lauantai 30. kesäkuuta 2018

Lepaan puistopuutarha on ihana!

Huom! klikkaa kuvat suuriksi.

Vietimme juhannuksen Hämeen kyliä kierrellen. Matka alkoi lupaavasti kun rantauduimme Hämeenlinnan keskustan kupeeseen leppeässä kesäillassa. Kävelimme ja kiertelimme kaupungin katuja, tutkimme kauniita rakennuksia ja ihmettelimme kuinka paljon ulkomaalaisia ryhmiä hakeutui sievän Ravintola Piparkakkutalon suuntaan. Katselimme linnan puistoa, ylitimme sillan ja kuljimme pitkin kauniita rantoja.

Sateen alkaessa ripsutella koukkasimme uuden, moottoritien päälle valmistuneen, kauppakeskus Goodmanin suojaan. Uudenkarhea, monessa tasossa puhtaan valkeana hehkuva ostosparatiisi oli miellyttävä. Mieleen jäivät tavanomaisista kotitaajaman kaupoista poikkeavat liikkeet kuten Bikbok ja Your face, joissa oli mukavan näköisiä kesävaatteita, mutta nyt ei ollut sellainen hetki...







Yö sujuikin sitten sateen ropinassa.

Juhannusaaton aamuna suuntasimme Lepaalle. Ihka ensimmäiseksi Lepaan viinitilalle ja viinimyymälään ostoksille. Kätevä keskittymä tuo paikka olikin, sillä samassa pihapiirissä toimivat Lepaan golfin, keramiikka ja savipajan, taimiston ja viinitilan myyntipisteet.  Lounasruokaa oli tarjolla ja tilat viihtyisät, valoisat ja avarat. Ostosten jälkeen kiertelimme ympäristössä Hamin puutarhoja etsien, vaan eiväthän ne siinä olleet.



Pienen matkan ajettuamme hoksasimme kyltin Hämeen ammattioppilaitoksen puutarhatilalle ja sieltä avautuivat monet ihanuudet. Kiertelimme ja katselimme polkujen varren istutuksia, löysimme tiemme punaiselle mamselli myllylle ja sen vierestä aukeavaan hedelmäpuutarhaan.

Aivan erityisen ihana alue löytyi läheltä rantaa pikkuisine lampineen ja paahteisen paikan rinteineen.
Helteinen alkukesä oli saanut kaiken kukkimaan ja viime päivien pisarat lopuksi virkistäneet kasvit parhaaseen hohtoonsa. Pionitkin vielä hehkuivat suurina mättäinä varjoisemmissa paikoissa.

























Parahiksi saimme kaikki alueet laivarantaa myöten koluttua ennen kuin hyytävä myrskytuuli ja sade hätyytteli meidät autolle.


sunnuntai 6. toukokuuta 2018

Viikonloppu Viimsissä ja Kadriorgin kierros

Kevät on todellakin räjähtänyt käyntiin. Pitkään värjöteltiin viluisina ja tuntui, ettei lämpöä tule laisinkaan, mutta viime päivien aikana on vihdoin tuntunut keväältä. Äkkinäisen lämmön ansiosta kaikki luonnossa valmiina väijymässä ollut vihreä on ponkaissut pintaan ja alkaa jo näyttää hyvältä.

Extempore kevätreissu tehtiin Tallinnan kupeeseen Viimsin kylpylään. Ihan kiva paikka. Ei ihmeellinen, mutta pieni, siisti ja viihtyisä. Allasosastoja oli monenlaisa, ja niihin pääsi lisämaksusta. Kylpyläpakettiin kuului uimahallin ja pienen kotoisen kylpylän käyttöoikeus, lisämaksusta pääsi "lapsettomaan" +18 kylpylään ja lapsillekin oli oma lismaksullinen H2O osastonsa liukumäkineen.

Viimsiä jotkut luonnehtivat Tallinnan Espooksi. Taisipa se sellainen ollakin. Meren rantaan kävelimme ja tulimme Haabneeme rand -rannalle. Pitkät hiekat, matala kivinen ranta ja kymmenittäin joutsenia. Hotellin ikkunasta näkyivät Pohjakönnan trepit, eli siksak-muotoon rakennetut kuntoportaat.





Vapun aatoksi oli luvattu reissun ainoa aurinkopäivä. Silloin suuntasimme Tallinnan keskustaan. Bussi lähti kylpylän takaa ja vei Viru keskukseen. Maksu oli 2 euroa ja lipun sai ostaa bussista.

Kaunis päivä houkutti kävelemään vanhaan kaupunkiin ja etsimään aurinkoterasseja sieltä. Mukavaa oli kierrellä suhteellisen väljässä tunnelmassa, kovin monia turistiryhmiä ei ollut liikkeellä.








Vanhasta kaupungista kävelimme Kadriorgin puutarhaa katsomaan. Hitaasi käynnistynyt kevät ei paljoa näyttänyt. Orvokkeja oli istutettu nurmikkoalueita värittämään, mutta sipulikukat uinuivat vielä. Itse palatsin piha-alueella tehtiin istutustöitä ja kaivettiin muotopuutarhan kukka-altaita pehmeämmiksi. Taimia ei vielä näkynyt. 

Tänä kesänä kannattaa puistoon mennä jos on meinannut, sillä Kadriorg täyttää 300 vuotta! Uskon, että juhlavuoteen panostetaan myös istutusten muodossa. 





torstai 5. huhtikuuta 2018

Aurinkoloma Rovaniemellä

Joen ja vaarojen maisemissa

Aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta koko pääsiäislomaseni ajan.  Rovaniemellä sää oli keväinen, vaikka lunta oli todella paljon, näki jo, että tien penkat alkoivat harmaantua autojen roiskuttamasta loskasta ja vesi Jätkänkynttilän sillan alla oli sula. Sulaveden osuus kasvoi päivä päivältä, kun veden pyörteet hioivat jään reunoja. Siitä huolimatta hiihtäjät ja kelkkailijat vielä rannan vierustaa kulkivat.

Matkani Rovaniemelle taittui Intercityn kyydissä. Yhtä soittoa sai painatella perille asti. Olin varannut itselleni lisämukavuuden varmistamalla paikkani ravintolavaunun yläkertaan, Duetto plus -paikalle. Sitä en osannut kuvitella, että penkkini oli katse ikkunaan päin ja selkä käytävälle. Työtasokin olisi ollut, mutta onneksi läppäri oli jäänyt kotiin. Joukkoon sulauduin kuitenkin asettamalla tablettini pöytäpinnalle.


Saavuttuani perille ja ensimmäistä kertaa tällä asemalla ollen, en tiennyt menettelyistä. Seistä tönötin taksi-tolpan ja -kyltin kohdalla toisen mamman kanssa ja ihmettelin vieressä olevaa pitkää jonoa... ihmisiä suksipusseineen.

Soittelin taksia tilatakseni ja sain kuulla että kaikki autot on lähetetty ja että jonottamalla ainoastaan kyytiin pääsee. Siispä sen pitkän jonon hännille... No suht ripeästi jono lyheni ja koska pakkasta oli alle kymmenen astetta, ei tullut niin kovin kylmäkään siinä seistessä. Kiinalaisturistit kyllä kaivoivat villahuivia ja pipoa lisälämmikkeeksi ja tamppasivat nahkakengissä olevia jalkojaan niin, että lopulta hellyin päästämään heidät jonossa edelleni. Onneksi oli leutoa, tuli mieleeni, että jos pakkaslukemat olisivat olleet 15 asteen nurkilla, olisivat tervetulotunnelmat olleet tyystin toisenlaiset.


En käynyt avannossa. Harmi. Aivan Jätkänkynttilän vieressä oli avantouintipaikka. Ihastelin kuinka uimareitten suojaksi, näkyvyyden ja tuulen, oli rakennettu jäälaatoista sahalaitainen muuri, mutta "paikallisoppaani" tiesi kertoa, että muuri on sitä varten etteivät lumikelkkailijat hurauta avantoon. Siinä ne näyttivätkin kelkat huristavan aivan avannon tuntumassa.

Hyvää ruokaa ja hartautta

Paljon kävelimme ja auringonpaisteesta nautimme täysin siemauksin. Siemauksia saimme myös Ravintola Nilin Rovaniemi-menuun sisältyen.
Nili tuo maahan La Bodega de Pinoson viinejä Alicantesta, Espanjasta. Aivan uuteen viinirypälelajikkeeseen, Airén, sain tutustua talon viinin Vermador Oarganic Whiten myötä. Menu oli oivallinen, palvelu ystävällistä ja keittiön tervehdykset mukavia ja maukkaita yllätyksiä. Menun aloitti mieltä kiihottaen "Luikkuliemi," poron luista kokoon keitetty tymäkkä kuksallinen. Porolle maistui, ja sopiva suolakin siinä oli. Eksoottista.

Pöytäseurani katsoi saaneensa ensimmäistä kertaa eläessään raakaa poroa syödäkseen, mutta kehui sen maukkaaksi maistettuaan. Hyvää se olikin ja leikkautui hyvin pöytään tuoduilla pikku-Martini puukoilla.

Koskapa pääsiäisen aikaan ei ollut tarjolla konsertteja, näytelmiä tai muita ohjelmallisia huvituksia päädyimme musiikillisen annin kaipuussamme pääsiäisyön messuun. Mielenkiintoinen, kaunis tilaisuus. Väkeä oli tullut paikalle mukava määrä ja kirkkolaulu kantautui jylhän kivikirkon seinämistä kaikella hartaudella. Virret olivat uudesta virsikirjasta ja siten kovin outoja, mutta sävelkulultaan helpot säkeistöt saattoi kyllä laulaa hetken kuunneltuaan. Uusi kokemus tämäkin. Kirkkosali on kaunis, Ounasvaaran laelle laskeutuneen Kristuksen silmien alla saa seurakunta istua kaunista alttarifreskoa ihaillen. Fresko on vastikään puhdistettu kirkkaaksi - ranskanleivällä!

Alvar Aaltoa ihaillen

Toisenlaista kulttuuria sain ihastella paikallisoppaan viedessä minua Alvar Aallon suunnittelemaan kirjastoon ja Teatteritaloon. Kirjaston arkkitehtuuri on oivaltavaa! Aivan upea idea ovat kirjastosalin lattiaan upotetut aaltomaljakkomaiset poterot lukupöytineen ja hyllyineen. Vaikuttava oli myös pohjakerroksen musiikkiosasto partituureineen ja eri musiikin osastoineen.

Teatteri eli Lappia-talo oli vaikuttava. Talo on vasta vähän aikaa sitten avattu suuren, ja hintavan, remontin jäljiltä. Puhtoista ja kaunista olikin. Aallon tyylille uskolliset tummansiniset, keraamiset laattaseinät välkkyivät ulkona vilahtelevaa auringonkiloa ja seinien kuvakudokset ja maalaustaide loivat harmonista tunnelmaa. Lieneekö lattian kivi ollut marmoria, kaunis se ainakin oli. Harmi, ettei mitään näytäntöä osunut kohdalle.