä hallintokäytävistä. 
Ajatella, jo silloin. Eipä ole mitään uutta auringon alla. Jokaisessa ajassa lienee oma sekavuutensa, jota tekee mieli paeta tiheikön keskelle. 

Siwu runoilee päivittäisistä askareista, vuoriston luonnosta, kasveista, vuoden kierrosta ja selviytymisestä. Vanhenemisen pohdintaa on monessa säkeessä, ja paljon voi oppia luonnosta kerättävistä syötävistä kasveista. 
Savikkakeittoa, männyn siitepölykakkusia, sinisateen silmuja... 

Teksteissä soi kiireettömyyden ylistys, vähään tyytymisen suoma ilo ja mielen tyhjentymisen keveys. 

"Ei huolen häivää mielessä koko vuonna, iloja riittää joka päivälle majassani. Aterian ja teekannullisen jälkeen istun kivellä lammen ääressä ja lasken kaloja." 

Sukulaissielu satojen vuosien takaa. 

perjantai 14. helmikuuta 2020

Mietteitä ystävyydestä

Happy Valentine💕 On taasen ystävänpäivä. Töissä kahvitauolla, ystävänpäiväpullaa nauttiessa, virisi keskustelu ystävyydestä. 

Taannoin tuli tv:stä Kimpassa-ohjelman jakso, jossa M Larivaara ja KP Toivonen kertoivat olevansa 25-vuotisessa liitossaan aviopari, ei niinkään ystäviä. 

Tarkoittivatko, että avioliitto on suhteena ylemmällä tasolla kuin ystävyys, vaiko muuten erilainen. Se jäi jaksossa selvittämättä, vaikka toistui parikin kertaa.

Kahvipöydässä huomasi, että ajatus oli monelle outo. Myöntää täytyy, että en tiedä miksei liitto voisi pitää sisällään myös ystävyyttä, vaikka onhan rakkaus tietysti paljon kattavampaa. Kovasti harmoninen pari näyttivät olevan, olivatpa ystäviä tahi ei.

Joka tuutista tätä ystävyyttä nyt raikaa, eikä siinä mitä. Mukava asiahan tuo on, vaikka kaupallinen ja kukkaisa... No kukat taas eivät koskaan ole pahasta.

On monenmoista ystävyyttä, niitä joiden kanssa tapaa päivittäin ja niitä joita näkee kerran kymmenessä vuodessa. Yhtä rakkaita kaikki. Ja nykyisin vielä virtuaaliset ystävät ja ystävät yli rajojen. Kiitos kun olette. 

sunnuntai 2. helmikuuta 2020

Mainio kirjalöytö - Reissussa: Eeva Saarto

Kiitos kotikirjaston eteisestä löytyvän kirjojenvaihtohyllykön, olen saanut nauttia Eeva ja Jukka Saarton  mainioista matkamuistoista Eevan kirjoittamien kertomusten muodossa.

Reissussa, on opus, johon on kerätty juttuja matkoilta vuosina 2001 ja 2002. Retket ulottuvat Tukholmasta Lontooseen, Agadirista Dubliniin ja moneen paikkaan siltä väliltä. Onpa kotimaan automatkojakin ja vierailu Mäntyharjun Salmelassa. 

Virkistävä ja ihana kirja. Eeva Saarto on taitava kirjoittaja ja melkoinen tietopankki kulttuurin ja historian saralla. Jokaisen reissutarinan lomassa oppii myös maan historiaa ja nähtävyyksien taustoja. 

On valtavan hienoa, että pariskunta on painanut tarinat kansien väliin ihmisten nautittavaksi. Olen nauttinut matkoista! 

Kirjoja on useita, ja googlaamalla sain selville, että antikvariaateista niitä voi ostaa. Kirjastoissa ei näytä olevan ainuttakaan, mikä on harmi. 

Kiitoksia Eeva, jos viesti sinut tavoittaa. Jukan kuolemaa v. 2017 koskevan uutisen löysin Forssan lehdestä netin pyöräytyksellä. 

Näin aika kulkee, muistot kuitenkin jäävät.