Kolme kohellusta - sattumuksia Kreikan rannoilla

Lomakuvia käsitellessä nousi mieleen Kreikan reissulta muutama hauska sattumus, joilla ilahdutin perheen päätä rantoja rymytessä.

Agia Annan hiljaisessa lomakeitaassa tempaisin kengät käteen ja kahlasin rantaveteen. Lämmintä oli ja mukavaa, mutta isäntä viiletti rantakadulla jo kaukana. Niinpä minä päätin oikaista nurmikon poikki hiekkavarpaineni ja kuivata jalat läpsytellen lämmintä kivikatua, mutta Ai!

Rannan vihreältä nurmikolta näyttävä peite olikin piikkejä täynnä. Joku maata pitkin matava kasvillisuus siinä oli, okaat nousivat taivasta kohti eli suoraa jalkapohjiini. No, kun olet lintannut kummankin jalan piikkimattoon, mitä teet, ei siinä sovi istumaankaan ruveta! Ei kun takaisin vettä kohti varpaisillaan ja nykimään okaita pois yksitellen. Vaimeaa tirskuntaa kuului rannan tuntumassa olevasta pihasta.

Kymin rantakaupungin loputtomassa, sateen pieksemässä rannassa puolestaan upposin mutaan. Että pitikin mennä juuri siitä kohdasta kurkkimaan. Ei kun kengät hiekkalillussa ja aivan märät, jos jo eivät olleet ennestäänkin. Mikäpä siinä, hiekkaranta taas lähellä ja kenkiä huuhtelemaan sinne. Kumarrus ja - aalto. Kastui siinä hartella roikkuvan puseron hihat, mutta kamera onneksi säilyi pulahtamatta.

Kolmas sattumus oli 90 kilometrin hipaisu navigaattorin ruudulla. Tien tiukoissa mutkissa laitteella oli nimittäin taipumus hyppiä pois paikoiltaan, ja niinhän minä sen pelastin. Otin käteen ja - kyllä se siinä välähti - mutta palautui kuitenkin näyttämään suuntaa.

Hotellille siis ajelimme illan hämärtyessä ja pimeäksi muuttuessa. Moottoritietä pääsee nopeasti... Sitten alkoivat hälytyskellot soida. Minne ollaan nyt menossa? Ei ollut Halkidaa seuraavassa opasteessa, eikä sitä seuraavassa, mutta Delfi ja Patras niissä kyllä luki. Syyksi selvisi, että olin hipaissut näytöltä uuden päämäärän, Kyparissos, jonne olimme ajelleet jo vajaan tunnin verran.

Vaikka Delfiin olisikin ollut matkaa vain 60 kilometriä, jäi se siltä yöltä tutustumatta. Hotellissa ehdimme onneksi vielä nipin napin iltapalalle. Hyvä ruoka - parempi mieli.

Harmittaa, että en ottanut ruokakuvia. Erityisesti jäi mieleen rullalammas ja rusinariisi. Riisin seassa oli usein vaaleita rusinoita ja aprikoosin palasia. Hedelmäistä ja hyvää.

Evian kierros ja sateen kyllästämä pyrähdys Korintin kanavalla

Eviassa paistoi alkuviikon aurinko, onnistuimme jopa pitämään uintipäivän Eretria Village -hotellin omassa rannassa. Minä löhösin auringossa ja mies porskutti menemään snorkkeloiden. Ei kuulemma näkynyt muuta kuin pikkukaloja.

Koko reissu alkoi mukavasti, Norwegianin lento Ateenaan sujui aikataulussa ja noin sadan kilometrin automatka hotellille oli tökkivän alun jälkeen sujuva, vaikka eksyimmekin navigaattoriasetusten johdosta Ateenan kiertävälle, pitkälle reitille. Eretria Village Conference & Spa Resort on mukava paikka, mutta keskellä ei mitään. Auto oli siis sittenkin hyvä valinta, etenkin, kun sää suosi vain alkuviikosta.
"Hulluja nuo suomalaiset", totesivat Kreikan pojat, kun tapamme mukaan talsimme pitkin pientareettomia ajoteitä läheiseen Amarintin kylään. Tien vartta tallasimme tosin vain pienen matkaa, sillä pienia kujamaisia polkuja kulki rantaan tämän tästä ja yhdelle sellaiselle lähdimme. Lopun matkaa saimme taivaltaa pitkin ihanaa merenrantaa, tosin välillä kahlaten. Takaisin päin kävelimme taasen tien laidassa, kun hotellimme ravintolan tarjoilija hoksasi meidät töihin ajaessaan ja halusi ottaa kyytiin, pois hurjan liikenteen jaloista.

Kreikkalaista vieraanvaraisuutta koimme joka paikassa muutenkin. Hotellin buffet oli kuin kreikkalaiset pidot. Kaikkea ja valtavasti ja viiniä oman käden mukaan. Onneksi oli se auto... Kaikkialla oli letkeä meininki, ei niin nokonuukaa, EU-normeista hällä väliä. Tupakoida sai missä vaan, kaiteita ei ollut kuin nimeksi, totuttua Välimeren mallia. Mukavaa, mutkatonta, mutta sekasortoista etenkin liikenteessä, jossa valoista ei välitetty, vilkkua ei käytetty, kaistoja ei noudatettu, vaa käännyttiin miten huvittaa. Se tosin helpotti myös turisitin ajoa.


Aurinkoisina päivinä ehdimme myös tehdä autoretket lähikaupunki Halkidiin, Edipsoksen kuumille lähteille, Agia Annan rantakohteeseen, Limniin ja Karistokseen sekä Bouroksen pikkukylään. Vielä torstainen Kymin retkikin oli onnistunut, rantakaupungissa pääsimme kiertelemään ja kuvailemaan loputonta merta, jota rinteistä valuva vesiryöppy värjäsi oranssin ruskeaksi.


Perjantaina emme enää onnistuneet sadetta jujuttamaan, vaan Korintin ja Loutrakin reissu jäi torsoksi, satoi kaatamalla ja kuvia piti näpsiä autossa istuen. Etenkin paluumatkan varren Marathonin kylän maisemat jäivät kaivertamaan, mutta kaatosateessa ei kuvia viitsinyt ottaa.

Mukava reissu, tosin kulttuuri jäi - taas kerran - maisemamatkailun jalkoihin. Ateenan jätimme suosiolla omaksi reissukseen, kun Eviassakin nähtävää oli yhden viikon täytteeksi riittämiin.

Eretria Villagen huoneistokämpät

Edipsoksen kuumat lähteet

Kymi, satama

Kymi, loputonta rantakaistaletta - päädyssä uimaranta

Amarintin (Amarynthoksen) näkymää

kalaravintola Amarintissa

Reissun laaja kuvakierros löytyy linkit-sivulta. Eviasta on todella vähän tietoa saatavana, suomeksi ei juuri mitään, mutta tältä sivulta löytyy hyvät kartat ja tiedot englanniksi.

http://www.visitgreece.gr/en/downloads/maps/evia

Lomareissun mittainen tukipaketti Kreikkaan - tulossa retki Evian saarelle

Santorini, Thira

On tiedossa syyslomareissu. Varattuna on lomalento Ateenaan ja siitä matka jatkuu autolla noin sadan kilometrin päähän saarelle nimeltä Evia, tarkemmin Eretrian kunta ja kylän liepeet, jonne pääsee maantietä pitkin Evianlahden ylittävää siltaa.

Odotettavissa on meille aivan uusi ja ennen näkemätön, kuvausten perusteella historiaa ja ateenalaisten lomavilloja pullollaan oleva, maatalouspainotteinenkin Kreikan saari. Se Kreikka, mitä aiemmin olemme nähneet, on varmaankin aivan toisenlaista, sillä vain Santorinin valkoiseksi kalkituilla kuvankauniilla 'postimerkkisaarella' olemme lomailleet aikaisemmin.

Hotellialueen manttaaleista löytyy kuvauksen perusteella niin puistoja kuin lenkkipolkuja ja oma rantapätkäkin. Vähän ihmettelen, että tämmöinen matka on tulossa, mutta en lainkaan vastustele.

Jos perinteet kutinsa pitävät, pyörimme tätä Kreikan toiseksi suurinta saarta (Kreeta on suurin) viikon verran ristiin rastiin, mutta puitteet on nyt kyllä myös altaalla ja rannalla lepäilemiseen. Toivottavasti paistaa aurinko.

Mielenkiintoista olisi nähdä Ateenan kaupunkiakin, mutta lienee viisaampaa pitää suunnitelmat suppeina. Viikossa ei paljoa ehdi, pelkkä Parthenon ja Akropolin ympäristö vaatisi useamman päivän tutkimisajan.

Innolla reissua odotan ja vanhoja Santorinin kuvia selailen. Turistisanastokin pitää päivittää; kalimera, kalispera ja kalinihta ovat vielä sentään muistissa.

Vanhoissa Kreikka-muistoissa virittäydyn matkaan, Jassas!

Viisi veijarinaista, Madrid ja Granada...

No jopas osui käsiin hulvaton tarina pitkästä aikaa!

Tämä Mamen Sanchezin kirja, On ilo juoda teetä kanssasi, on vallaton veijaritarina siitä, kuinka suuren kustantamon perijäpoika, Atticus Craftsman, passitetaan sulkemaan kustantamon Madridiin myynninedistämistarkoituksessa perustama Librarte-lehti, jota toimittaa viiden hurmaavan naisen joukkio.

Atticus lähtee toimeen huolettomana ajatellen, ettei homma niin kaksisen vaikea voi olla, mutta miten käykään...
Naisviisikko juonii työpaikkansa pitääkseen melkomoisen verkon, johon Atticus tarttuu enempiä kyselemättä, rakastuu, pettyy ja...
Soppaa seikoittaa myös herttainen, mutta töksähtelevä komisario Manchego, joka saa kustantamon omistajalta, Atticuksen isä Marlow'lta toimeksiannon jäljettömiin kadonneen pojan löytämiseksi mitä pikimmiten.

Tapahtumat sijoittuvat Madridin hikisiin kortteleihin ja Granadan hedelmällisiin maisemiin. Kukkuloille, joilta on suora näkymä yli laakson kaupungin toisella laidalla kimaltavalle Alhambran linnalle...

"Granada ei ollut milloinkaan säihkynyt niin kuin sinä sateenjälkeisenä iltapäivänä: appelsiinipuut kimmelsivät heleänvihreinä auringossa, kurjenpolvet lehottivat silmänkantamattomiin ja vuorenhuippuja peitti valkoinen, vasta varissut lumi, kuin tomusokerikerros leivoksen päällä." 

Neuvokas viisikko onnistuu puolisen vuotta hämäämään kaikkia peitetarinansa kanssa, mutta sitten tarina saa lisäkäänteen. Huijaus, tiliväärennökset ja väkivalta astuvat mukaan kuvioihin ja Librarten huono talous saa selvityksensä. Lopullinen yllätys tulee viisikon vampin, Solean, isoäidin takataskusta ja onpa itse Hemingwayllä osuutensa juonessa.

- -
Ihanaa, viihdyttävää ja erittäin todellisuuspakoista luettavaa tässä villissä maailmanntilanteessa jossa Tornio täyttyy turvapaikanhakijoista joita kyyditään etelämmäs kaikkiin mahdollisiin majoituskohteisiin, Euroopan rajoja ollaan sulkemassa milloin milläkin kulmalla ja korkeatasoisesti koulutetun tietoyhteiskunnan täydellinen sivistymättömyys nostaa esiin julmia piirteitä.

Wanhoja taloja, meren sineä ja loppukesän kukkaloistoa

Tätä kaikkea saattoi ihailla taas Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa viime viikonloppuna.

Tänä kesänä olimme laiskempia ja kiertelimme vain uusia talokohteita ja viime kesältä rästiin jääneitä taloja. Niinpä aikaa riitti meren ihailuun, puutarhoissa istuskeluun, taiteesta nauttimiseen ja uusien ruokapaikkojen etsintään.

Kuten niin monasti, nytkin saavuimme perjantai-iltana, täyden kuun loisteessa, tuttuun rastipaikkaamme vanhan sahan niemelle. Kuu loisti suurena ja kirkkaana pilvettömältä taivaalta, valkoposkihanhet lensivät edes takaisin ja valkoiset veneet seilasivat meren lahdella. Kaunista.

Lauantaiaamuna ryntäsimme täyttä laukkaa aamiaiselle Kallej-ravintolaan, etukäteen olin varmistanut, että aamiaista varmasti on tarjolla. Ja olihan sitä. Samaisesta aulasta tullaan sisään niin ravintolaan, kuin myös Degerby Gillen hotelliin, jonka aamiainen hoituu samassa tilassa, joten maisteltavaa oli monen sorttista, puurosta ja munista pekoniin, croisantteihin ja vohveleihin mansikkahillolla. Hyvää.

Aamupalan jälkeen alkoikin sitten se urakka. Ihania taloja, kauniita pihapuutarhoja ja myyntikojua jos jonkin moista. Ravattiin ja katseltiin, ihasteltiin ja ihmeteltiin. Mieleen jäi erityisesti rohkea suurikuvioisten kukkatapettien runsaus. Mutta hyville ne näyttivät, vaikka omaan kotiini ei laittaisi... no, ehkä yhden seinän verran. Lounaan söimme Villa Aaltosen ihanalla puutarhaterassilla ja vieläpä musiikin säestyksellä.

Sunnuntaina piipahdimme Sibeliusnäyttelyssä, joka oli laadittu nykyisin musiikkiopiston käytössä olevaan, 'Pappa' Sibeliuksen taloon (Sibeliuksenkatu 10). Mukava paikka sikäli, että siellä pikku-Janne on kesiään viettänyt useasti - ja isompana sitten siinä naapurissa Sucksdorffien salongissa (nykyisin Helgas I ja II).

Maistelimme myös kassava-papuherkkua Jaana Kapari-Jatan ja Samsideen Jatan ruokakojussa, Pitkänpöydän talon pihamaalla. Täyttävää ja makoisaa oli, vähän kuin perunaa tuo kassava, maniokiksikin mainittu, mutta "töhnäisempi" suun tuntuma - hyvällä tavalla. "Tylypahkan taikamakkaraa" emme enää jaksaneet haukata.

Nyt tulee paljon kuvia, mutta klikkaamalla ensimmäistä, pääsee katsomaan kunnollisen kokoisia 'kuvaruutuja':

 

Minun Göteborgini: Aurinkoa ja kukkaismeriä

Kun heinäkuussa lähdin Puutarhanaisten matkassa kohti Göteborgia ei ennakko-odotukseni olleet kovin kummoiset. Mitä nyt siellä voisi olla, höh, niin lähellä, Ruotsissa! Samanlaisessa pohjoisessa maassa kuin missä värjöttelemme kaiket vuodet!

Vähänpä tiesin! Matka oli ruusuja tulvillaan. Vierailimme aivan ydinkeskustassa sijaitsevassa Puutarhayhdistyksen (Trädgårdsförening) puistossa, sekä Kasvitieteellisessa puutarhassa. 

Kuvat kertokoot enemmän kuin voin kirjaimilla sanoa:

"Omalla ajalla" kiertelimme kaupungin puistoja. Ihania, hyvin hoidettuja paikkoja, joissa oli loistavia leikkialueita lapsille ja kaunista katseltavaa aikuisille.

Skansen Kronan on puolustuslinnakkeen torni, joka on rakennettu 1600-luvulla. Sinne nousee vanhasta kaupungista, Hagasta, valtavan jyrkät portaat, joissa saa hyvän maksimisykeharjoituksen.

Oopperatalon silhuettia:

Näkymä Clarion Post -hotellin ikkunasta:

Vierailimme myös Gunnebon linnassa, jonka maineikas -  ja rahakas - Hallin perhe rakennutti kesäasunnokseen. Viehättävä paikka keskittyy nyt hyötykasviviljelyyn ja tarjoaa puutarhaterapiaa erilaisille asiakasryhmille, kuntoutujille ja vapaaehtoisille. 

Jättegrytorna eli hiidenkirnut. Eipä paljon mistään kotoisin, mutta lenkki sinnekin tuli tehtyä. Kirnut on merkittynä Gunnebon linnan infokarttaan, sijaitsevat noin kilometrin päässä linnan saapumisympyrästä.

Bohusin linna siinteli illallisristeilyn ikkunasta. Matkasimme Göta älvia pitkin Carl Mikael Bellmannin kyydissä ihanasta illallisesta nauttien.