Sain juuri luettua loppuun Kigalin kakkukaupan ja taas olen saanut uusia vaikutteita niin keittiöhommiin kuin muuhunkin menoon, erityisesti kiireen hallintaan. Ruokapuolelta mielenkiintoisimpia uutuuksia ovat senene ja ugali. Senene tarkoittaa suurta vihreää sirkkaa joka lienee makoisa. Sirkat poimitaan ja niiden siivet poistetaan, jonka jälkeen niitä keitetään hiljalleen suolavedessa noin puolisen tuntia. Lopuksi keitetyt sirkat paistetaan rapeiksi. Sirkkojen kanssa on hyvä tarjota ugalia, joka on jonkinmoinen maissijauhosta tehty tahnamainen lisuke. Sitä tarjotaan myös papujen tai lihan yms. lisukkeena. Jälkiruoaksi Angel Tungarawa tarjoaa tietysti kakkua tai leivoksia.
Toinen kulinaarinen kirja jonka luin on Timo Tuomen Jalan halki Ranskan, jossa matkan puolen välin jälkeen, siis 700 kilometrin ja Gordesin kaupungin kohdilla alkavat kuvailut mahtavista viineistä ja juustoista sekä rapeista salaateista ja mehukkaista lihoista. Alkumatkan Tuomi vielä kuikuilee vaatimattomampien eväitten tahtiin. Mahtava kirja. Sen viitoittamana jaksoin tallata tieni bussilakkoisessa päivässä helposti juna-asemalle ja takaisin. Tosin minun matkani on vain vitsikkäät kolme kilometriä eli ajassa noin puoli tuntia. Tuomi taivalsi Galais'ista Nizzaan noin 1500 km, ja käytti aikaa kolmisen kuukautta.
Kolmas hiljattainen lukukokemukseni oli Mia Couton Plumeriaveranta. Kirja on hyvin outo ja jotenkin kiehtovalla tavalla psykedeelinen. Se kertoo jo kuolleen, mutta jonkinlaiseen välitilaan jääneen päähenkilön saapumisesta takaisin elävien maailman toisen ihmisen ruumiissa. Kuitenkin niin, että kuollut persoona vain lymyää elävän sisällä, mutta seurailee tämän toimia niihin vaikuttamatta. Kummallinen aihe jonka tapahtumapaikka on hyljätty vanhustentalo Mosambikissa lähellä Maputoa. Samainen kaunis ja posliinisen kuulas Plumeria kuin Rei Shimuran Hawaiji- kirjassakin, saa Couton kirjassa merkittävän osan.