torstai 31. tammikuuta 2013

Ihastuttava Finlandia-palkittu Jää

Sain työkaverilta lainaan Ulla-Lena Lundbergin kirjan Jää, jolle Tarja Halonen antoi Finlandia-palkinnon. Ihana kirja! Vaikka en muita palkintoehdokkaita vielä ole lukenutkaan, voin jo nyt varmana pitää, että juuri tälle kirjalle palkinto kuuluikin.

Tarina kertoo nuoren pastorin perheen asettumisesta kauniiseen ulkosaaristoon, puuttomille seuduille, syysmyrskyjen ja pakkasviimojen armoille. Luontokuvaus on elävää ja ihan voi silmiensä edessä nähdä punaiset mökit ja venevajat auringonkilossa sinisenä heijastuvaa merenpintaa vasten. Voi kuulla lokkien kirkunan ja aaltojen pauhun tuulisena päivänä ja aistia nuoren ruohon keväisen kasvun lämmintä kallion reunaa hipoen.

Kirjasta tulee minulle mieleen ruotsalaiset tv-sarjat Saaristolääkäri ja Saariston lapset. Molemmissa on samaa herttaista ja lämminhenkistä yhteisöllistä tunnelmaa; kaikki tuntevat toisensa ja antavat apuaan tarpeen niin vaatiessa. Kyläillään ahkerasti ja kotieläimiä kasvatetaan joka mökin pihassa, koirat juoksentelevat ja lapset ovat nauravaisia pulleroita.

Tarinassa eletään sodan jälkeistä uudelleen rakentamisen toiveikasta aikaa. Saariston antimet, kalat, pähkinät ja leipomukset käyvät hyvin kaupaksi Helsingin silakkamarkkinoilla ja vauraus luo mukavaa mieltä ja leppoisaa tunnelmaa asukkaiden elämään. Pastori pänttää kirjojaan pastoraalitutkintoa varten ja haluaa innokkaasti selvitä lopputenteistä voidakseen hakea vakituista kirkkoherran virkaa saareltansa, kirkosta, johon hän on ylen ihastunut ja luodolta, jossa myös maatalon tyttärenä varttunut vaimo hyvin viihtyy, voidessaan hoitaa paria lypsävää ja muutamaa lammasta kotitarpeita täydentämään.

Omavaraista elämää, joka tänä päivä tuntuu niin etäiseltä, vaikka todellisuudessa semmoista oli vielä hetki sitten, oman äitini lapsuuden kodissa Savitaipaleella, Kirppuvuoren kupeella sijainneessa torpassa.