sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Begonian nuput avautuvat

Elokuu alkaa ja begonian nuput nostavat päätä ruukusta kuten muinakin kesinä. Ilma on viilentynyt, asteita enää parikymmentä. Taivas on pilvessä, mutta ei sada. Kurtturuusu kukkii vielä harvakseltaan ja alppikärhö on innostunut toiselle kierrokselle, muutama kukka vain, mutta kuitenkin. Daalia on parhaassa kukassa.

Maanantaina alkaa arki.

torstai 28. heinäkuuta 2011

Kesän viimeinen ruusu


"The Last Rose Of Summer"

'Tis the last rose of summer left blooming alone
All her lovely companions are faded and gone
No flower of her kindred, no rosebud is nigh
To reflect back her blushes and give sigh for sigh

I'll not leave thee, thou lone one, to pine on the stem
Since the lovely are sleeping, go sleep thou with them
Thus kindly I scatter thy leaves o'er the bed
Where thy mates of the garden lie scentless and dead

So soon may I follow when friendships decay
And from love's shining circle the gems drop away
When true hearts lie withered and fond ones are flown
Oh who would inhabit this bleak world alone?
This bleak world alone

keskiviikko 20. heinäkuuta 2011

Laulu rakkaudesta

Xoel Lopezin (Deluxe) - Mira - on ihanan rauhoittava ja kaunis rakkauslaulu, joka tuo lohtua tähän hetkeen ja alakuloiseen mieleen.

torstai 14. heinäkuuta 2011

Suru

On äidin kehosta elämä poissa,
mut lempensä vielä tapaan.
Se viipyy daalian mukuloissa,
ja varrella pionin vapaan

Sen löydän lehdeltä päiväliljan
ja punasta unikon kukan,
Se liikkuu vuokkojen mättähillä
ja pinnassa kukkien nukan

Ja helskyy äänessä peukaloisen,
mi istuu oksalla koivun
Näitä kaikkia katsellessa
kai joskus surusta toivun

13.7.2011 M.Ruotsalainen




Muistot

Oli äidilläin lahjoja neljä tai viisi
ne kaikki hän sulloi vakkaan

Mutt’ kuudes ei suostunut
sullottavaksi
vaan loimusi lakkaamattaan

Se oli se lämpö, jolla hän otti
vastaan lapsien ilot ja surut
ja tarjosi aina parhaimmastaan
pani kiehumaan kahvin purut

Hän kestitä taisi ja nautti siitä
kun toinen sen otti vastaan
On meillä nyt paljon muistoja siitä,
mutt’ muistoja ainoastaan



Kuolema

Kuolema haukkasi minusta palan
jättäen onkalon ammottavan
Siitä aukosta näkyy mun sydämeni
joka ennen piilossa sykähteli

On avoin ja suojaton tie sydämeen
ennen kuin arven saa verhokseen
Se arpi muodostuu suloisista
muistoista, niin elävistä

Ne on muistoja äidin ja lapsen
sekä mummon harmaahapsen