Kävin torstaina työhaastatteluun mennessäni myös kirjastossa, sillä se sattui olemaan sopivasti matkan varrella. Kuin sattuman kauppaa osui silmiini Kyllikki Villan teos Vanhan rouvan lokikirja. Kirja on ollut mielessäni joskus aikaisemmin, ilmeisesti olen nähnyt sen aikanaan kirjakauppojen luetteloissa, ja ajatellut mielenkiintoiseksi. Kuitenkin aina käy niin, että nimet unohtuvat jos niitä ei kirjoita muistiin tai hae heti käsiinsä. Nyt olen lukenut pari ensimmäistä lukua, joissa Kyllikin matka on edennyt Helsingistä Uddevallaan. Määränpää on Boliviassa, eli matkaa on vielä kosolti edessäpäin. Sattumaa on se, että löytämieni tietojen mukaan Kyllikki Villa on kuollut juuri edeltävän helmikuun lopussa, eli vain muutama viikko sitten, korkeassa 86 vuoden iässä. Lokikirja on Liken kustantama ja uusintapainos vuodelta 2008. Alun alaken teos on julkaisu jo vuonna 2004. Luvassa on siis suhteellisen tuoreita tarinoita rahtilaivojen matkassa sujuvasta seikkailusta kohti Etelä-Amerikkaa. Odotan matkan kunnollista alkuun pääsyä innolla.
Omat matkasuunnitelmat näyttävät nyt paljon köyhemmiltä. Viimeksi tänään katselimme äkkilähtäjä eri matkasivuilta ja hyvin kuivalta näytti. Madeira näyttää synkistä tulvistaan johtuen joutuneen uudelleen myynnin kouriin, mutta muuten äkkilähtöjä on niukalti. Matkasimme Madeiralle muutama vuosi sitten. Silloin sää oli päiväsaikaan lämmin ja illat viileitä ja rannoilla liehuivat kaiken aikaa varoitusliput, mutta hotellin allasosastolla oli myös lämmitetty pikkuallas ja levadakävelyihin sää oli juuri sopiva. Nyt olisin tyytyväinen myös lomailemaan kotosalla, pistämään nurkkia kuntoon kevättä varten, ja oikeasti vaan lepäilemään. En muista milloin olisimme viettäneet lomaa kotosalla!
Junalukemisenani sen sijaan on aivan toisenlainen teos. Maeve Binchyn uusin Sydämen asialla. Kirjassa ollaan taattuun Binchymäiseen tapaan tutussa ympäristössä tällä kertaa sairaalan sydänosaston pystytyspuuhissa. Olen Binchy-fani monen vuoden takaa ja hyllystäni löytyvät lähes kaikki Binchyt sekä suomeksi, että englanniksi. Muistan kun joskus 80-luvun lopussa luin ensimmäisen Binchyni Firefly summer ja sen jälkeen kaikki kynsiini saamani kirjat peräjälkeen. Uusia on myös ilmestynyt tasaiseen tahtiin, joten harrastus on pysynyt yllä aivan itsestään.