Aamu oli ihana ja rauhallinen ja vietin taas lokoisia lukuhetkiä junassa. Ikkunoista avautuivat kuvankauniit kuuramaisemat. On jo kolmas päivä täydellistä postikorttikeliä. Tänään ei pauku myöskään tulipalopakkanen, vaan asteita on alle kymmenen. Olikin todella mukavaa kävellä vajaan kilometrin matka junaseisakkeelta työpaikalle. Reittini kulkee puiston läpi, joten sain taas ihailla mahtavia kuuraisia salavia, pylväshaapoja ja lehmuksia sekä korkeita luminietoksia. Tuli vastaan sentään muutama reppuselkäinen koululainenkin.
Eilen sattui mielenkiintoinen tapahtuma. Aamulla viereeni istahti kuuro rouvashenkilö. Ensin hän kosketti minua ystävällisesti olalle ja kysyi kirjoitettu lappu apunaan, pääseekö junalla Rekolaan. Kun vastasin että kyllä, sain kokea erilaisen juttutuokion. Koska tunnistan vain muutaman viittoman, käytti rouva apunaan ikkunapintaa ja kertoili menevänsä sairaalaan tutkimuksiin. Hänellä oli todettu 47-vuotiaana leikkausta edellyttänyt sairaus ja nyt 58-vuotiaana hän oli taas menossa kontrolliin. Hän kertoi myös kahdesta jo aikuisesta pojastaan ja yhdessä ihastelimme kaunista valkoista lumimaisemaa. Vaihdoimme myös joitakin ajatuksia junakirjastani ja sitten olikin päätepysäkin paikka. Lopuksi lämmin käden puristus ja hyvän päivän toivotus. Minulle jäi hyvä mieli, toivottavasti hänellekin. Ihmeen paljon onnistuimme ajatuksia vaihtamaan vaikka yhteinen kieli oli hakusessa.
Tervetuloa! Sivuilla suloisesti sekaisin: Puutarhurointia. Juustoa ja viiniä. Karavaanailua. Matkoja. Kirjoja. Runoja. Arjen ajatuksia.