Totta se on, Naantalissa paistoi kuin paistoikin aurinko, vaikka viikonloppulomasemme alkutahdit muuta lupasivat. Kotoa lähdettäessä keli oli vielä kaunis ja kirkas, mutta pian ennen puolta matkaa alkoi räntäsade räpsähdellä tuulilasiin ja taivas muuttui vetisen valjuksi. Perillä Naantalissa meitä odotti vesitihku ja leuto loskakeli, mutta kylpylässä kun oltiin, niin kastuminen oli muutoinkin varmaa. Ensimmäisen illan vietimme altailla ja La Soleil -ravintolan runsaassa illallisbuffetpöydässä. Ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi - totisesti, ähkyn kanssa kömmimme nukkumaan koko porukka. TV:tä ei juuri tarvittu kun uni tuli silmään jo ennen urheiluruudun loppumista.
Seuraava päivä sujui, runsaan aamupalan jälkeen, Naantalin rantoja kävellen. Matkaa vanhaan kaupunkiin oli vain 1,7 kilometriä, juuri passeli matka pitkin kaunista rantareittiä, etenkin kun aurinko pilkisteli pilvien raosta. Tutustuimme myös Kuparivuoreen sekä kylpylän "vastarannalla" olevaan asuntoalueeseen, pienveneiden säilytyskenttään ja löysimme myös tuttuja kadun nimiä kuten esim. Kurkelankatu, jollainen löytyy täältä meidänkin "sitistä". Lenkin jälkeen oli ohjelmassa taas uimista ja saunomista runsain mitoin. Allasalue on muuten todella viehättävä. Sieltä löytyy monta erilaista allasta, poreita ja vastavirtaa, ulkoallas sekä kuumaa ja kylmää, niin että viihdyimme kyllä, vaikka liukumäkiä ei ollutkaan. Ja illalla taas syömään, tällä kertaa Tammikellariin. Otin alupaloiksi etanoita ja pojat dippilautasen. Etanoita oli juuri sopivasti, mutta dippilautanen oli niin mittava, että pääruuat meinasivat miehiltä jäädä puolitiehen, etenkin kun pohjalla oli edellispäivän syömingit ja runsas aamiaisbuffet.
Naantalin kevät eteni lomasemme aikana aimo harppauksin ja jäälautat sulivat silmissä. Lunta oli sielläpäin huomattavasti vähemmän kuin täällä meillä. Metsissä oli paljon pälviä ja ruohomättäitä sulina. Ei täällä vaan...
Kirjasavotastani sain luetuksi Westön Missä kuljimme kerran sekä Bo Carpelanin Lapsuus-nimisen eepoksen ja vielä tuon aikaisemmin mainitsemani Camillerin Montalbano-kirjan. Camillerin kieli, kai aihepiiristä johtuen, tuossa kirjassa oli karskia ja hyvin eritepitoista, joten täytynee lainata vielä jokunen toinenkin kirja, jotta pääsen paremmin/parempaan käsitykseen hänen kirjoitustyylistään.
Tervetuloa! Sivuilla suloisesti sekaisin: Puutarhurointia. Juustoa ja viiniä. Karavaanailua. Matkoja. Kirjoja. Runoja. Arjen ajatuksia.