sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Kovaa tuulta ja vaikuttava seikkailu - viikko Fuerteventuralla




















Nopsasti vierähti viikko Fuerteventuran saarta kierrellen. Onneksi olimme vuokranneet auton koko viikoksi. Loman alku oli nimittäin niin tuulista ja hiekkamyrskyistä, että patikka- ja rantaelämästä sai vain haaveilla, mutta auton kyydillä pääsi suojaisiin poukamiin saaren tuulettomalle... tai no, hieman suojaisammalle puolelle.

Viikko oli sään puolesta poikkeuksellinen. Tuuli puhalsi idästä ja kaikki Kanarian saaret kärsivät poikkeuksellisesti, tavallisesti hyvin kuivien alueiden yllä riehuneesta myrskystä. Saarten paikallisuutisista sai seurata mutavyöryjä Teneriffan ja Grankanarian hellealueilla. Tutut tiet Teneriffan Los Cristianokseen ja Playa de las Americasiin olivat poikki ja valtavan tulvan hukuttamia ja Moganin rinteitä pitkin juoksi mudanpunainen virta.

Meidän saarellamme oli vain siroco, hiekkamyrsky joka puhalteli kovasti Corralejon ja Jandian dyynialueilla. Kotoisen näköiset aura-autot löytyivät täältä eri hommista, aurasivat tielle kinostuvaa hiekkaa sivummalle. Jatkuvaa työtä, aivan samaan tapaan kuin valtaisassa lumimyräkässä.

Rantalomaa Jandiassa

Loppupuolella lomaa saimme sentään nauttia tyynemmästä kelistä ja vietimme rantalomaa Morro Jablessa, Jandian niemellä. Merivesi oli lämmintä, mutta minulle liian tyrskyisää. Vaikka tiesin, että rantatyrskyistä kauemmas uiden pääsee pois ryöpytyksestä, pelotti tyskyn voimakas ulapalle kahmaiseva voima, mutta sainpa silti jonkun verran uiduksi.




















Ihanaa ruokaa!

Makumatkana loma toimi myös hyvin. Suussasulavia olivat Las Salinasiin, suola-altaille tekemämme patikkaretken päässä odottaneet Los Caracoles ravintolan simpukat, erityisesti Mejillones con ajo, eli valkosipulisimpukat. Niistä olin saanut vihiä lainaamastani Noel Rochfordin oppaasta Landscapes of Fuerteventura, a counryside guide, joka osoittautui muutenkin hyväksi ja edelleen ajantasaiseksi tiedoiltaan.

Muuta ihanaa maisteltua olivat kaniruoat sekä tietysti paikallinen lammas, kalat, erityisesti La Islan tarjoama "kanariankala", jonka nimeä kysellesäni sain vastauksen "sama". En tiedä vieläkään mitä kalaa syötiin, mutta hyvää oli. Alkupaloiksi sopi oivallisesti paikallinen vuohenjuusto "Majores" paistettuna, nam, sekä Lanzarotelainen valkoviini jota myös pääsimme tuolla maistamaan. Viintä pullotetaan kasvuolosuhteista johtuen vain pieniä eriä, joten vientiin sitä ei riitä.