tiistai 5. helmikuuta 2013

Erään tien tarinasta kehkeytyy keväinen retkikohde

kuvalinkki: http://www.expomark.fi/tiedostopankki/Image/hyvaika/hyvaika2010/Hopeaniemi2.jpg

Olen junakirjana 'lueskellut valmiiksi' Jouko Sirolan kirjan Lumottu niitty - erään tien tarinoita, joka on todella herttaisen kesäinen kuvaus vanhasta historiallisesta tiestä joka kiemurtelee Vihdistä Nummelaan ulottuvilla tieosuuksilla.

Kirjan sivuilla tehdään taivalta pitkään ja hartaasti monella historiallisella tasolla ja monien muistelmissa elävien oppaitten seurassa. Sirola on Vihdin poikia, mikä selittää valtavan vahvan paikallistuntemuksen ja kiinnostuksen seudun historiaan ja sen havinassa säilyneisiin merkkihenkilöihin.

Tie polveilee aluksi pitkin nykyistä linjaa, mutta poikkeaa sitten uskollisena vanhalle uomalleen, jolle nykyisin on noussut asuntoalueita tai joka on muuttunut kävelyreitiksi tai peräti metsittyneeksi polkupahaiseksi vain.

Minä kiinnostuin tästä kirjasta siitä syystä, että olen saanut viettää mukavaa aikaa Hopeaniemessä, joka on mahtavan kaunis 'kunnon paikka' aivan Hiidenveden rannalla, kirjassa mainitun Härköinmetsän laidassa. Upea kesäkohde sekin!

Lumottua niittyä lukiessa syntyi suurempikin uteliaisuus tätä kaunista järviseutua kohtaan. Ja reitin pituus, noin 10 kilometriä, vaikuttaa sekin mukavalta, ei liian pitkä eikä lyhyt, etenkin jos keli on aurinkoinen, niin kuin kirjassakin enimmän aikaa...
Hopeaniemestä Tarttilaan ei todella google mapsinkaan mukaan pääse tietä myöten (nyky vimpaimilla  pääsee virtuaalisamoilemaan), vaan olisi uskallettava rannan myötäisesti Tarttilan salmea seuraillen edetä puskataipaleinen osuus. Voi olla, että ennemminkin ajelemme Römpötillämme tutkimassa nämä tiepistokkaat ja jätämme kävelemisen raivatuille raiteille.

Saapa nähdä tuleeko tästä suunnitelmasta totta. Talvisissa oloissa on kuitenkin mukava rakennella haavematkoja pitkin kesäisten vedellisten maisemien, missä linnut laulavat ja hyttyset inisevät.
Todella arvokasta ja kunnioitettavaa on, että tällaisia kirjoja tehdään ja välitetään paikallishistorian tietämystä meille kiinnostuneilla ja samalla annetaan kunniaa ja elvytetään henkiin vanhoja tietäjiä, historian kerääjiä ja murteen taitajia. Haluaisimpa minäkin kuunnella Kalle Rannan hersyvää jutustelua ehdalla Vihtiläisnuotilla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kun piipahdit ja jätit terveisiä :)