että tähän on tultu"
Aamuin ja illoin junassa matkatessa luen Saku Tuomisen kirjaa Kaikki on hyvin riippumatta siitä miten kaikki on.
Aivan mainio, avartava ja ajattelua haastava teos. Kirjan mietinnät johdattavat ajatukseen; mitäpä saavuttaisimme, jos emme pistäisikään hanttiin ja aina vastustaisi, vaan hyväksyisimme tapahtuneen ja pyrkisimme haluttuun muutokseen lempeämmin keinoin. Miten kävisi, jos emme lisäisi tahtia ja puristaisi viimeisiäkin pisaroita, vaan ottaisimme aikaa, löysäisimme vähän ja kuuntelisimme...
Jo tapahtunutta ei takaisin saa, ja muuttaa voi vain omaa suhtautumistaan, olipa asia kuinka vakava, väärin, epäoikeudenmukainen tai surullinen. Muutokseen voi sitten pyrkiä oman toiminnan kautta, fiksummin keinoin.
Monia mielenkiintoisia ajatuspolkuja seuraillen, Platonia, Senecaa, Marcus Aureliusta ja Dalai Lamaa sekä montaa muuta suurta ajattelijaa sivuten mietitään myönteisempiä arjessa kestämisen tapoja.
Uusia sisäisen puheen käytänteitä sivuilta voi oppia myös. Samaten kirja haastaa lähimmäisen kohtaamiseen ymmärtäen ja kehottaa omaksumaan myötätuntoisen asenteen kaikessa kanssakäymisessä.
Sivuilla käydään läpi tarinan ja faktan rakenteita. Esille nousee, että useat faktaksi mieltämämme asiat ovatkin tarinoita, joita pidämme faktoina moninaisista syistä. On myös mahdollista muuttaa itselleen kertomaansa tarinaa ja mielen maisemia sen myötä.
"Että kaikkein tärkeintä on nähdä hyvä ja vahvistaa sitä."
Syvällinen opetus, jonka poimin kirjasta mukaani: Kaikki helpottaa, jos opimme nauttimaan siitä, mitä meillä jo on.
