Tästä tykkäsin vielä enemmän. Aivan oivallinen ja koukuttava juonen kuljetus.
Tarinassa poikkeukselliset, ikääntymättömät ihmiset, seikkailevat, tai paremminkin elävät arkea, eri vuosisatojen maisemissa.
Ihailen aina tuota kykyä rinnastaa eri aikakausien tapahtumia nykyhetkeen ja kertoa maiden ja kaupunkien vaiheista historian saatossa. Miten mikäkin paikka on muuttunut, miten ihmiset elivät, mitkä ammatit olivat voimissaan ja kuinka tuo perusta on kasvattanut harteilleen nykyhetken.
Mainio kirja, josta voi seurata historian tapahtumia samalla, kun päähenkilö muistelee elämänsä eri vaiheita 400 vuoden ajalta ja etsii tytärtään, jonka on kuullut kantavan samaa poikkeuksellista ominaisuutta.
Jännitystä tarinaan tuo Albatrossikerho, jonka ideana on muka jäljittää näitä poikkeusyksilöitä saattaakseen nämä turvaan normaaleiden ihmisten, eli päiväkorentojen, juonilta ja vainolta.
Tarinan tuoksinassa ja aikakausien sokkeloissa voi tulla päätelmään, että ihminen ei juuri viisastu, vaan historia tavallaan tulee toistaneeksi itseään vuosisadasta toiseen.
Epäluulot, vaino, ryhmästä pois sulkeminen, sosiaalinen luokittelu, nuo kaikki säilyvät, kohteet saattavat kyllä vaihdella. Enää ei polteta noitarovioita, mutta hanakasti kyllä hyökätään toisin ajattelevien kimppuun. Lynkkausmenetelmät vaan ovat erilaiset.
Oivaltava on myös päähenkilön rohkeus ja kypsyminen jutun loppua kohti. Ymmärrys, että kuitenkin on elettävänä vain nykyhetki vaikka eläisi miten kauan hyvänsä. Mennyt on muistoa, tulevasta ei tiedä, ja vaikka pelkäisi mitä, tulee huominen joka tapauksessa.
Kevättä kohti siis rohkeasti, tulee se kuitenkin, käyköön mitä käy.
(korjattu: Albatrossikerho, ei pelikaani.)