tiistai 1. tammikuuta 2013

Välipäivät Saimaan kylpylässä, lähikaupunkeja kierrellen



Vuosi vaihtui tuhruisessa ja lämpimässä säässä ja lumi sulaa kovaa kyytiä. Yöllä ei sentään satanut, joten raketin paukuttelijoilla oli mukavan lämpöiset olot pitkin iltaa. Raketteja sentään nähtiin, sillä vaikka taivas olikin sumuinen ja kostea ilmamassa riippui puiden latvoissa, näkyivät värikkäät loisteet silti juhlavasti myös tänne koti-ikkunaan saakka. Nyt sensijaan sataa silkkaa vettä ja pihapuutarhan lumikinoksen korkeus on laskenut puoleen puuterilumen määrästä.

Joulun vieton jälkeen pistimme kimpsut ja kampsut autoon ja matkasimmen Saimaan kylpylään. Olin tutkaillut välipäiväpaikkaa useammastakin osoitteesta, mm. Ruissalon kylpylä ja Lappeenrannan kylpylä olivat myös ehdolla, mutta Saimaa tuli sitten valituksi yhteisen mielenkiinnon perusteella.

Saimaan kylpylämiljöö on mielenkiintoinen myös sen vuoksi, että Toimi-enononi muinoin on siellä ollut sairaalahoidossa ja olen sieltä kuvia nähnyt ja pikkuisena myös niissä maisemissa joskus vieraillut, tervehdyttävien mäntymetsiköiden helmassa. Muistelen enoni uintimatkan kulkeneen metsäpolkua pitkin järven rantaan, mutta paljoa muuta en muista.

Nyt alueella oli paljon kaikenlaista rakennusta kehitteillä. Vanhat sairaalarakennukset oli kauniisti maalattu ja loivat alueelle arvokasta tunnelmaa. Uudet rakennukset, kuten meidätkin majoittanut Club Hotelli, samoin kuin Villas-huoneistot sekä Castle-hotelli oli rakennettu käytävin toisiinsa kytketyiksi, joten ne olivat tiiviisti yhteydessä vanhoihin rakennuksiin, jotka jäivät mielestäni turhan ahtaasti puristuksiin kaiken keskelle.

Kuka lie vastaakaan alueen kokonaissuunnittelusta, toivon, että punainen lanka löytyy kun kaikki aikanaan valmistuu. Nyt alueen näkymä oli peräti keskeneräinen, mutta silti talvisen kaunis. Hotellivieraina oli paljon myös venäläisiä ja kaikki parkkipaikat olivat täynnä. Kuitenkin kylpylä näytti mahduttavan kaikki vieraat hyvin sisäänsä, sillä siistit ja avarat tilat vaikuttivat yllättävän autioilta. Perhehuoneemme oli kaikin puolin mukava. Lisävuode oli pedattu vuodesohvaan ja sängyt olivat sopivan kovat ja hyvät nukkua, myös tyynyjä oli useita.

Allasosastosta en sen kummemmin innostunut. Toki tunnelma siellä oli aivan omanlaisensa, ikkunaton tila oli sisustettu kokonaan mustaksi maalattuun halliin ja valaistu satumaisin värivaloin. Ainutlaatuista oli tasatunnein järjestetty vesiurkujen suihku, joka vaihtuvan musiikin tahtiin suihkutti näytöksensä, joka sai lapset villeiksi. Myös liukumäet donitsilaskuineen näyttivät houkuttavan kovasti ja ylös maljaan kohotettu poreallas oli erikoinen.

Kiertelimme reissullamme myös Imatran keskustassa jossa ihailimme ja kuvasimme Valtionhotellin kauneutta  valkoisten lumihankien keskellä. Kiertelimme myös Lappeenrannassa mm. linnakkeen maisemissa ja rannan tuntumassa. Kotimatkalla pistäydyimme vielä Kouvolassa pikaisella happihyppelyllä kipakassa pakkassäässä, ennen Fransmanniin suunniteltua ruokataukoa.