Ihana Tom Bombadil loruillen seikkailee

Sain joululahjaksi Tolkienin Tom Bombadilin seikkailut -runoteoksen. Kauniisti kuvitettu ja viehättävä laitos. Siitä mieleisimmän runon tahdon liittää tähän:

Varjomorsian

Oli mies joka asusti yksinään,

hän istui ajasta aikaan

kuin paatinen veistos paikallaan

eikä varjoa jättänyt lainkaan.

Päälaella pöllöt ne kyyhöttivät

loisteessa talvisen kuun,

ne kuolleena häntä jo pitivät, 

kun yö tuli kesäkuun.

Tuli nainen harmajapukuinen

joka himersi hämärässä,

hän kukkia hiuksiinsa punoen 

seisahtui hetkeksi tässä.

Mies heräsi, kivestä kimposi hän,

paula taian kun purkautui,

tempas syliinsä neidon himmeän

ja sen varjoon kietoutui.

Ei enää tuo nainen voi vaeltaa

alla auringon, tähtien, kuun;

ei päiviä, öitä, vaan alinen maa,

sinne joutui hän, suljettuun.

Mutta kerran vuodessa kirpoavat

kivilukot, ja sylityksin

he aamuun valkeaan tanssivat, 

ja varjo on heillä yksi.

Runot on suomentanut Alice Martin.

Hulvattomat autoreissut Britanniassa ja Ranskassa

Voi miten ihmeellinen on internetin maailma! Twitterin kautta sain vinkin ennalta tuntemattomasta, mutta riemastuttavan taitavasta kirjailijasta nimeltä Ben Hatch. Brittiläinen Hatch on kirjoittanut matkaoppaita sekä kovasti kehuja saaneita koomisia tarinoita elämänsä värikkäistä vaiheista.
Eikä minun kauaa tarvinnut syventyä hänen tuotantoonsa  kun jo syttyi kiinnostuksen kipinä. Vai miltä kuulostaa riemukas "Ollaanko jo kohta perillä?"- Britannian ympäriajo pienten lasten kanssa täpötäydessä Vauxhall Astrassa lapsiystävällisia matkakohteita kartoittaen tai "Reitti Roueniin"- kiertoajelu Ranskan auringossa aromikkaalta juustolta löyhkäävässä Passatissa.

Minä olin heti myyty tämmöisten aiheiden edessä ja tutkailin kirjojen saatavuutta täällä meillä. Kumpaakaan ei ole käännetty suomeksi, eikä myöskään muita Hatchin teoksia, mikä on suuri harmi. Onneksi maailma on avara ja sain kirjat tilattua netin kautta. Kindlen kautta ekirjat voisi ladata luettavaksi nopeasti, mutta minä tykkään hypistellä sivuja, ja pokkareitten saavuttua onkin riemua on riittänyt.

Are we nearly there yet?
Hatchin hulvaton matka taittuu pitkin poikin Britanniaa perheen yhteisellä automatkalla erilaisia turistikohteita kierrellen. Hersyvien sattumusten ohella kirjan sivuilta löytyy mukavasti tietoa historiasta ja kunkin maanosan merkkihenkilöistä.

Tarinasta tekee aivan omanlaisensa arkipäivän kommellusten värikäs kuvaus. Tällä kirjailijalla on poikkeuksellinen lahja kertoa herkästi ja intiimisti tarinaa, jossa elämäntapahtumat ja muistot solmiutuvat koskettavaksi kokonaisuudeksi. Olenkin kummastuttanut junassa kulkijoita vuoroin hihittelemällä ja väliin silmistä vuotavaa vettä kuivaillen.

Road to Rouen
Tässä kirjassa matkataan pitkin poikin Ranskaa. Lapset ovat jo isompia ja heillä on omat vakaat mielipiteensä ja mieltymyksensä. Tylyn tuomion saavat niin haisevat juustot kuin oudoilta maistuvat makkaratkin, puhumattakaan kummallista nähtävyyksistä.
Monenmoista ristiaallokkoa tulee vastaan aasivaelluksella, kanoottiretkellä ja loputtomilla 'linnareissuilla', joihin lapset tuskastuvat totaalisesti.

Aurinkoisten maisemien sekä viinin ja laventelin tuoksun ohessa lukija pääsee osalliseksi myös navigointiongelmiin, vaimoväen kartan lukemisen vaikeuteen ja muihin parisuhteen kiemuroihin.

Lapsiperheessä harmonian ylläpitäminen ei ole aina helppoa ja elävästi voin tuntea nahoissani tuon kitinän ja kiukuttelun myötä kiristyvän ilmapiirin sekä väsymyksen (ja viinin) laukaiseman loputtoman kuittailukierteen.

Ranskan elämyksellisyys lepää vahvasti kauniin luonnon, hyvän viinin ja maukkaitten juustojen varassa
- ja sehän minua miellyttää.

Näistä linkeistä löydät kirjat pokkareina tai eKirjoina:
http://cdon.fi/kirjat/hatch%2c_ben/are_we_nearly_there_yet-14356686
http://cdon.fi/e-kirjat/hatch-ben/road-to-rouen-23746514

Nyt paukkuu pakkanen, mutta kaamos on jo väistynyt

Kuva: AL / Ilkka Laitinen

Talvea on nyt piisannut koko viikon verran ja vielä ensi viikolle on luvassa samanmoista pakkaskeliä.

Lumi laskeutui maahan viime sunnuntaina ja keskiviikosta lähtien aamut ovat alkaneet liki kahdenkymmenen asteen kirpakassa kelissä. Onneksi päivälukemat ovat kuitenkin olleet kohtuulliset kymmenisen astetta. Silti varpaita ja sormia on saanut kovin lämmitellä.

Junat, nepä ne, ovat myöhästelleet hetimiten pakkasten alettua. Seisakkeilla on saanut odotella ja joitakin vuoroja on peruttu kokonaan, mutta kohtuullisia ovat nuo odottelut vielä olleet, kymmentä minuuttia vain, ei sen pitempiä. Jotenkin tuohon lie tottunut, minä ja muu porukka myös. Laitureilla vain rupatellaan ja hypitään, että pysyisi lämpö yllä.

Toissa-aamuna Malmilla odottelin junatuttavaksi tulleen rouvan kanssa I:tä tulevaksi ja niihän siinä kävi, että siinä rupatellessamme juna saapui ja siihen kylmissämme nousimme. Tovin ihmettelimme uuden mallista matalalattiavaunua, jota normaalisti ei siihen aikaan sillä linjalla kulje, kunnes ymmärsimme, että K-junaan olimme joutuneet. No ei siinä mitään, piti vain hakea vauhtia etelästä ja nousta takaisinpäin kulkevaan I-junaan, jotta päästiin oikeaan osoitteeseen. Pitkään aikaan ei olekaan tullut tuota virhettä tehtyä. Ensimmäisenä junatalvena niitä sattui muutamia.

Aurinko on näkynyt jo useana päivänä ja tuonut mukanaan pirteää mieltä ja lupausta valoisammista keleistä. Kaamos väistyi jo Lapista ja pikkuhiljaa valoisammat illat hiipivät esiin. Voiton puolella ollaan valon puolesta, vaikka sähkölaskujen kannalta tilanne on synkkä juuri nyt. Tällä hetkellä mittarissa on -13 astetta, taivas on kirkas ja auringon valo pilkottaa metsän takaa.

Jolla ja naisen logiikka!

Ylhäältä alas ja alhaalta ylös, välillä sivulta keskelle ja taas alusta. Ei ole mitään tasapaksua oikealta vasemmalle hipelöintiä tämä Jollattelu! Nyt jo pikkuhiljaa alkaa suu vetäytyä hymyyn tämän uuden puhelimen kanssa.

Hommasin nimittäin ihka ensimmäisen älypuhelimen! No tietysti halusin Jollan, minkäs muun. Ennakkotilaajien joukossa iskin kiinni mahdollisuuteen säilyttää edes jotain osaamista täällä suloisessa Suomessamme, maassa niin armaassa, josta kaikki kaunis tahtoo kuolla ja suuri surkastua alhaiseen...

Ensivaikutelma luurista oli ihmettelevä; että tämmöinen jaa, no virtaviivainen, joo...
Käynnistys ja numeroiden tököttelykin onnistuivat ihan jees, mutta ne sovellukset. Auts! Etsin ja pyöritin, pyöritin ja ihmettelin, luin luurin mukana tulleen ohjelirpukan uudestaan ja uudestaan, mutta en hoksannut. No, soittaa sillä saattoi ja nettiinkin pääsi, niin että mikäpäs siinä. Enhän minä niitä sovelluksia mihinkään tarvitse. Joo, tviittasin ja twitteröin, tutkailin ja tuumiskelin. Mitä tehdä? Kumma kauppa, sisään pääsee, vaan mitään ei voi tilata. "Ongelma kaupassa" kaiken aikaa.

Vihdoin löysin oikeille apajille, JollaSuomen sivuilta alkoi löytyä järkeviä neuvoja ja "pellepelottomien" kokeiluja puhelimen ominaisuuksista. Päivitykset piti tehdä, sitten kauppa avautuisi. No mistäpä päivitykset, järjestelmästä ja laitteen ominaisuuksista, sieltäpä sieltä. Pyristelin ja pyöritin taas, mutta ei se mitään ilmoitellut, käyttöjärjestelmät kyllä juu, mutta mistäpä ne päivitykset.

Vihdoin viimein kyllästyin ja päätin palauttaa tehdasasetukset. Aloittaa kaiken alusta, ennen seinään heittämistä. Ja sitten, uuden alun kautta alkoi selvitä. Vaihe vaiheelta hamusin läpi kaikki kauppapaikat, tilitiedot tiputtelin, loihdin ukset uutukaiset, numerot muistiin lukitsin. Jopa aukesi Jolla!

Vielä viimeiseksi lueskelin tilityksiä akun kestosta, tätä "tamakotsia" kun on täytynyt letkuruokinnassa pitää joka ikinen ilta ja väliin päivälläkin. Nyt on tinapaperit toisen puoliskon siruttimiin asetettu ja tällä hetkellä akku on kestänyt ja kokonaiset kaksi vuorokautta normaalia käyttöä. Ei hassumpaa, ja vieläkin on kolmekymmentä prosenttia tehoista jäljellä.

Mielenkiintoinen vekotin. Omaksi kasvaa ja side syntyy, kun oikein monta kertaa avaa, sulkee ja asentelee. Toisia puolikkaita nyt markkinoille odottelen. Joku nörttiniekka oli jo keksinyt langattoman latauksen ja laittanut aurinkokennon toisen puolikkaan taustalle. Latautuu kuulemma myös 70 Watin lapulla!

Minä voisin näin pakkasten alettua haluta vaikkapa sellaisen puoliskon, jossa on kädenlämmitin. Puolikas senkun lämpöä tiristäisi kylmille kätösille, sen voisi vaikka muhvin sisään sujutella.
Tai sellainen puolisko olisi kiva, joka vilkuttelisi värivaloja ainakin joulun aikaan.
Voisipa olla kätevä semmoinenkin "Other half" joka näyttäisi laserin tavoin punaista pilkkua, millä saattaisi sohottaa valkotaulun kuin karttakepillä ikään.

Mielenkiinnolla odotan, yksi jo ehkä on tiedossakin, nimittäin Qwerty-näppäimistö. Sellainen puolikas olisi kyllä kätevä. Nyt tahtoo mennä "senat sakaisin" kun töpöttelen pakkaspöhnäisillä ja kuolon kylmillä sormilla kirjaimia, jotka kovin herkästi hyppelevät.

Lux Helsinki on valon juhlaa!

Piipahdus Lux Helsinki -tapahtumaan kannatti. Ympäri keskustaa sijoitetut, sadunhohtoiset valoteokset houkuttelivat väkeä satapäin kulkemaan 12 rastin reissun.

Pohdimme hetken miten päin lenkin kuljemme ja onneksi päädyimme aloittamaan Senaatintorilta, jossa on nähtävänä teos Corazon. Tämä oli oivallinen aloitus valon juhlalle. Väkeä oli torille kerääntynyt satamäärin ja musiikin ja valon pimeään iltaan luoma tunnelma oli aivan mahtava.

Uuden ylioppilastalon Flipperi oli myös kekseliäs, kun talon parvekkeet oli valolla värjätty taskuiksi joihin flipperin kuulat sai pelata. Pieni vilu pääsi yllättämään kansalaistorilla, kun odottelimme tulisirkuksen alkua ja katsoimme sitä. Muuten ilma oli mitä mahtavin, ei sadetta, tuulta tai kylmyyttä, leutoa kosteutta vain - kun pysytteli liikkeellä.

Toinen vaikuttava ja mielenkiintoinen teos oli Hakaniemen huvilan seinään heijastettu Unen aika, sekä sisätilojen näyttely, joka kertoi Helsingin historiasta. Siellä jos olisi voinut kauemmin viettää aikaa, niin ties vaikka kuvista olisi osannut löytää omat vanhempansa!

Lux Helsinki kannattaa käydä kokemassa. Teokset ovat nähtävissä 8.1. saakka. Meiltä Kaaplitehtaa näyttely jäi näkemättä, mutta kakkia muita kohteita voin kyllä suositella.

http://www.luxhelsinki.fi/

Talventörröttäjät vain huojuvat mustassa maisemassa

Eipä ulos katsellessa uskoisi, että talvipäivä on seisahtunut ja olemme menossa valoa päin. Lomareissumme aikana oli se vähäinenkin lumi sulanut pois, vain ojien pohjilla näkyi merkkejä siitä, että lunta oli ollut.

Nyt tätä hämärän hetkeä tuntuu jatkuvan kaiken päivää ja kello kolmen jälkeen maisema muuttuu pikkuhiljalleen pilkkosen pimeäksi. Erityisen pimeä on tämä meidän nurkkamme. Kuten olen jo maininnutkin, olemme odotelleet uusia katuvaloja tähän syrjäiseen loukkoomme jo kaksi talvea, eikä muutosta näy tällekään vuodelle ehtivän tulla. Onneksi pihavaloja sentään on, ja jouluiset kyntteliköt loistelevat ihmisten ikkunoilla.

Pihalle katsellessa näkyy kukkapenkeistä sentään siivoamatta jääneitä talventörröttäjiä. Jos olisin oikein energinen syksyllä ollut, niin eipä noitakaan voisi nyt ihailla...

• Suloisesti tuulessa huojahtelevat myskimalvojen siemenkodat muodostaen beigenruskeita pallukoita oksillensa. 
• Kaariportissa kiemurtelee lehtensä pudottanut humalaköynnös punoen säkkyräistä kudostaan tankojen ympärille. 
• Perennapenkissä hojottavat liljojen ja syysleimujen varret pystypäin, mutta kokolailla mustuneina. 

Onpa sentään jotain mitä katsella.

Sinne tänne pitkin pihaa olen sirotellut erilaisia lyhtyjä ja toki niiden loistetta on mukava katsella, etenkin juuri siinä sadunhohtoisessa taitteessa missä hämärä muuttuu pimeydeksi.

Kovaa tuulta ja vaikuttava seikkailu - viikko Fuerteventuralla

Nopsasti vierähti viikko Fuerteventuran saarta kierrellen. Onneksi olimme vuokranneet auton koko viikoksi. Loman alku oli nimittäin niin tuulista ja hiekkamyrskyistä, että patikka- ja rantaelämästä sai vain haaveilla, mutta auton kyydillä pääsi suojaisiin poukamiin saaren tuulettomalle... tai no, hieman suojaisammalle puolelle.

Viikko oli sään puolesta poikkeuksellinen. Tuuli puhalsi idästä ja kaikki Kanarian saaret kärsivät poikkeuksellisesti, tavallisesti hyvin kuivien alueiden yllä riehuneesta myrskystä. Saarten paikallisuutisista sai seurata mutavyöryjä Teneriffan ja Grankanarian hellealueilla. Tutut tiet Teneriffan Los Cristianokseen ja Playa de las Americasiin olivat poikki ja valtavan tulvan hukuttamia ja Moganin rinteitä pitkin juoksi mudanpunainen virta.

Meidän saarellamme oli vain siroco, hiekkamyrsky joka puhalteli kovasti Corralejon ja Jandian dyynialueilla. Kotoisen näköiset aura-autot löytyivät täältä eri hommista, aurasivat tielle kinostuvaa hiekkaa sivummalle. Jatkuvaa työtä, aivan samaan tapaan kuin valtaisassa lumimyräkässä.

Rantalomaa Jandiassa

Loppupuolella lomaa saimme sentään nauttia tyynemmästä kelistä ja vietimme rantalomaa Morro Jablessa, Jandian niemellä. Merivesi oli lämmintä, mutta minulle liian tyrskyisää. Vaikka tiesin, että rantatyrskyistä kauemmas uiden pääsee pois ryöpytyksestä, pelotti tyskyn voimakas ulapalle kahmaiseva voima, mutta sainpa silti jonkun verran uiduksi.

Ihanaa ruokaa!

Makumatkana loma toimi myös hyvin. Suussasulavia olivat Las Salinasiin, suola-altaille tekemämme patikkaretken päässä odottaneet Los Caracoles ravintolan simpukat, erityisesti Mejillones con ajo, eli valkosipulisimpukat. Niistä olin saanut vihiä lainaamastani Noel Rochfordin oppaasta Landscapes of Fuerteventura, a counryside guide, joka osoittautui muutenkin hyväksi ja edelleen ajantasaiseksi tiedoiltaan.

Muuta ihanaa maisteltua olivat kaniruoat sekä tietysti paikallinen lammas, kalat, erityisesti La Islan tarjoama "kanariankala", jonka nimeä kysellesäni sain vastauksen "sama". En tiedä vieläkään mitä kalaa syötiin, mutta hyvää oli. Alkupaloiksi sopi oivallisesti paikallinen vuohenjuusto "Majores" paistettuna, nam, sekä Lanzarotelainen valkoviini jota myös pääsimme tuolla maistamaan. Viintä pullotetaan kasvuolosuhteista johtuen vain pieniä eriä, joten vientiin sitä ei riitä.