Raijasin taas aamulla eväitä, ah niin ihanalle, pääkaupungissa sijaitsevalle työpaikalleni, jonka läheisyydestä ei kauppoja löydy, saatikka ravintolaa. Lihaperunasoselaatikkoa ja broilerikiusausta, niin ja banaanijugurttia, siinäpä evästä taas parille päivälle. Töihin päästyäni, vajaan kilometrin taivalluksen jälkeen oli nenänpää jäässä ja sormet kohmeessa ja se työpaikan avain, se on aina kassissa alimmaisena... No, oli sitten lihaperunalaatikko keikahtanut kassiin kyljelleen ja kirjat, paperit, kännykkä ja käsilaukku tuoksuivat maukkailta nälkäiseen aamunenään.
Nyt illalla kotiin päin matkustaessa kassini huumaavat tuoksut saivat kaksi suloista, vaaleanharmaata koiran poikaa aivan villeiksi. Ne huomasivat minut heti asemalla ja sattumalta osuivat myös samaan penkkiin. Voi sitä innostuksen määrää kun koiran nenään herkulliselta tuoksahteleva kassini oli aivan kuonon korkeudella. Emäntä parka sai antaa käskyn jos toisenkin, eikä villikkoja hillinnyt mikään. Kilttejä olivat, Rafael ja Mooses, ja innoissansa kovasti.
Lukemisenani on tällä erää Rei Shimuran seikkailut Havaijilla. Netistä olen sitten luurannut Havaijin paikalliskasveja, joita kirjassa vilisee yhtenään. On mm. Proposis puu, joka muuten tutummin on Mesquite, joita olen nähnyt, ja siemeniä kerännyt, Espanjassa. Yksi eksoottinen lajike on myöskin Kukui-puun hedelmä, joita käytetään Lei-kaulakäätyjen koristuksena.
Lisäksi kerrotaan Weiwei-puista ja plumerian kukista. Tuota Weiweitä en ole onnistunut vielä selvittämään, mutta muista kasveista olen päässyt perille. Kirjassa Havaiji näyttää Reille kahdenlaiset kasvot; aurinkoisen ja rehevän sekä kuumuudessa kuivaksi paahtuneen, kuolleen maiseman. Yksi unelmien matkakohteistahan se tietysti on, mutta niin kaukana. Näin pakkasten keskellä siellä kyllä passaa seikkailla, helposti ja halvalla, kirjan sivujen siivittämänä.