Voe tikkerperi! Keskustelu pikkunoitien ja virpomisen tiimoilta käy kiivaana ja työporukoissa taitetaan peistä siitä "saaks virpoo" vai eikö saa. Minun lapsuuteeni virpomiset eivät kuuluneet, mutta omat lapseni kyllä jossain ikävaiheessa innostuivat tekemään vitsoja ja kulkemaan ovelta ovelle huivi päässä ja kahvipannu sekä kori käsivarrellaan. Kotona sitten laskettiin mitä oli virpomispalkkioksi saatu. Itsekin olen karkkeja virpojille varannut ja antanut, vaikka en tätä perinnettä omakseni ole koskaan tuntenutkaan.
Oman lapsuuteni pääsiäinen oli paljon kirkollisempi. Siihen liittyi tieto Jeesuksen kärsimyksestä ja ristiin naulitsemisesta. Etenkin Pitkää perjantaita vietettiin rauhallisissa merkeissä. Siitä huolimatta oma paikkansa oli myös jokavuotisella Noita Nokinenä -radiokuunnelmalla. Kuunnelmaa odotettiin ja yhdessä kuunneltiin, useasti ruuan laiton lomassa. Eikä se haitannut harrasta juhlatunnelmaa lainkaan. Kummallakin asialla oli oma lokeronsa eikä ne menneet mitenkään sekaisin.
Noitakeskustelujen humussa löysin riemukseni kuunnelmamuistojani virkistämään Noita Nokinenän Taikamöhläyksen ylen sivuilta. Hyvää pääsiäistä vaan jokaiselle.