Elokuu alkaa ja begonian nuput nostavat päätä ruukusta kuten muinakin kesinä. Ilma on viilentynyt, asteita enää parikymmentä. Taivas on pilvessä, mutta ei sada. Kurtturuusu kukkii vielä harvakseltaan ja alppikärhö on innostunut toiselle kierrokselle, muutama kukka vain, mutta kuitenkin. Daalia on parhaassa kukassa.
Maanantaina alkaa arki.
sunnuntai 31. heinäkuuta 2011
torstai 28. heinäkuuta 2011
Kesän viimeinen ruusu
"The Last Rose Of Summer"
'Tis the last rose of summer left blooming alone
All her lovely companions are faded and gone
No flower of her kindred, no rosebud is nigh
To reflect back her blushes and give sigh for sigh
I'll not leave thee, thou lone one, to pine on the stem
Since the lovely are sleeping, go sleep thou with them
Thus kindly I scatter thy leaves o'er the bed
Where thy mates of the garden lie scentless and dead
So soon may I follow when friendships decay
And from love's shining circle the gems drop away
When true hearts lie withered and fond ones are flown
Oh who would inhabit this bleak world alone?
This bleak world alone
keskiviikko 20. heinäkuuta 2011
Laulu rakkaudesta
Xoel Lopezin (Deluxe) - Mira - on ihanan rauhoittava ja kaunis rakkauslaulu, joka tuo lohtua tähän hetkeen ja alakuloiseen mieleen.
torstai 14. heinäkuuta 2011
Suru
On äidin kehosta elämä poissa,
mut lempensä vielä tapaan.
Se viipyy daalian mukuloissa,
ja varrella pionin vapaan
Sen löydän lehdeltä päiväliljan
ja punasta unikon kukan,
Se liikkuu vuokkojen mättähillä
ja pinnassa kukkien nukan
Ja helskyy äänessä peukaloisen,
mi istuu oksalla koivun
Näitä kaikkia katsellessa
kai joskus surusta toivun
13.7.2011 M.Ruotsalainen
Muistot
Oli äidilläin lahjoja neljä tai viisi
ne kaikki hän sulloi vakkaan
Mutt’ kuudes ei suostunut
sullottavaksi
vaan loimusi lakkaamattaan
Se oli se lämpö, jolla hän otti
vastaan lapsien ilot ja surut
ja tarjosi aina parhaimmastaan
pani kiehumaan kahvin purut
Hän kestitä taisi ja nautti siitä
kun toinen sen otti vastaan
On meillä nyt paljon muistoja siitä,
mutt’ muistoja ainoastaan
Kuolema
Kuolema haukkasi minusta palan
jättäen onkalon ammottavan
Siitä aukosta näkyy mun sydämeni
joka ennen piilossa sykähteli
On avoin ja suojaton tie sydämeen
ennen kuin arven saa verhokseen
Se arpi muodostuu suloisista
muistoista, niin elävistä
Ne on muistoja äidin ja lapsen
sekä mummon harmaahapsen
mut lempensä vielä tapaan.
Se viipyy daalian mukuloissa,
ja varrella pionin vapaan
Sen löydän lehdeltä päiväliljan
ja punasta unikon kukan,
Se liikkuu vuokkojen mättähillä
ja pinnassa kukkien nukan
Ja helskyy äänessä peukaloisen,
mi istuu oksalla koivun
Näitä kaikkia katsellessa
kai joskus surusta toivun
13.7.2011 M.Ruotsalainen
Muistot
Oli äidilläin lahjoja neljä tai viisi
ne kaikki hän sulloi vakkaan
Mutt’ kuudes ei suostunut
sullottavaksi
vaan loimusi lakkaamattaan
Se oli se lämpö, jolla hän otti
vastaan lapsien ilot ja surut
ja tarjosi aina parhaimmastaan
pani kiehumaan kahvin purut
Hän kestitä taisi ja nautti siitä
kun toinen sen otti vastaan
On meillä nyt paljon muistoja siitä,
mutt’ muistoja ainoastaan
Kuolema
Kuolema haukkasi minusta palan
jättäen onkalon ammottavan
Siitä aukosta näkyy mun sydämeni
joka ennen piilossa sykähteli
On avoin ja suojaton tie sydämeen
ennen kuin arven saa verhokseen
Se arpi muodostuu suloisista
muistoista, niin elävistä
Ne on muistoja äidin ja lapsen
sekä mummon harmaahapsen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)