tiistai 1. syyskuuta 2015

Wanhoja taloja, meren sineä ja loppukesän kukkaloistoa

Tätä kaikkea saattoi ihailla taas Loviisan Wanhat Talot -tapahtumassa viime viikonloppuna.

Tänä kesänä olimme laiskempia ja kiertelimme vain uusia talokohteita ja viime kesältä rästiin jääneitä taloja. Niinpä aikaa riitti meren ihailuun, puutarhoissa istuskeluun, taiteesta nauttimiseen ja uusien ruokapaikkojen etsintään.

Kuten niin monasti, nytkin saavuimme perjantai-iltana, täyden kuun loisteessa, tuttuun rastipaikkaamme vanhan sahan niemelle. Kuu loisti suurena ja kirkkaana pilvettömältä taivaalta, valkoposkihanhet lensivät edes takaisin ja valkoiset veneet seilasivat meren lahdella. Kaunista.

Lauantaiaamuna ryntäsimme täyttä laukkaa aamiaiselle Kallej-ravintolaan, etukäteen olin varmistanut, että aamiaista varmasti on tarjolla. Ja olihan sitä. Samaisesta aulasta tullaan sisään niin ravintolaan, kuin myös Degerby Gillen hotelliin, jonka aamiainen hoituu samassa tilassa, joten maisteltavaa oli monen sorttista, puurosta ja munista pekoniin, croisantteihin ja vohveleihin mansikkahillolla. Hyvää.

Aamupalan jälkeen alkoikin sitten se urakka. Ihania taloja, kauniita pihapuutarhoja ja myyntikojua jos jonkin moista. Ravattiin ja katseltiin, ihasteltiin ja ihmeteltiin. Mieleen jäi erityisesti rohkea suurikuvioisten kukkatapettien runsaus. Mutta hyville ne näyttivät, vaikka omaan kotiini ei laittaisi... no, ehkä yhden seinän verran. Lounaan söimme Villa Aaltosen ihanalla puutarhaterassilla ja vieläpä musiikin säestyksellä.

Sunnuntaina piipahdimme Sibeliusnäyttelyssä, joka oli laadittu nykyisin musiikkiopiston käytössä olevaan, 'Pappa' Sibeliuksen taloon (Sibeliuksenkatu 10). Mukava paikka sikäli, että siellä pikku-Janne on kesiään viettänyt useasti - ja isompana sitten siinä naapurissa Sucksdorffien salongissa (nykyisin Helgas I ja II).

Maistelimme myös kassava-papuherkkua Jaana Kapari-Jatan ja Samsideen Jatan ruokakojussa, Pitkänpöydän talon pihamaalla. Täyttävää ja makoisaa oli, vähän kuin perunaa tuo kassava, maniokiksikin mainittu, mutta "töhnäisempi" suun tuntuma - hyvällä tavalla. "Tylypahkan taikamakkaraa" emme enää jaksaneet haukata.

Nyt tulee paljon kuvia, mutta klikkaamalla ensimmäistä, pääsee katsomaan kunnollisen kokoisia 'kuvaruutuja':