Kaikkea sitä oppii kun kirjoja lukee. Tällä hetkellä luen työmatkoilla Alexander Mc Call Smithin kirjaa Onni ja siniset kengät. Tapahtumapaikka on Botswana ja siellä tarkemmin Gaboronen ympäristö. Mma Ramotswe kiertelee tutkimuksia tehdessään maaseudulla, istahtaa makkarapuun alle ja alkaa miettiä mitä kamalaa voisi seurata jos makkara mätkähtäisi päähän. Jollakin oli kuulema tolkku mennyt lähes kokonaan, puhekyky hidastunut ja jos vaikka mitä.
No, pitihän minun tietysti heti luurata mille sellainen puu näyttää, puhumattakaan niistä makkaroista ja löytyihän se "moporoto" eli "sausage tree" eli makkarapuu. Makkaran kuvaa klikkaamalla pääsee Botswanan turismisivuille lukemaan lisää kyseisestä kasvista.
Eipä silti, kyllä tuota kuvaa katsoessa voi uskoa, että muisti saattaisi hieman kärsiä jos hedelmä päähän mätkähtäisi. Hedelmälle voi tulla mittää 60 cm ja painoa jopa 5 kg!
En oikein saanut tolkkua voiko näitä makkaroita syödä, mutta löysin hauskan tarinan Beth Merryn kirjoittamasta matkakertomuksesta. Siinä hän kertoo että koska makkarapuun hedelmät muistuttavat juurimukuloita on syntynyt legenda, jonka mukaan puu olisi halunnut olla maailman kaunein ja kun se huomasi, että ei onnistu, se hautasi päänsä multaan ja vain juuret jäivät näkyviin. Toinen tarina taas tietää kertoa, että kun jumala loi makkarapuun (baobab) niin puu vain jatkoi kävelemistään. Silloin jumala otti sen kiinni ja tyrkkäsi pääpuolen maahan, että moinen hulvaton vaeltelu loppuisi.
Bethin matkakertomuksissa kerrotaan myös, että puun kaarnasta tehdyn teen uskotaan tekevän miehistä vahvoja ja monesti pikkuisia poikia siinä kylvetetään. Hedelmän siemeniä puolestaan käytetään joskus kahvinpapujen korvikkeena.
Mukavaa on näin paukkupakkasilla paeta Botswanan aurinkoiseen lämpöön. Mma Ramotswen tutkimukset sujuvat vitkaisesti filosofoiden ja saa olla tarkkana, että hyppää oikealla asemalla pois junasta.